Ulkoilukausi täysillä tehoilla avattu!

Pienen takatalven jälkeen kevät ilmestyi pihapiiriin todenteolla. Viikolla Antti oli ulkoiluttanut Konstaa iltapäivisin ja lauantaiaamu alkoi Konstan selkeällä vaatimuksella päästä taas ulos. 

Elli on mittaillut reviirinsä rajoja, saatiinpa yksi hiirikin taas portaalle lahjuksena.

Konsta on valjastellut ja haistanut paljon jännittäviä keväisiä tuoksuja.

Kukkia on laitettu.

Jotkut ovat nousseet esiin ihan itsestään.

Tulppaaneihin ei kyllästy koskaan. Onneksi eivät maistu kissoille niin voidaan pitää niitä esillä.

Lauantaina reippailtiin ulkona muutenkin kuin Konstan valjaslenkillä. Piha on nyt askeleen verran lähempänä kesän saapumista. Pihatöiden jälkeen palvelijat palkitsivat itsensä vohveleilla Vaasan kissatalon kevätmyyjäisissä. Sieltä tarttui mukaan myös jotain muutakin...

Uudet kirjatelineet kiinnostivat myös kissoja. Ilmeisesti niiden mukana kulkeutui tuoksuja kissatalon asukeista.

Ulkona Elli haastoi Konstaa leikkimään, ottivat juoksuskaboja palvelija perässä taluttimen hihnassa roikkuen. Hauskat kotivideot matskua saatiin aikaiseksi, kun Elli haastoi Konstan omenapuun suojaverkon takaa ja Konsta hyökkäsi suoraan päin verkkoa. Melkein samoin kävi viikko sitten, kun oltiin "mummoloimassa" Kaustisella. Vanhempieni uusitussa kylpyhuoneessa on kaapistojen edessä käännettävä lasisuoja. Äitini siivoustaidot tuntien lasi oli hyvinhyvin puhdas joten Konsta asetteli itsensä lasin eteen pöytätasolle hypätäkseen ja päätyikin kuono lasiin kolahtaen takaisin lattialle.

Tässä meidän auringontäytteistä viikonloppua pienellä komiikalla höystettynä. Toimii vastapainona tulevalle raskaalle viikolle työrintamalla. Jotenkin tuntuu ettei muunlaisia viikkoja tänä keväänä ole ollutkaan...

Jos edes tämän tunteen saavuttaisi

Olisiko hyvä se, riittäisikö hetkeksi?

Huolen hukkaaja

Mitä sellainen puhe nyt ois

ettei huoliaan hukata vois!

Jollei viinisi lohtua suo

jokin toinen tie vie lohdun luo.

Minä ainakin tanssimaan käyn;

näin äsken sen suloisen näyn:

siinä tyttöni minua syleili jo,

sanoi: ”tehdäänpä yhdessä

parempi elämä.

Hyvästellään ahdinko!”

Minä en suostu uskomaan niin,

että hyvyys jo pois häädettiin,

kun sen merkkejä yhä vain nään

ja kauneuttaan katsomaan jään.

Sanoit: ”aika on masentavaa

ja vain alaspäin matkustaa maa.”

Vaan kun edes se tänään mua lannista ei

mietin: mihin jäi huoleni,

pimeät puoleni?

Hiisi kai hittoon ne vei.

Ehkä minut on luotukin vaan

elon huolia hukkailemaan?

Surun suurimman jo kadotin,

enkä löydä sen luo takaisin.

Siispä laulan ja tanssimaan käyn.

Näin äsken sen kauneimman näyn:

Siinä toisetkin huoliaan hukkailivat.

Eivät uusia löytäneet,

ja vanhat – minkäs teet –

nekin vain katosivat!

Siis jos nyt kuljet mun laillani

huolia vailla, niin

ehkä myös ne hukkasin?

-Jarkko Martikainen

(http://www.jarkkomartikainen.fi/)

Viikonlopun viihdettä

Konsta viihtyy niin ikkunalla katsomassa luontoa kuin televisionkin edessä. Kävi jopa mielessä laittaa ohjelmia pahan päivän varalle tallennukseen, etenkin kun liskojen lisäksi pingviinit saivat ihan megasuuren suosion!

Voi näitä nykyajan nuoria... television edessä vain päivät pitkät.

Huomenna olisi palvelijalla paluu arkeen. Kuinka ottaa vielä ilo irti viimeisestä vapaa/lomapäivästä?

Saunatyyny

Niin no. Käyttöähän varten se toki on. Nyt se on tehokkaassa käytössä niin saunoessa kuin ei saunoessa - käyttäjäryhmä vain vaihtelee.

Miten niin olisi pitäyt saada parempi kuva? Eikös se silmät yleensä ole tapana pitää kiinni kun on pää lähes tyynyssä.

Tällä hetkellä tuo kylmässä saunassa saunova neitokainen piristää bloggaajaa kuorsaamalla vieressä. Kuorsauksen jälkeen vuorossa armoton "aamupesu" ja ilmeisesti unien jatkaminen eri asennossa.

Että näin me täällä talvilomaviikkoa vietetään... Ukko sairastaa sohvalla huonon elokuvan parissa ja palvelija hinnoittelee kirppistavaraa. Ajatteli ryhdistäytyä ja tyhjentää kaappeja, niin sitä pitää, että mahtuu uutta tilalle. 

Mitä sitä ei tekisi lemmikkinsä eteen...

Jokin aika sitten imuroidessani kuulin kuinka yöpöydän alta jotain ihan selvästi humahti putkeen...

"Ei ole muuten noita suksia tänä talvena tarvinut viedä ulos asti varastosta."

Tänään aloin mietiskellä että missähän se Konstan suosikkilelu eli lohikäärmes piileskelee. Ei muuta kuin etsintöihin eli varastoon availemaan imuripussia.

Pieni kurkistelu pussiin ei auttanut asiaa, täytyi tehdä isompia operaatioita.

Allergisen aivastelukohtauksen ja nenän vuotamisenkaan jälkeen lohikäärmestä tai muutakaan kissaa ilahduttavaa asiaa ei pussista löytynyt. Elleivät kissat satu kaipaamaan tuhansia karvojaan tai yhtä pitkää valkoista viikseä (kuinka se sana taipuu?).

Talo käännettiin myös taskulampun kanssa ylösalaisin ja kysymys kuuluu - MISSÄ LIENEE LOHIKÄÄRMES?

Niin joo ja mikäs se siellä yöpöydän alla sitten oli? Tuskin mitään sen kummempaa kuin megasuuri villakoira!

Hyllytilaa kauniille riimeille

Niin se helmikuu, oi the täydellinen kuukausi. Ainakin se on nyt ohi, sanotaan sen verran.

Ääretön pimeys ja väsymys on täyttänyt palvelijan mielen, mutta onneksi kotona on piristäviä tekijöitä. Verenpainemittarin lukemien mukaan voidaan tosiaan uskoa siihen, että kissoilla on verenpainetta laskeva vaikutus.

Viikko sitten keksimme, että viskihuoneemme tarvisi pienen kirjahyllyn luomaan huoneeseen hieman rentouttavaa lukunurkkausmaista tunnelmaa. Se mitä oman alueen huonekaluliikkeistä ei löydy, löytyy netistä ja perjantaina tuote olikin jo matkahuollosta noudettavissa. Helppoa, joustavaa ja nopeaa toimintaa ilman, että tarvitsee edes jutella kenenkään kanssa!

Konsta oli heti kotona tarkistamassa tuotetta.

Terävistä kynsistä huolimatta tarkkaan pakatun hyllyn kanssa tarvittiin myös saksia. Elli huiteli varmaan ulkosalla jo tässä vaiheessa. Jos sivumennen voidaan mainita, on kevätkin päättänyt saapua ja Elliä ei sitten enää mikään sisällä pidättelkään. Tassut on päästävä kuraamaan hinnalla millä hyvänsä ja reviiriä on vartioitava haukan katseella. 

Konstalle tärkeämpää on uuden tavaran vastaanotto ja tarkastus. 

Juurihan tätä kissan on annettava tehdä, tunkeutua kaikenmaailman pusseihin ja muoveihin. Ei hätää, palvelija oli läsnä koko ajan ja tarkastus loppui lyhyeen kun tie loppui kesken.

Lopulta hyllyyn saatiin uudet ylpeyden aiheet. Vinkkinä kaikille nettiantikvariaatit josta kirjojen osto käy käden käänteessä ja sain hyllyyni kauan kaipaamani kirjat, joiden painokset on kirjakaupoista jo myyty loppuun.

Ja kyllä. Helmikuu päättyi ainakin parhaalla mahdollisella tavalla, kun olimme Antin kanssa Jarkon soolokeikalla Vaasassa eilen. Niin intensiivistä, kotoisaa, sydämellistä ja vangitsevaa keikkaa en ollutkaan nähnyt aikoihin. Kuten viereisessä pöydässä meitä vanhempi mieshenkilö sanoin, hieno mies. Kyllä.

Onhan kuitenkin aina lopulta

aika hienoa olla elossa,

nousta ylös ja sanoa:

pidän teistä ja tästä paikasta.

-Jarkko Martikainen

Hienoa viikonloppua kaikille!