maanantai 23. helmikuuta 2015

Mustekalan kadonnut lonkero


"Niin. Mä söin sen. So what?"

Palvelijat odottavat pikaista jalan ulostuloa.


lauantai 21. helmikuuta 2015

Pilkillä

Silloin joskus kun vielä oli talvi (eli noin pari viikkoa sitten), kävi isäntä pilkillä. Me muut jäätiin kotiin lämpöiseen, mutta tuliaisina tuli jotain Kreetalle ihan uutta ja jännää. 


"Mitä' ihmettä tälle nyt pitäisi tehdä!?"

Useiden lähestymisyritysten jälkeen kävi selväksi, että kala olisi liian haastava pala Kreetalle (ja merellinen tuoksu emännälle). 


Konsta katseli pöyristyneenä vieressä.

"Ai yrittääkö ne taas tuota että me tehtäis jotain itse ruokamme eteen. Ja pah. Jätä se kala niin saadaan pian purkista tonnikalaa tai jänispateeta."


Eli se sitten siitä. Toiselle yrittämällä pienimmät ahvenet keitettiin kissoille. Omin pienin kätösin palvelija eroitteli lihat kissoille ja kuinkas kävikään. Konstan mielestä se oli jotain aivan liian ällöä ja luonnon lähestä.

"En syö."

Kreeta söi niin mielissään että hetken päästä oksensi koko annoksen komeana ahventahnana lautasen viereen. Lopputulos, ei enää luonnon kalaisia antimia meidän kissoille.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Uitettu mirri

Hirmuinen kamala vääryys on tapahtunut. Palvelijalla on ollut viikonloppuna liikaa aikaa kissoilleen!


Kaikki alkoi perjantai-iltana kun ruoka oli uunissa ja säbästä uupunut palvelija oli menossa suihkuun... Noh, ainahan siinä samalla yhden kissan ensimmäistä kertaa kissan elämässä pesee!


Sanotaanko näin, että Kreeta ei arvostanut kovasti. Kuten oleteltu on, Kreetasta on kasvamassa aikamoisen voimakastahtoinen emäntä. Vertaillaanpas suihkukokemuksia Ellin, Konstan ja Kreeta välillä. Konsta kiipeää syliin kun asettuu maahan kissan tasolle, katsoo silmiin säälittävän näkököisenä, mutta ei lähde pois. Ellillä luonnetta löytyi reippammin... Tuli huutoa ja kynttä ja kissa oli selkeästi oman tahdon mukaan poistumassa tilanteesta. Kreeta on selkeästi enemmän tätä Ellin kaltaista emäntälinjaa tässä asiassa. Kuului dramaattista ulvontaa, jota herkkuraksutkaan eivät hiljentäneet. Palvelija saattoi saada kynttä ja kulmahammastakin. Dramaattinen kissa poistui eikä aikonutkaan ottaa vastaan palvelijan tarjoamaa kuivausyritystä. 

"Ei kun minä ite."

(Kissaa ei kuitenkaan vaurioitettu tilanteessa ja koko tilanne taisi olla enemmänkin kissan luomaa draamaa kuin täyttä faktaa.)


Tämä oli myös takuuvarma keino miten saa hetkellisesti Kreetan kääntämään selkänsä. Pikku emäntä oli totaalisen loukkaantunut. Tämä tietysti kesti korkeintaan pari minuttiia ja hetken päästä sylissä hörisi jo kauniisti karvojaan kuivatellut kiiltäväturkkinen mirri.


"Tartteksä apua?" kysyy Konsta. 

Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Lauantaina Kreetan mustassa turkissa olevia valkoisia haituvia alettiin pinseteillä nyppiä pois. Todella haastavaa ja mustan karvan sekaan mahtuu kyllä yllättävän paljon valkoisia karvoja - ja niitä vielä jäikin runsaasti! Sunnuntaiaamuna palvelija sai tuntea koston nahoissaan, tai sanotaanko päänahassa, sillä Kreeta herätti taas vaihteeksi repimällä hampaillaan hiuksia palvelijan päästä. 

Viikonloppu kruunattiin vielä sunnuntaina kaksinihmisin toteutetussa hammaspyykissä. Molemmat kissat antoivat hienosti pestä purukalustonsa! Kreeta pesi vielä Konstan korvatkin. Katsoi ilmeisesti, että jätkä ei ollut ihan pyhäpäivän vaatimassa kunnossa - nyt on karvat ja korvat ojennuksessa ja nukkuvat päikkäreitä kiipeilytelineen pussukassa. Aamupäivä olikin sen verran jännittävä, kun piti katsoa luontodokkaria isoista sukulaisista tuolla jossain lämpöisissä maissa.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Konsta bailaa!

Kyllä se Konstakin osaa kun vaan saa rauhassa touhuta. 


Jotain tuolla alla ilmeisesti on...


"Auta jo!"


Sepä se. Karvapallohan se siellä! Joulupukin paketin yksi suosikkijuttuja. Toinen jätettiin mummolaan ja toinen on täällä kotosalla. Ulkomuoto vain on matkan varrella kovasti muuttunut. Täytynee napata näitä jostain lisää, kun vastaan tulee... sillä tällä lelulla molemmilla kissoilla nousee riemu ylimmilleen!


"Mitähän tuolle tekis..."



"Hups. Voi miten noloa. Ei kai kukaan nähnyt?"


maanantai 2. helmikuuta 2015

Viikonlopun säpinöitä!

Viikonloppuna oli ohjelmassa seuraavaa...


Eli pari pienempää vierasta kissojen energioita kuluttamassa. Joulupukki oli tuonut itse kullekin teatterielämyksen Muumien parissa ja siksipä bussi perjantaina kuljetti palvelijan veljen tytöt kaupunkiin!


Kissat saivat seuraa leikityksen merkeissä ja agilityesteetkin otettiin testaukseen tauon jälkeen.


Kreeta ainakin oli aivan liekeissä! Konsta näytti paikoihin hieman ahdistunutta sininaamiota, mutta sehän on meidän herkälle pojalle vain ominaista.





Vaanii, vaanii ja...


Kreeta kehitti ihan itsekseen myös uuden leikin "play dead". Leikissä Kreeta lähtee leikittäjäänsä karkuun ja heittäytyy lattialle kyljelleen. Häntää paiskotaan lattiiaa pitkin, joka kertoo ilmeisesti siitä, ettei kissa halua juuri sillä hetkellä kannettavaksi.


Eli kissat saivat osakseen runsain mitoin sylissä eri asennoin kantamista. Vaikka Konsta näyttikin paikoin järkyttynyttä naamaa, ei se sanonut kantamisesta mitään - oli menossa mukana, asennossa kuin asennossa. Sunnuntaiaamuna palvelijat heräsivät makoisilta yöuniltaan, kun kissojen leikittäjät olivat taas sopimuksen mukaisesti ruokkineet kissat. Konstaa ja Kreeta kannettiin vuorotellen sänkyyn ja Kreetan leikissä se juoksi kaahaten karkuun kun taas Konstan versiossa jätkä jäi jähmettyneenä palvelijan viereen patsasmaisesti pötköttelemään.


Näin rennon näköisenä Konsta hengaili viikonloppuna.


Mukaviakin jutteli ja vähän illisteli.


Mikä ettei, kun meillä kaikilla oli niin mukavaa..!

Maanantai ei sitten ollutkaan enää niin mukava. Hammashoitojakson päättymistä ilkkunut palvelija joutui nöyrtyä ja soittaa akuuttiajan... huomenna alkaa juurihoitoprojekti. WuHuu, ihanaista viikkoa teille muillekin!