Elokuussahan ne koulut ja eskarit alkavat. Niin pakattiin Tikkakoskellakin erään pienen eskarireppu tiistaina lähtökuntoon.
Itse tarina alkaa jo toukokuussa äitienpäivän aikaan, kun Konstan emon (Orifame Dirlandaa) pentue näki päivän valon. Tai no, eiväthän ne vielä silloin mitään nähneet pienoiset... Aiemmin samana vuonna isäni oli sanonut minulle, että otat sitten seuraavaksi sellainen koko mustan itämaisen. Kuuliaisena isän tyttönä huokailin ääneen, sillä tiesin, että siihen voi mennä vuosia.
Siinä hän kuitenkin on!
Olisi saattanut iskä jättää legendaarisen lauseen sanomatta, jos olisi tämän tiennyt... *hykertelyä*
Toukokuun "alustava varaus" termistä putosi jossain vaiheessa sana alustava pois ja jo ennen kesälomia oli valmiiksi töistäkin pyydetty äitiyslomaa. Maanantaina sitten töiden jälkeen suuntasin kohti Tikkakoskea... ja tiistaina illaksi kotiin! Pantteria oltiin käyty jo kesällä pariin otteeseen tapaamassa joten pikku neiti oli jo ennestään tuttu.
Eipä sillä, että tämä musta salama olisi arastellut tai itkenyt koti-ikäväänsä. Ensimmäinen yö nukuttiin kaksin vierashuoneessa, mutta sen jälkeen ollaan oltukin jo täysin avoimin ovin. Neiti on hyvin reipas, ihmisläheinen, rohkea vauhtihirmu, joka juttelee pienellä, mutta vaativalla äänellään ja on jaloissa lähes joka hetki.
Elli loi muutaman halveksuvan katseen uuteen tulokkaaseen tiistai-iltana. Saattoi siinä vähän suhinaa ja tassuakin jo tulla.
Konsta oli hieman huolissaan. Varmuuden vuoksi mamman poika asettui saunan ylimmälle orrelle koko illaksi.
Ei kuitenkaan aikaakaan, kun orientit asettuivat jo vierekkäin. Keskiviikkona oltiin samassa sylissä ja suhisten tutustuttiin, pyllyjäkin haisteltiin. Tänä aamuna meno olikin jo toinen... Kreeta oli keksinyt karvat pörhöllään olevansa niin pelottava, että Konsta juoksee karkuun. Siihen kun yhdisti vielä vaanimisen ja murinan niin johan tuli jätkän tassuihin vipinää. Sen verran oli uuvuttavat aamuleikit, että aikansa sitä jatkettuaan Konstakin joutui vetäytymään kiipeilytelineen rauhaan päiväunille.
Kreeta on jo ennättänyt saada monta lempinimeä... Pikku K, musta barbaari, Kreeta Barbaari, musta salama... Sen tavaramerkkejä ovat ääretön nopeus ja karvat komeasti pörhöllään kulkeminen etenkin kun täpisee ja innostuu jostain.
Kun Konsta ja Kreeta viihdyttivät aamupäivän toisiaan, sai palvelija keskittyä kodinhoitoonkin. Pyykkikone lauloi ja omenakasasta valmistui piirakkaa ja pari kannua mehua.
Ellin kanssa on vielä hieman työstettävää, sillä suhinaa ja ojentamista on vielä havaittavissa. Onneksi äitiysloma jatkuu vielä ainakin viikonloppuun saakka. On ollut ihanaa mökkihöperöityä kissojen kanssa!
Suurkiitokset Orifame kotipesään tästä töhötöhötöpsis syliammuksesta, jatkamme hassutellen uuteen kotiin ja perheeseen tutustumista!