- Jestas mitä me ollaankaan unohdettu kertoa!
Huudahti Konsta kun viikonloppuna piipahdettiin sukuloimassa ja huomattiin, että uusi sukulaistyttö oli kasvanut taas vaivaiset 10 kiloa...
Tammikuun alussa tosiaan olimme pitkän viikonlopun mökillä tutustumassa appivanhempien joululahjaan. Saammeko esitellä uuden sukulaistytön?
- Tässä on Muru.
Kissat eivät arvostaneet riemukasta vastaanottoa...
Mutta rentoutuivat yllättävän nopeasti. Alla ehkä selkeä syy miksi... Eihän tuo pentu tee muuta kuin pissaa ja nukkuu!
Aika rento tapaus.
Kovasti olisi Muru tykännyt tutustua kissoihin lähemminkin, mutta samaa kieltä ei sitten tuntunut löytyvän mistään äänialasta tai hännän asennosta.
- Plääh. Ei sitten. Ihan tylsiä sukulaisia. Mitä koiria nuo tuollaiset edes ovat? mietti Murunen vaan eipä tiennytkään kyseessä olevan itämaan ihmeet Konsta ja Kreeta.
- Niin siis ollaan vielä kuinka monta yötä? Siis OIKEESTI?
Kissat pitivät hyvin kuria pennulle ja tutustuminen meni ihmisten mielestä varsin mallikkaasti. Tuon pidemmän tovin lisäksi tutustumista on tapahtunut muutaman kerran muutaman kuukauden sisään joten eiköhän tästä vallan hyvä tule!
Sellaisia jännittäviä uutisia siis meillä. Onko muualla tehty uusia tuttavuuksia?