Lapsuuden joulumuistoja päivitetyssä muodossa

Lapsuudessa koulun joulujuhlassa joskus esitettiin tiernapoikia. Kun tämä esitys on jälleen tuotu nykykorvaan sopivaksi, on sitä tullut perinteikkäästi joka vuosi katsottua aaton aattona. Mukana komeilee suuret suosikkini Jarkko, Ismo ja Timo! Ihan on Wirtasen poikakin päässyt ammattilaisten oppiin... Tästä tosin jokainen olkoon omaa mieltään ;) 

Ja kuten Ismo tuossa lopussa komeasti kaikessa yksinkertaisuudessaan kiteyttää... 

Hyvää Joulua, kaikille.

Joulu hiipinyt kulmille ihan huomaamatta...

Mitä? Onko ensi viikolla jo jouluaatto ja joulun pyhät? Mihin tämä joulukuu on kadonnut?

Onneksi joulu on hiipinyt kotiin ihan huomaamatta. Posti on jakanut joukortteja pimeyttä piristämään. Sää on parhaimmillaan ihanan syksyinen.. Lämmintä lähemmäs 10 astetta. Että sellasta valkoista joulua tänä vuonna.

Jotain uuttakin löytyy kuusen oksilta! Maailman hienoimmat kuusen pallot! Kiitokset kuuluu blogissakin välillä vilahtaneelle pyöräilykaverille. 

...ihan päätön kissa...

Entäs nämä apurit sitten... Ainakin ne mielellään levittää tavaroita. Uudet kuusen pallotkin oli huomaamatta kannettu jo viereiseen huoneeseen.

Konsta sentään osaa hetken tunnelmoida paikallaankin. Kreetakin nukkuessaan...

Tässä muuten Kreeta suosikkikoristeet! Niitä olisi ollut ihana pureskella ja paiskoa... yritti kiivetä lahjetta pitkin vielä lähestulkoon katon rajastakin niitä hakemaan.

Tontun kanssa ulkoa heijastuu tarhan valot sekä alla näkyvät happy ballsit vai mitkä ne olivatkaan... Niin ja se tarha. Meillä on tosiaan edelleenkin tarhakelit! Kissat käy lähestulkoon joka päivä sieltä tarkistelemassa reviirit. Onneksi tarha rakennettiin niin, ettei sitä tarvi ottaa pois käytöstä talvenkaan ajaksi.

Viikolla kävimme hakemassa joulumieltä kaverin perinteisiltä jouluglögeiltä. Tarjolla oli glögiä ja ihania herkkuja, mm. paaaaljon juuuustoja. Kyseessä on koko perheen iltahetki, johon on siis koko perhe karvoihin katsomatta tervetullut. Otimme tällä kertaa kaikkien riemuksi sosiaalisemman yksilömme eli Kreetan mukaan! Tai sanottaisiinko, että reippaamman - onhan Konstakin kovasti puhelias. Kreeta kierteli kiinnostuneena ja moikkaili perheen pienimpien kanssa. Ihan selkeää kaverikissa ainesta! (onko sellaisia?). Kreetan hermot kestivät myös paikalle pölähtäneet hurmaavat hattaraturkit eli bichon frise kaksikon. Niitä tosin piti paeta ihmettelemään sängyn päältä, johon koirat eivät ylettyneet. Etäältä tutustumisen jälkeen Kreeta nousi emännän niskaan loppuajaksi ja jossain vaiheessa oltiin jo samalla sohvallakin nuoremman koiruuden kanssa. Vähemmästäkin ystävyyden tunteesta hiipii sydämeen jouluinen olo! 

Ollaanko muuallakin jo valmiina jouluun?

Bloggaajan apupoika hra Hanuri Lämpimäksi

Konsta rakastaa läppärillä surffailua, bloggailua, työntekoa... you name it. Tärkeintä tässä on se, että saa tunkea näppäimistön yli edes takaisin ja lopuksi asetelle itsensä tuulettimen luo lämmittelemään.

Ah sitä lämmintä nautintoa. Samalla voi raukeana hieman peseskellä itseään. Joskus jopa siirtyä viereiseen kiipeilytelineeseen nukkumaan, jos on tullut tarpeeksi lämmin.

Pääsiskö vielä vähemmäs koneen kylkeä?

Kuinka epätoivoisia muilla ollaan lämmittelyn maksimoinnin suhteen?

Ikäväni Tallinnaan...

Viime viikolla oli jälleen lähes rutiiniksi muodostuneen Tallinnan reissun vuoro. Jätetään ikävämmät kuulumiset mainitsematta (=kanssamatkustajilta bussista varastetut matkalaukut) ja siirrytään itse asiaan.

Jotain on ilmeisesti aiemmilla reissuilla jäänyt näkemättä, sillä törmäsimme näihin nazguleihin ensimmäistä kertaa! Tai sitten ne olivat tulleet hakemaan meitä juuri nyt...

Pelottaa se nyt vähemmästäkin.

Pääsimme silti pakoon näiden enttien avustuksella. Niiden runkoihin olisi voinut vaikka piiloutua!

Kävimme tällä kertaa päiväsaikaan upean jouluisen eli harmauden, vesisateen ja myrskyn keskellä tutustumassa Kalamajan alueeseen sekä Telliskivi Loomelinnak kompleksiin. Ilmeisesti alue on hieman vielä työn alla, mutta löytyi sieltä kaikkea hauskaakin...

Telliskiven "creativity citystä" löytyi mitäs muutakaan kuin KISSA!

Kyllä, seinässä oli iso sphynx. Olin jo kerran kävellyt sen ohi, mutta onneksi pyöriskelin sisäpihalla ihmettelemässä ja kissahan se siinä.

Lounastimme alueen F-Hooneessa. Kiva paikka ja hyvää sekä edullista lounasta.

Itse söin kanakeittoa ja Antti pelmenejä. Tekisipä joku ison kattilallisen meille moista keittoa täksi viikooksi niin ei tarvisi huolehtia kokkaamisella...

Olimme tulleet yölaivalla ja päivä oli pitkä joten lounaan lisäksi nautiskeltiin vielä illalla illallista Leib Restossa. Varasimme pöydän jo hyvissä ajoin emmekä silti saaneet toivomaamme aikaa, suosittu paikka tuntui tosissaan olevan!

Omalla lautasellani alkuruokana nähtiin pehmeää vuohenjuustoa, marinoitua porkkanaa ja tyrnikastiketta. Ihanan raikas annos, jonka tälläinen ei niin makeanhimoinen voisi nauttia vaikka jälkiruoaksikin!

Valitsimme ravintolan suositusten ohella oman leivän sekä laadukkaan olutlistan vuoksi. Poikkeuksellisesti nautimmekin illallisella pelkkiä oluita. Alkuruoan kanssa vaaleamman aletyyppisen ja pääruoalla vahvemman. Molemmat Virolaista käsityötä. 

Samoin ruoassa oli läsnä kausituotteet sekä lähialueen antimet. Pääruokana nautiskelin suussa sulavaa ankkaa. Annoksen pyree oli kuin samettia ja metsäsienet sekä palsternakka toivat upeasti mukaan hapokkuutta. Harmikseni tosin todeta täytyy, että ankka on ehkä ylipäänsä itselleni hieman rasvainen liha joten oli täysi työ saada annos edes jokseenkin syödyn näköiseksi. Eli vatsat ainakin täyttyivät! 

Paikka on kesällä vanhan kaupungin vehreine sisäpihoineen varmasti upea. Nyt sisällä paloi tunnelmallisesti takassa tuli. Valitettavasti uhmasimme pahinta myrskyä juuri tuona iltana joten ulkokuvat jäivät saamatta...

Vaikka tosiaan näin vehreää siellä nytkin oli!

Ja ne kissat... Kissat olivat voineet paksusti kotosalla sinä välin. Otimme niille ensimmäistä kertaa testaukseen uuden hoitajan Tassumetsän koirahoitolasta, joka on aivan lähellämme ja tämä tuntui olevan hyvä ratkaisu! Hoitaja kävi kerran päivässä ja kisut olivat kuulemma aina uteliaina vastassa. Vieraskoreina olivat oksentaneetkin vain kerran ja syöneet kiltisti lautaset ja aktivointilelut tyhjiksi päivän aikana. Kun palvelijat kotiutuivat keskellä yötä oli vastassa pari kissaa tyyliin "ai, te tulitte jo, no moi...". Että sellasia kavereita parin yön poissaolon jälkeen!

Joulun odotus alkakoon!

Kuten instasta on joku saattanut huomata, on palvelijoiden joulukalenteriasiat hyvin mallillaan. Mutta ei huolta, myös kissoilla on asiat kunnossa tämän suhteen!

Joko avataan?

JOKO?

Pliis?

No eikö jo?

Ja sitten meni niin sekavaksi, että pakkohan ensimmäinen luukku oli etsiä. Miten se aina onkaan niin hyvin jemmassa?

Voi sitä hörinän määrää. Hyvää oli, saanko haukata kulmasta lisää?