Niin. Siis se Kaustinen.
Sinnehän sitä eksyy folkmusiikin tunnelmiin harva se kesä.
Tänä vuonna aloittelin lomanikin taas festareiden aikaan ja suunnistin perjantaiksi festailemaan.
Täälläkin on tullut pyörähdettyä jokunen kerta...
Tänä vuonna testattiin ihan Pelimannitalonkin puiset penkit.
Sää ei juurikaan hellinyt lomalaista Kaustisella, mutta onneksi tunnelma oli sentään mukavan rennon letkeää joka vuotiseen taattuun tapaan.
Mulle tuo on kyllä edelleen se Villen Pipo, ei mikään muu.
Äipän festarimunkki.
Musiikin suhteen tunnelmaa yllä piti mm. Jesse Kaikuranta ja Tuure Kilpeläinen.
Sekä tietysti niin niin monet muut pienemmät kokoonpanot ja yksittäiset soittelijat.
Tykkäsin. Taas. Ja tulen tykkäämään edelleenkin. Kiitos Kaustinen.
Kaustiselta lomalaiset siirtyivät kissoineen Kolimalle mökkeilemään. Tämän vuoden mökkisäät oli sen verran huonolaatuiset, ettei kameraa huvittanut edes kaivaa kassista esiin. Jokseenkin saman kaavan mukaan siellä eleltiin tänä kesänäkin kuin viime kesänä:
Viikko sitten kotiuduttiin Vaasaan. Tai siis kissat emäntänsä kera kotiutuivat. Vieraiksi saatiin Kaustiselta "mummolan" väki eli emännän iskä ja äippä. Konsta ja Elli toipuivat festareista, Kaustisen ja Koliman tohinoista ja ihmiset tekivät jotain ihmisten juttuja, kuten kävivät saaristoristeilyllä, luonnon helmassa pyöräretkellä ja kaupungin terasseihin ja vaatekauppoihin tutustumassa.
Nyt ollaan vietetty ukkospäiviä ihan vaan kolmistaan ja toivottavasti saadaan se mieskin pian kotiin. Siellä se on ollut Ruotsin Lapissa viikon päivät kalastamassa... ja kesäkelillähän ei tietenkään saa saalista mukana kotiin asti. -No, saa luvan viedä mut Arkenille ahventoastille!
Loppuun ei voi sanoa kuin, että onneksi on vielä lomaa jäljellä!