Joulufiilistelyä....

Heipä hei. Siamilaisen ahteri näppäimistöllä päivitellään blogia joten älkäähän välittäkö mahdollisista kirotusvireistä.

Kissoja ajatellen piti ostaa jouluasetelma, tällä harjoitellaan itse joulukuusen
rauhaan jättämistä sitten jouluna "mummolassa"

Allekirjoittanut ei ole pelkästään hullaantunut kissoihin vaan joka syksy se pikku hiljaa saapuu... Marraskuussa huomaamatta pahenee ja pahenee. Joulukuussa sitten enää vaan odotellaan ja nautiskellaan. Kyllä, joulu on yksi intohimoni. Ihana, rauhallinen, tunnelmallinen ja perinteikäs.

Tässäpä hieman kotoa löytyvää joulufiilistelyä... 

Viikonlopun viimeisimpänä hankintana tonttu, jossa on sopivasti kokoa ja näköä.

Ei niin jouluisa, mutta niin näköiseni "tuikkukippo". Pääkallot ovat siis myös yksi innostava tekijä!

Baarihuoneen pöydällä asustaa pienempi tonttu... Itseään voi lohduttaa ajatuksella "ei, en näe pikku-ukkoja vaan se kuuluu sisustukseen".

Ja sitten itse asiaan...

Joululaulut soimaan ja pikkuapulaisen kanssa pakettipajaan!

Jännityksellä olin tätä hetkeä odottanut tiedostaen kissojen suuren rakkauden rapiseviin lahjapapereihin ja naruihin. Enpä kuitenkaan saanut kuin yhden tontun (kirjaimellisesti, on se aika tonttu) mukaani. Mies ja Elli jäivät katsomaan olohuoneeseen futista, tylsimykset!

"Minäkö? Mistään luvattomasta paperista, narusta tai pakettikortista en ole haukannut!"

 

Ei tokikaan. Konsta vain tarkkaili laatua rei'ittämällä tarpeellisiksi katsomansa erät ja tuotteet.

Tullattu. Good to go!

Pyydettäessä Konsta toimitti hopeisen narun tilalle punaista.

Itseasiassa Konsta osottautui oikeen kiltiksi pakettipajakaveriksi ja nukkui osan ajasta. 

Joten kuten nuoriherra yrittää kuvassakin sanoa, tervetuloa joulu, ollaan oltu ihan kiltisti!

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Keskiviikkoiltana saatiin vieraita. Kenelleköhän tämä pikku tassu kuuluu?

 Ulko-ovella meillä on vastassa mm. tämännäköistä vastaanottokomiteaa: joulutonttu lyhtyineen sekä

... rottinkipossu talvikukkineen. Paikallaan on myös Sisiliasta tuotu varoituskyltti "Attentti al Gatto" joka toimii etenkin nyt kun reviiriä vartioi Elli. Tosin viime viikon pakkaset ovat pitäneet myös tämänkin kissan sisätiloissa kiltisti, kiitos pakkaset! Pikkuvisiittejä on toki pitänyt tehdä, mutta lähinnä sekunnin sadasosan mittaisia...

Niin ja niihin vieraisiin, saimme miehen vanhemmat berninpaimenkoiransa Kapan kanssa meille pariksi yöksi kylään. Itsenäisyyspäivänä oli kaunis pikku pakkassää ja oikein mainio keli ulkoilulle koirakaverin kanssa.

Ellihän ei juurikaan ole Kapasta moksiskaan. Moikkaa ja poistuu omiin toimiinsa. Konstalla on tarve yrittää isotella ja ärähtää välillä etenkin jos itse aikansa koiraa mittailtuaan Kapa kiinnittääkin Konstaan huomiota. Paikoin tosin oli jopa yritystä leikkiä yhdessä. Konsta toi hiirtä ja heiton jälkeen sen noutikin Kapa. Konsta oli hämillään "mitäs tämä on ja miten tuo saa hiiren niin märäksi". Ei se kauaa veisi kun näiden kahden pojun välit voisi olla lämpöisemmätkin, sillä niin kiinnostunut Konsta on Kapasta ja Kapa on niin rauhallinen ettei se haittaa kissoja.

Kyllä tämän lauman kanssa kelpasi porukalla istuskella sohvalla glögimukin kanssa linnanjuhlia seuraten.

Potilaasta Houdiniksi

Eipä vaivaa Elliä hampaiden jomotus eikä poisto enää... Ruoka maistuu ja Konstaa pidetään kurissa. Elli on ilmeisesti sisäistänyt myös ajatuksen, että nyt ollaan maalla ja se tarkoittaa ehdottomasti sitä, että reviirit tulisi tarkistaa ja mittailla. Ellillähän on kaksi paikkaa eli molemmat "mummolat", joissa on halutessaan päässyt vapaana ulkoilemaan. Systeemi on toiminut, reviiri on pysynyt pienenä ja Elli tulee takaisin kutsusta. Samaa on lyhyillä reissuilla harjoiteltu nyt myös täällä uudessa paikassa, sillä taisinpa neidille pahimpina potilaspäivinään luvata, että jos vain kuntoutuu niin voidaan vaikka harkita sitä ulkoilua...Ollaan sitten käyty yhdessä pihamaata tutkimassa ja joskus yksinään, on onnistunut mainiosti ja Elli on tullut hienosti kutsusta takaisin. 

Ellin mielestä tämä on toiminut jo niin hyvin, että voi tehdä itse päätöksen koska lähteä ulos. Siispä kun eräänä arki-iltana meillä viime viikolla oli jäänyt ulko-ovi lukitsematta (eipä jää enää), heräsin aamulla siihen, että meillä oli ulos asti avoimet ovet ties monettako tuntia ja Elli oli teillä tuntemattomilla. Konsta ei onneksi ollut uskaltautunut mukaan reissulle vaan karkasi pihalle nenäni edestä vasta kun itse kömmin ulos... Ei muuta kuin Konsta takaisin sisään ja taskulampun kanssa pyjamassa ulos taloa kiertelemään ja kisuttelemaan. Tovi meni, mutta Elli palasi etupihalla kuin ei mitään! 

"There are things known and things unknown. Between there are The Doors"

Kului pari päivää ja toissapäivänä töistä palattuamme Elli hypiskeli etuoven ripaan ja totesin vain, että yrittää sopii kun ovi on lukossa. Eipä mennyt kauaankaan kun hiljeni ja ulkoa alkoi kaikua Konstan huutelut. Hemmetti! Se tästä nyt vielä puuttui! Elli oli siis menestyksekkäästi avannut oven lukosta. Ainoa onni tuossa tilanteessa, että Elli päätti avata lukon meidän ollessa kotona! Pienien itkupotkuraivareiden ja hätäkeskuspuhelun (iskältä täytyy aina tarkistaa kaikki käytännön asiat) aikana Antti oli löytänyt netistä keinoja estää moinen vahinko (tai parhaimmillaan opittu tapa mikäli Elli sen pari kertaa ensin vahingossa tekisi) ja lähdin äkkiä juoksemaan rautakauppoja läpi. Niistä ei apua löytynyt, mutta väliaikaispatenttina tehtiin seuraavista sisäovista ruuvimeisselin avulla lukittavat joten eiköhän nämä kuusi lukittua ovea kaksi kissaa saisi sisällä pysymään. Onneksi meillä on "vain" nuo kolme samalla mekanismilla toimivaa ulko-ovea... 

TADAA!

Tälläinen siihen sitten löytyi lukkoliikkeestä! Tai itseasiassa kahteen oveen, yksi laitettiin vielä tilaukseen... Onko muilla näistä kokemuksia? Luottavaisina siihen, että nämä auttaisivat asiaa uskaltautui palvelusväki pikkujoulujakin viettämään ja kyllä vain, pikkutuntien aikaan kotiin palatessa eteisessä venytteli kaksi uneliasta kiltisti sisätiloissa pysynyttä kissaa.

Seinäjoen näytelmissä 11.11.12

Oltiin pitkästä aikaa näytelmissä, oli kivaa!

Syy siihen miksi liian aktiivisesti ei olla nyt käyty näytillä on kasvava sertien määrä ja todellisuus siitä, että tämän reissun jälkeen pitää suunnata ulkomaille... saapa nähdä tuleeko se jonain päivänä tapahtumaan.

Seinäjoelle lähdettiin, koska paikalla olisi sukulaisia ja siitä hauskuudesta harvoin kieltäydytään. Sukulaiskissoja ei niinkään ollut mutta ihmisiä kylläkin. Kuten Seinäjoen näyttelyn tapoihin kuuluu, tapahtuu aina jotain jännää... Viimeksi hajosi auto ja Konstaa ajelutettiin ympäri kaupunkia taksilla. Tällä kertaa kuskin ominaisuudessa toiminut palvelija ajoi kauniisti räpsähtävään kameraan aamun matkalla... hiphuraa ja tikettiä odotellessa!

Raviradan näyttelypaikalla keskityttiin sitten itse asiaan ja hauskuutta aiheutti se, että tuomarimme oli kääntänyt arvostelujärjestyksen päälaelleen! Kerrankin Konsta pääsi tiskille melkein samantien. Tuomarina meillä oli Kristiina Rautio, joka sai Konstankin hienosti aisoihin. Meidän jätkällä oli taas kovasti asiaa, mutta kuten Kristiina sanoi "juttelee, mutta käyttäytyy". Ja pääsipä Konsta tuomarin halaukseenkin!

Aiemmin täällä ei ole kertoiltu arvostelusetelin sisällöstä, mutta koska se on aika oleellinen osa näyttelyä niin jaetaan nyt hieman sitäkin tietoa... Tyypiltään isokokoinen erittäin elegantti  ja korkeajalkainen. Pään profiili voisi olla pyöreämpi. Silmissä upea sininen väri. Turkki hitusen pitkä, mutta erittäin silkkinen. Hännässä hyvä muoto, voisi olla hieman pidempi. CAPIB:n nappasi yleisvaikutelmaltaan timmivartaloinen pavarotti! 

Näin marraskuussa kesäinen nurmikko ja voikukat on muisto vain...

Kiitos kivasta päivästä Senja, Jossu, Tiina, Kimi, Moko, Masi... ja muut! Kotona Konstaa odotti Elli, joka ei taaskaan piitannut mukana kantautuneista näyttelutuoksuista vaan otti kaverin reippaana vastaan.

Karvaisessa valtakunnassa kaikki hyvin!

Elli toipui huikeaa vauhtia saatuaan lääkkeet ja oli jo keskiviikon operaatioon mennessä oma itsensä. 

Tässä on vähän vielä toipuminen kaveri kainalossa kesken. Nenukin on vielä ihan Nutriplussassa...

Niimpä kun keskiviikon eläinlääkärireissu koitti, oli mieli toisaalta reipas ja luottavainen ja toisaalta kurjaa viedä Elli taas paikkaan mistä palataan väsyneenä ja toipilaana. Jännitin koko aamupäivän ja iltapäivän puolella sain mennä hakemaan potilaan kotiin. Kolme huonoimmassa kunnossa ollutta hammasta oli poistettu ja operaatio oli mennyt hienosti! Jatkossa seurataan tilannetta ja viimeistään puolen vuoden päästä katsotaan uusiksi suuhun... 

Saimme jatkaa samalla kipulääkkeellä ja suuta huuhdotaan joka päivä. Olin huolissani kuinka eväs neidille maistuu, mutta mitä turhia! Keskiviikkoiltana olisi jo halunnut suurinta herkkuaan eli sipsejä ja torstai aamuna katsoi nenän vartta pitkin, kun tarjosin toipilasruokaa. Siispä olemme syöneet omaa märkäruokaa siitä saakka hyvällä menestyksellä. 

Kaikki siis hyvin! Alla vielä kuva äskeisestä kärpäsen saalistusreissusta. Ensin juostiin hurjia spurtteja ja kärpäsen istahdettua kattoon, alkoi tuijottaminen.

Kuulumisia sairastuvalta

Viime keskiviikoksi oli varattu ihan rutiinirokotuskeikka molemmille kissoille. Alkuviikosta Elli kuitenkin vähensi syömistään ja oli kovin vetämättömän oloinen. Keskiviikkona oli jo tosi heikon oloinen ja eläinlääkärissä yhteistuumin todettiin suu- ja nielutulehduksen olevan taas tosi pahassa vaiheessa! Saatiin lääkettä ja jatkohoito-ohjeet ja lääkitykset mukaan. Konsta sai rokotuksen eikä ollut moksiskaan!

Kotona Ellin hoito jatkui Nutriplussalla ja neidille tarjottiin koko keittiön ja kissanruokakaapin tarjontaa, mutta ruoka ei ottanut maistuakseen. Nutriplussaa on kulunut ja toipilasruokaa on annettu ruiskulla, eilen aloitettiin myös Zylkene. Torstai-iltana söi ensimmäisen kerran reippaasti itse, mutta perjantai ja lauantai oli taas huonompia päiviä. Tänä aamuna kuitenkin taas Konstan purkkiruoka maistui mainiosti ja halusi ehdottomasti itse juoda hanasta vettä kuten yleensäkin. Lääkitys on vahva ja vaikuttaa varmasti myös lisää ruokahaluun ja yleiseen olotilaan, neiti on vähän haparoivan oloinen. Peruspäättäväinen luonne on kuitenkin siellä taustalla ja vaikka oma turkki saattaa paikoin olla hieman Nutriplussassa ja toipilasruoassa niin Konstan turkkia on pitänyt putsata aika ajoin.

Keskiviikoksi on varattuna iso operaatio hampaiden poistoon ja yritetään saada Elliä kuntoon sitä varten. Kuulostaa ihan siltä kuin joku hampaista olisi lohjennut tai liikkuisi, jonka vuoksi syöminen on kovin kivuliasta. Keskiviikkona tämäkin kuitenkin selviää! On täällä itkujakin itketty, mutta enempää emme voi tehdä, keskiviikon eläinlääkärireissu näyttää tulevaisuuden suunnan. 

Konsta on ollut todella kiltti eikä ole käyttänyt Ellin heikkoutta hyväkseen. On katsonut meitä silmiin aivan kuin sanoen "mä tiedän, nyt ei sovi Elliä kiusata". Ja kuinkas ollakaan kun olin mielissäni, ettei rokotus haitannut Konstaa milläänlailla niin oli rapsinut pienen läikän rokotusalueen vierestä karvattomaksi... Ja kahden viikon päästä näyttelyt! Kutina on onneksi lakannut joten nyt vain uutta untuvaa tilalle kasvattamaan!

Orifame Itseteossa - 2 vuotta!

Rakas juniorimme täytti tällä viikolla keskiviikkona 17.10. huikeat 2 vuotta!

Synttäreitä on juhlittu viikonloppuvieraiden kanssa leikkien merkeissä. Syntymäpäivänä emäntä oli valitettavasti työmatkalla, mutta posti oli tuonut tullessaan herkullisen onnittelukuoren...

Se sitten torstaina koko porukalla avattiin kunhan ensin laatu oli tarkistettu ulkoisesti rei'ittämällä kirjekuori ja samalla onnittelukortti. 

KIITOS ORIFAME KOTIPESÄN VÄKI!

Kiitos eritoten upeasta pojasta, jonka olette meille antaneet. Olemme edelleen poitsuumme ihastuneita ja rakastuneita ja eikä pikkuinen osoita onneksi turhia aikuistumisen merkkejä, poika kun on... On villinnyt viime aikoina 9 vuotiaan kotikissakaverinsakin huikeisiin sprintteihin ja riekkumisiin ympäri taloa!

Tässä vielä todistusaineistoa päivän tärkeimmistä touhuista eli Ikean hiiren kantamisesta, ei ole edelleenkään sen voittanutta.

Onnea Konsta!

Kotiutumista.

Tänne me sitten muutettiin, peltojen laitaan.

Muuttotohinat alkoi syyskuun loppupäivinä ja nyt on asusteltu uudessa kodissa jo parisen viikkoa...

Talo on täyttynyt vanhalla tavaralla ja pikku hiljaa uudellakin... Yksi Ikean reissukin mahtuu jo lokakuuhun. Rahaa paloi ja kasattavaa kertyi. Silti, parasta antia Ikeasta saatiin muutamalla eurolla...

iiiiiiik, hiiri

Eli ennen kuin ensimmäistä hiirtä (näitä on pari vielä jemmassa tulevaisuutta varten) oli kassista nostetukaan alkoi jo sen kantaminen, noutaminen, piilottaminen, painiminen. Ihan parhautta siis Konstan mielestä! Ei ole Ikean hiirtä voittanutta.

Kissat ovat kotiutuneet hyvin. Talossa on entiseen asuntoon verrattuna enemmän tilaa ja joskus on jopa hetkiä ettei meillä ole tietoa siitä missä kissat menevät! Selkeästi niillekin on löytynyt omia suosikkipaikkojaan.

Konstan löytää yleensä saunasta lauteiden alta (pahoittelut likaisesta viemäristä mutta jätkä oli niin pitkän huiskeana tässä kuvassa, että oli pakko julkaista).

Elli on ihastunut uuden keinutuolin aluseen, takkakin mukavasti joinain iltoina lämmittää vieressä.

Niin joo ja olisihan kissoilla ihan oma huoneensakin peteineen ja kiipeilytelineineen, mutta saa nähdä koska se alkaa maistumaan.

Olemme siis kaikinpuolin mielissämme joka iikka! Mitä nyt Elli vähän toivoo, että pääsisi uloskin niin kuin yleensä maalaismaisemissa, mutta siihen ei olla lähdetty... Katsotaan nyt ensin miltä maalla näyttäisi valjaskävelyillä ja saattahan olla, että ensi kesän projekteihin kuuluisi ulkotarhan rakentaminenkin!

Game of Thronesin maisemissa.

Lievittääksemme muuttostressiä, lähdimme viikoksi reissuun juuri ennen loppukauppoja ja muuttoa. 

Mihin siis menimme?

Game of Thronesin maisemiin, Dubrovnikiin, Kroatiaan.

Paikka oli upea ja kuten kuvista näkyy, vanhan kaupungin asukit olivat siellä onneksi suhteellisen hyvinvoivan ja reippaan näköisiä kavereita. Ruokintapaikkoja näkyi ympäri kaupungin.

Tämä veijari kiipeili muurien seinillä, saalisteli mukamas jotakin kunnes pitkästyi ja tyytyi haukottelemaan meille turisteille.

Mukavissa maisemissa täällä sai tassutella...

Joskus piti etsiä sapuskaa roskiksistakin... Onneksi meille riitti kunat paikallisissa ravintoloissa syömiseen ja täytyy sanoa, että merenelävistä pitäville ruoka oli herkullista!

Joskus piti omaa roskista vähän puolustaakin heittämällä pahaa öögaa.

Aamuaurinko nousi kapeiden katujen välistä meidänkin kotikadullemme ja ravintoloiden terasseina toimivia katukivetyksiä pestiin aamutuimaan.  

Tämä veikeä kaveri, joka oli salamaakin (kirjaimellisesti) nopeampi, sinkoili ihmisten jaloissa ravintoloiden terassilla. Yritin sitä maanitella tulemaan luokseni, mutta ei suostunut! Huomasi kai ettei ollut enää ruokaa lautasella... 

Tämä kirjava kisu oli ihanan uimapoukaman vartijana. Ilmeisesti ruoan tarjoilun lisäksi näistä vanhan kaupungin asukeita pidetään huolta leikkaammallakin, sillä useilla terveen näköisillä kisuilla oli napsaistu pieni pala korvan nokasta ilmeisesti kertoakseen, että kissa on leikattu. Korjatkoon joku jos tietää ettei asia ole näin?

Tässä odoteltiin silmä kovana illallista. Pian sieltä jotain nousikin ja kissa singahti saalista kohti vain huomatakseen, ettei se ollutkaan kaupan. Pöh.

...miehet töissä...

Vanhan kaupungin porteilla pitää olla siistinä.

Ja kun Dalmatiassa oltiin niin pitihän siellä olla dalmatialaisiakin!

Tätä kuvaa piti maanitella kauan, viimein sieltä vieno hymy saatiin.

Linnut 

by crazy cat lady

Välillä piti levätä.

Kissojen lisäksi vanhassa kaupungissa pyöri koiria, huomattavasti vähemmän tosin ja monet tulivat jo viikon aikana tutuiksi. Kuvaan kanssani pääsi reissumme koirabestis, Harrison, jolla oli muuten maailman upein ja sympaattisin alapurenta ikinä!

Niin joo... Ja missä siis meidän kaverit Elli ja Konsta oli tänä aikana? Tämä on se asia, joka jännitti reissun suhteen ehkä eniten... Koska oltiin aikalailla viikko pois, päädyimme varaamaan ensimmäisen kerran hoitolapaikan. Molemmille oli varattuna oma yksiö, Ellille ulkotarhalla. Yksiöt sitten yhdistettiin ja ruokailujen ajaksi laitettiin taas omiksi huoneiksi. Hyvin siellä oli kuulemma mennyt eikä katkeruutta ollut havaittavissa kun palasimme joten sain huokaista helpotuksesta... Olisihan se taas pitänyt tietää, että tämäkin oli varmasti allekirjoittaneelle kovempi pala kuin kisuille!