Oltiinpa tässä taannoin kokemassa äärimmäistä musiikkielämystä Tampereella. Ihan oli hotellit varattu ja silleen. Matkakumppanini kanssa ajattelimme, että tästähän voi tulla aikamoinen seikkailu! Käytiin syömässä hyvin Gastropub Tuulensuussa, jossa olut oli maukasta ja tunnelma niin tunnelmallinen ettei ruokakuvia tunnelmavalaistuksessa saanut otettua. Eli juuri sopiva meno neitokaisten illanviettoon, jossa vakavatkin asiat pyrittiin kääntämään hauskuuden rajamaille.
"Mitä sellainen puhe nyt ois, ettei huoliaan hukata vois..."
Yllä oleva kuva kertoo enemmän kuin yksikään kirjoittamani sana. Tämä mies on tarkoitettu esiintymään ja esittämään juurikin omaa juttuaan. Keulamiehen ohella koko bändillä oli aivan mahtava energia lavalla! Ja vaikka Jarkko on selkeästi "artisti" bändi taustallaan, ei se missään vaiheessa näy lavalla. Lavalla oli yhtenäinen kokonainen bändi:
"Yhdessä, yhtenä."
Keikka oli todella viihdyttävä. Ihminen, joka ei yleensä omaa minkäänmoisia huolenhukkaaja ominaisuuksia, huomasi unohtaneensa keikan ajaksi täysin kaiken muun. Itseasiassa koko miniloma toimi aivan mahtavana pään tyhjentäjänä ja rentouttajana. Kiitos siitä bändin ohella seikkailijaseuralaiselle!
Jopa keikkapaikan eli Pakkahuoneen Klubin vessan ovi sai allekirjoittaneen hyvälle tuulelle. Ihmekös tuo...
Jottei tämä blogissa yksinään jutustelu menisi pelkäksi keikkakehuskeluksi niin ei hätää. Seuraava keikka on kalenterissa vasta heinäkuussa, kun äiti seuranani tapaamme Black Sabbathin Helsingissä. Silti tähän loppuun vielä hieno versio siitä biisistä, jonka muistan ensimmäisenä Jarkosta ja YUP:stä omasta nuoruudestani. Jos olen kasvanut minä, niin on kasvanut muusikkokin musiikissaan.
Kaaaaanista. Elikkästä kaunista.
