Sairastupa saunassa

Ellin lääkkeet ja Konstan hanuri. Viimeaikaisten tapahtumien sysäämänä selvittelin tuota munuaisvaivan lääkitystä ja viimein lauantaina saatiin Ellille lääkettä apteekista. Kissojen lähipiirissä kävi iso yllättävä menetys ja halusin, että kun Ellin aika tulee niin tiedämme yrittäneemme kaikkemme!

En sitten tiedä olisiko pitänyt ajatella liian pitkälle, mutta... puolen vuoden hyvän jakson jälkeen Ellillä alkoi taas suuvaivat. Ei ole juurikaan saanut syödyksi ja torstaina mennään eläinlääkärille. Toivottavasti antavat meille vielä mahdollisuuden ja saisimme koittaa, jos antibiootti auttaisi kipeää tulehdusta pois.

Muuten meillä ollaan nautittu kauniista syysauringosta ja sen vastapainona levätty. Saunaan on tehty lämpöisä paikka Ellille nukkua. Illalla kuitenkin viereen sohvalle kipuaa eläkeläisrouva ja viime yö tuhistiin vierekkäin.

Kävi miten kävi, me nautitaan vielä kun voidaan.

Rokotuspäivä!

Heisan!

Tänään ajelin töistä suoraan eläinklinikallemme, johon Antti oli tuonut jo K:t eli Konstan ja Kreetan. Ohjelmassa oli rokotukset. Kreetan kakkospistos ja Konstan vuosittainen. Ellin rokotuksesta juteltiin sen verran, että tärkeimmät vaikutusaineet ovat voimassa 3 vuotta joten emme tässä vaiheessa rasita munuaisia rokotuksella. Oli siinä lääkärillä ihmettelemistä, kun kerroimme Ellin hyvät kuulumiset. Todettiin eläkeläisen elävän "elämänsä elämää" ja se hänelle suotakoon. Hyvillä mielin moisia uutisia mukanamme veimmekin ja mieluusti vastaan otettiin myös onnittelut uudesta perheen jäsenestä. 

Poikkeuksellista odotushuoneessa oli omassa kantokopassaan kehräilevä Kreeta, ei ole meidän kissoilla ollut moinen aiemmin tapana. Lääkärillekin kehräsi ja puhisi niin hyvillään, että sydämen kuuntelusta pystyi vain toteamaan sen siellä olevan. Vaikka rokotusta laitettaessa täpisi sinne tänne, ei silti huomannut koko pistosta. Ja väsynyt kuulemma saattaa olla loppuillan... juu ei ole vielä iskenyt se väsymys.

Konstan sen sijaan piti ensimmäisenä pöydällä käyneenä ottaa hieman isoveljen roolia. Suhisteli ja muristeli hieman, mutta katseli kauniisti Anttia silmiin rauhoittuakseen. Pikkusiskosta varmasti huolissaan oli, kun vilkuili kopastaan pursuilevaa Kreetaa. Ei ole väsymystä tuossakaan nassikassa vielä havaittavissa. Josko malttaisivat edes yön kauniisti kainalossa tuhista... 

Munuaisten vajaatoiminnasta kun oli puhetta niin lääkäri kertoi siihen nyt olevan tarjolla myös lääkitystä. Onko kellään kokemusta? Jäimme miettimään asiaa ja jos hyviä kokemuksia löytyy niin toki ollaan valmiita kokeilemaan. Lääkkeellä olisi tarkoitus parantaa kissan loppuelämän laatua.

Viikonloppuna allekirjoittanut ottaa hieman lomaa karvakavereistaan jättäen vastuun isännälle. Toivotaan, että palvelijatar osaa nautiskella Helsingin lomastaan eikä väsähdä nuorison mukana ;) Kissat tulevat varmasti nauttimaan isännän rennossa hoidossa, niin kauan kuin hiekkalaatikko muistetaan pitää puhtaana.

Loppuun päivän piristäjäksi Elli joskus nuorena Prinsessana...

Mitä vanhemmat edellä sitä nuoremmat perässä...

Viikko sitten Kreetakin pääsi testaamaan ulkoilua.

"Hirmu iso maailma!"

Päälle puettiin himpun verran pienelle liian isot valjaat, mutta ajoivat asiansa kun kyse oli vain totuttelusta ajatukseen, että ulos mentäessä puetaan jotain päälle. Talutinta ei vielä tällä kertaa sekoitettu toimintaan. Sitä testattiin tänä viikonloppuna varsin onnistuneesti!

Suuren suurta maailmaa oli turvallista katsella Antin sylistä.

Nurmikkoakin testattiin. Siinä käveleminen oli kummallista. Oli pakko hidastaa menoa kameleonttityyliin ja kääntyminen ei tietenkään onnistunut vaan taaksepäinkin mentiin peruuttamalla kuin hidastettuna.

Pian olisi mentykin jo kovaa!

Ulkoilun tavoitteena oli uuvuttaa ja ehkä vähän jopa järkyttää tuolla suurella maailmalla, mutta mitä vielä... sinne se olisi menossa muiden mukana. Hienot säät ovat hellineet tänä viikonloppunakin. On levätty, tehty pihahommia ja perjantaina palvelijat pahoittivat mieltään elokuvateatterissa - nimenstä huolimatta hauskaa menoa!

Look what I can do!

Siinä "mökkikauden" päättämisessä oli muitakin hyviä puolia kuin paljon hyvää ruokaa ja seuraa. Konsta sai nimittäin viimein etupihan yli ylettyvän "juoksunarun"! Vai miksi sitä kutsuisi, kun on siis kyseessä pihan läpi pingotettu naru, jota pitkin voi taluttimella kulkea vaivatta.

Nyt taluttimella pääsee mukaan vaikka rakennuspuuhiin tai ruohonleikkuuseen, joka on yksi suuri Konstan suosikki...

Aika päheetä vai mitä?

Elli sai pitää kukkulan kunkun tittelin, kun ihan tuonne asti ei Konstan matkalipussa ole virtaa...

Nyt voi märehtiä heinää kaikessa rauhassa eikä joku ole heti nyppimässä taluttimesta!

Ja tänne asti sillä pääsee, niin siistii!

Kiitos Antti ja "faari" elikkäs palvelijattaren iskä.

Sienestyskausikin on jo aloitettu!

Ensi visiitti metsään tehtiin jo kyllä ennen Kreetan tuloa, mutta silloin saalis oli aikalailla tätä luokkaa... Seuraavillla kerroilla jo hieman runsaampi!

"Ai enkö mä oo tarpeeks runsas vai?"

apua apua apua kuka auttaisi ripu rapua

Useavuotisen perinteen mukaan mökkikautta päätetään elokuun viimeisenä viikonloppuna isommalla porukalla. Yleensä ollaan vuokrattu mökki, kun se oma puuttuu ja mukana on ollut pientä jännitystä siitä miten mökin valinta on onnistunut ja kuinkas se sauna siellä lämpeneekään.. 

Tällä kertaa juhlistimme pienemmällä porukalla ja kun joukossa oli yksi suhteellisen tuore tulokas, meidän kodistamme tehtiin mökki viikonlopuksi vuokraamalla pihaan kärrättävä palju! Kappas, siitä ei muuten tullut yhtään kuvaa.

Viikonloppu huokui muutenkin ihan itse omin pienin kätösin tehtyä fiilistä, kun ulos askarreltiin vauvan ruokapurkeista hienoja lyhtyjä! Kiitos iskä, ja tietysti allekirjoittanut joka suuren paineen alla tyhjensi päivätolkulla erimakuisia mössöjä. Saattavat jäädä välipalarepertuaariin jatkossakin!

Ja olihan meillä taas niitä rapuja!

"...apua apua apua kuka auttaisi ripu rapua..."

Lauantaina omin pienin kätösin pyörälenkin varrelta käytiin keräämässä luonnon kukkasia koristamaan pihaa. Kaikkina päivinähän tietysti myös ruokailtiin ulkona, mökkifiilistä juu nou. Toppaliivi on hyvä keksintä Suomen loppukesässä.

Emännälle sopivan alkudrinksun ja yllä olevan kukkakorin loihti veljen vanhempi tyttö. Samalla nuorempi versio leipoi jälkkäriä!

Ripurapua riitti vielä lauantain alkuruokalautasillekin!

Pihan joka kolkkaa koristi ja valaisi jonkinmoinen lamppu tai tuli. Illalla taivaalla räiskyivät myös raketit, kun ensin oli paljusta käsin yritetty nähdä kylän muiden räiskeet - ei näkynyt, pauke vain kuului. Uusin tulokaskaan ei ollut raketeista moksiskaan, kovaa tekoa nämä kissat. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kuinka muiden syys on alkanut?

Timantit on ikuisia!

Parin viikon takaiselta Jyväskylän reissulta tarttui mukaan muutakin kuin pieni musta karvapallo eskarireppuineen... Lähdimme nimittäin Tikkakoskelta turistireissulle ihan kaupunkiin saakka ja tehtiin mainitsemisen arvoiset visiitit Taulumäen hautausmaalle sekä Toivolan Vanhaan Pihaan, joka on viehättävä vanha puutalopiha-alue. 

(http://www.toivolanvanhapiha.fi/)

Sieltä mukaan tarttui "riemua romusta" keittiökaunistus, joka on Jämsälaisen Annan Pajan käsityötä. Siinä on tälle tytölle juuri sopivasti timanttia!

Aikamoista timanttia oli muuten tämän päiväinen ohjelmakin... Töiden jälkeen varattuna oli jotain ennen kokematonta, nimittäin palvelijan elämän ensimmäinen ratsastustunti! Tuskin sitä issikan selässä heilumista vielä ratsastukseksi voi sanoa, mutta kokemus oli mainio! Kotiintuomisina oli kissoille uusia jännittäviä tuoksuja. Eihän sitä tiedä jos menisi joskus uudelleenkin...