Oriental rebels!

Kuten otsikko kertoo, täällä asuu kaksi orienttia kapinoijaa. 

Palvelija oli lähtenyt pienelle kävelylenkille lepuuttamaan päätään ja nauttimaan kauniista syyssäästä. Kotiin palatessa metsän läpi oikoreittiä oli etuovi auki eikä lemmikin lemmikkiä näkö- tai edes kuulopiirissä! Mies sohvalla autuaan tietämättömänä, että Konsta oli avannut välioven ja ulko-oven. Alkoi pakokauhun omainen päätön juoksentelu ympäriinsä. Ennen kuin kumpaakaan kissaa oli edes kutsuttu, oli jo Kreeta talon kulmalla vastassa. Mustikki sisälle ja Konstaa huhuilemaan. Aivan kuin jostain olisi kuulunut vastaus... vai oliko se Kreeta sisällä. Jätkää ei silti näkynyt. Mitä jos se on loukannut? Mitä jos se on kiivennyt puuhun? Mitä jos... Palvelija ennättää jo syyttää itseään kaikesta siitä kamalasta mitä on voinut tapahtua, jos vaikka jätkä on lähtenyt jo kävelylenkille perään. 

Hetken päästä vaalea kissa ilmestyy varaston kulmalle ja huutelee. Juoksee komeaa ravia kohti etuovea. Konsta uhkui ylpeyttä seikkailustaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi...

...jäbän nenään oli tarttunut seikkailussa jotain metsän roskaa.

Ei hätää, sisko pesee.

Toimituksen huomio: OLIPAS DRAMAATTINEN ALOITUS VIIKOLLE. Kuinkas muualla on viikko alkanut?

Kim Jong Konsta

Kumartakaa suurta ja mahtavaa!

Näin suuri ja mahtava katselee alamaisiaan...

...ja lämmittelee tiskikoneen päällä hanuriaan.

Suuri ja mahtava sai eilen illalla lisänimen Kim Jong Konsta. Kutsumme kotiamme Pohjois-Koreaksi, jos lähdemme esim. yön yli reissulle niin, että kissat jäävät kotiin. Sen verran turvatekijät ovat lukituksen suhteen silloin huipussaan! Konsta vaan päätti illalla, ettei enää olisi kellään ulos asiaa ja hyppiessään välioveen, sai sen jollain ihmeen keinolla lukkoon. Mielenkiintoista, sillä palvelijalla on ollut suuria haasteita lukitsemisen suhteen jopa ihan avaimen tapaisella kapistuksella. 

Ja kukapa nyt ulos haluaisi, sillä siellä näytti tänä aamuna tältä!

"KÄÄK!"

sanoi suuri ja mahtava Konsta testatessaan ulkoilua muutaman askeleen verran.

Kesän helteinen Woodstock!

Halojata halloo lomalta!

"Typerät hyttyset..."

Viikon alussa pakattiin auto ja siirryttiin täydellisellä kokoonpanolla Kaustiselle "mummoloimaan". Kuten kuvasta näkee, lämpöisten iltojen riesaksi olivat tiensä löytäneen hyttyset. Hyyyyi. Päivien helteisessä auringossa sitten viihtyivätkin paarmat. Mutta emme valita, oli ihanaa-aurinkoista-helteistä-hikistä-janoista.

Ja kun kääntää kauniimman puolen kuvaajalle niin hyttysten osumat voitkin unohtaa. Palvelijalla on jonkinmoinen pyöräilyhaaste edessä joten pyörä oli roudattuna tännekin mukaan. Reippaat 30 kilsaa ja 30 astetta saivat riittää, palkintona jalkojen vilvottelua järvessä, huurteinen tuoppi ja hyvää rasvaista ruokaa. Eli plus miinus nolla, mutta hyvää ja hauskaa oli.

Elli löysi paikan joka mahdollisti ns. niin sisällä kuin ulkona olemisen yhtä aikaa.

Kaunis.

Konsta paistatteli niin sisällä kuin ulkona. Jätkä oli sen verran reipas tällä vierailulla, että teki valjaslenkkejä tutustuen mm. naapuruston koiriin. Kerran jopa ihan omatoimisesti, mutta siitä lisää myöhempänä.

Ja se Woodstock eli Kaustinen festareineen. Täytyy sanoa, että vuosien tauon jälkeen sää suosi kyllä täydellisesti. Juhlilla tuli piipahdettua parina päivänä. Siellä ne jatkuvat edelleen, käykääpä ihmeessä tutustumassa!

Kuten jo aiemmin on käynyt esiin, Jarkko Martikainen osuu ja uppoaa. On ollut hieno mahdollisuus käydä jo usemmalla keikalla tänä vuonna joten ehkäpä muutama ystävällinen sana olisi paikallaan. Jarkko on koonnut ympärilleen hienon orkesterin. Jokainen muusikko osaa soittaa useampaa soitinta ja hoitavat osuutensa malliikkaasti. Hattua täytyy nostaa etenkin Kaustisen omalle pojalle Anssille, todella lahjakas ja viihdyttävä nuori mies. Olenpa kuullut naisten kuiskuttelevan myös jotain silmänilosta... Jarkko sen sijaan on kuin pikku poika jouluna, saatuaan pitkästä aikaa bändin taakseen. Itse olen viihtynyt aikoinaan YUP:n keikoilla, jonka jälkeen koin musiikillisen aikuistumisen Jarkon soolotuotannon myötä. Sookeikat ovat olleet todella kotoisia ja koskettavia, mutta on kyllä hienoa nähdä miten osaava bändi vaikuttaa artistiin, täytynee kiittää näistä molemmista mahdollisuuksista. On ilo, että maassamme on kaltaisesi taitelija.

Paljon ylistäviä sanoja ansaitsee myös herra J Karjalainen pitkällä urallaan ja tuotannollaan. Karjalainen on tuttu näky Kaustisella, kuten toivottavasti Jarkkokin jatkossa. Keikka innosti allekirjoittaneen kuuntelemaan uusinta levyä, joka omasta mielestäni on Karjalaisen ehdottomasti parasta antia kautta aikojen. On mahtavaa huomata, että vuosienkin jälkeen voi olla tyylilleen uskollinen ja tehdä sen silti upean freshisti. 

Omalta osaltani viimeisen illan kruunasi vielä Jarkon & Luotettujen Miesten toinen keikka. Kyllä kelpasi. Hienoa muuten myös se, että ohjelmistoon on uusien biisien lisäksi tuotu mukaan vanhempaa tuotantoa. Torstai-illan keikan vierailevana tähtenä piipahti parissa biisissä myös Ville Kangas. 

Ja kyllä, tulihan sitä vähän janojuomaakin otettua upea sään, seuran ja musiikin kunniaksi.

Tänään jätettiin sitten mummola (pitäisikö sitä kutsua tasapuolisuuden nimissä välillä faarilaksi?) taakse. Aamulla (okei, aamupäivällä) tavaroita pakatessa, kun viimein istahdin aamiaispöytään normaaliin lounasaikaan, kuului kuinka takaovi kävi. Kukaan ei tullut sisään joten kissanomistajan äärettömällä nopeudella ampaisin itsekseen oven avanneen Konstan perään. Konsta vilkaisi taakseen ja korvat virtaviivaisina kaasutteli tiehensä. Pysähtyi välillä kuin ilkkumaan ja singahti taas täyttä ravia seuraavan maalaisrakennuksen taakse. Ei auttanut palvelijan "Konsta perkele pysähdy!" huudot, kun jätkä paineli kaasu pohjassa tietä pitkin naapureita kohden. Tiesin, että talossa asuu iso bokseri ja hiippailin kissani perään yövaatteissani sydän pamppaillen. Konsta nuuskutteli aitan edustalla ja meinasin napata sen siltä paikalta, kunnes pihassa ollut bokseri nousi ja haukahti. Koira lähti kohti ja Konsta hetken tuijotettuaan otti kirjaimellisesti jalat alleen. Koiran emäntä tuli ulos ja samalla sekunnilla kun tien päässä vastassa sähisi Elli karvat pystyssä, kajahti emännän komento ilmoille. Koira pysähtyi kuuliaasti juuri Ellin edessä ja palasi emännän luo. Korvat punaisina vaihdoin muutaman lauseen emännän kanssa kertoen hieman liian isoegoisesta sisäkissastani. Koira käyttäytyi mallikkaasti kotiaan puolustaen, toisin kuin rakas hassu siamilaiseni. Ja Elli... no Elli oli taas sankari, mistä lienee singahti paikalle puolustamaan Konstaa. Oli kuitenkin pakko poistua pihasta etsiskelemään sitä piiloa mihin Konsta olisi itsensä kauhuissaan jemmannut. Ei tarvinut kauan etsiä, sillä kissa odotteli takaovella sisäänpääsyä. 

Olisi luullut, että ego olisi saanut jonkinmoisen kolauksen, mutta ei... Kyllähän se jätkä pyysi lenkille pääsyä vielä useasti ennen lähtöä. 

Näin siis meillä loman alku. Kuinkas muiden hellepäivät ovat sujuneet?

Potilaasta Houdiniksi

Eipä vaivaa Elliä hampaiden jomotus eikä poisto enää... Ruoka maistuu ja Konstaa pidetään kurissa. Elli on ilmeisesti sisäistänyt myös ajatuksen, että nyt ollaan maalla ja se tarkoittaa ehdottomasti sitä, että reviirit tulisi tarkistaa ja mittailla. Ellillähän on kaksi paikkaa eli molemmat "mummolat", joissa on halutessaan päässyt vapaana ulkoilemaan. Systeemi on toiminut, reviiri on pysynyt pienenä ja Elli tulee takaisin kutsusta. Samaa on lyhyillä reissuilla harjoiteltu nyt myös täällä uudessa paikassa, sillä taisinpa neidille pahimpina potilaspäivinään luvata, että jos vain kuntoutuu niin voidaan vaikka harkita sitä ulkoilua...Ollaan sitten käyty yhdessä pihamaata tutkimassa ja joskus yksinään, on onnistunut mainiosti ja Elli on tullut hienosti kutsusta takaisin. 

Ellin mielestä tämä on toiminut jo niin hyvin, että voi tehdä itse päätöksen koska lähteä ulos. Siispä kun eräänä arki-iltana meillä viime viikolla oli jäänyt ulko-ovi lukitsematta (eipä jää enää), heräsin aamulla siihen, että meillä oli ulos asti avoimet ovet ties monettako tuntia ja Elli oli teillä tuntemattomilla. Konsta ei onneksi ollut uskaltautunut mukaan reissulle vaan karkasi pihalle nenäni edestä vasta kun itse kömmin ulos... Ei muuta kuin Konsta takaisin sisään ja taskulampun kanssa pyjamassa ulos taloa kiertelemään ja kisuttelemaan. Tovi meni, mutta Elli palasi etupihalla kuin ei mitään! 

"There are things known and things unknown. Between there are The Doors"

Kului pari päivää ja toissapäivänä töistä palattuamme Elli hypiskeli etuoven ripaan ja totesin vain, että yrittää sopii kun ovi on lukossa. Eipä mennyt kauaankaan kun hiljeni ja ulkoa alkoi kaikua Konstan huutelut. Hemmetti! Se tästä nyt vielä puuttui! Elli oli siis menestyksekkäästi avannut oven lukosta. Ainoa onni tuossa tilanteessa, että Elli päätti avata lukon meidän ollessa kotona! Pienien itkupotkuraivareiden ja hätäkeskuspuhelun (iskältä täytyy aina tarkistaa kaikki käytännön asiat) aikana Antti oli löytänyt netistä keinoja estää moinen vahinko (tai parhaimmillaan opittu tapa mikäli Elli sen pari kertaa ensin vahingossa tekisi) ja lähdin äkkiä juoksemaan rautakauppoja läpi. Niistä ei apua löytynyt, mutta väliaikaispatenttina tehtiin seuraavista sisäovista ruuvimeisselin avulla lukittavat joten eiköhän nämä kuusi lukittua ovea kaksi kissaa saisi sisällä pysymään. Onneksi meillä on "vain" nuo kolme samalla mekanismilla toimivaa ulko-ovea... 

TADAA!

Tälläinen siihen sitten löytyi lukkoliikkeestä! Tai itseasiassa kahteen oveen, yksi laitettiin vielä tilaukseen... Onko muilla näistä kokemuksia? Luottavaisina siihen, että nämä auttaisivat asiaa uskaltautui palvelusväki pikkujoulujakin viettämään ja kyllä vain, pikkutuntien aikaan kotiin palatessa eteisessä venytteli kaksi uneliasta kiltisti sisätiloissa pysynyttä kissaa.