keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

The First KILL

Eilen tapahtui jotain suurta ja järisyttävää Konstan elämässä. Kerrottakoon jo tässä vaiheessa, että tarina ei ole heikkohermoisille. Kissat olivat palveijoidensa saattelemana vallan normaalilla iltakävelyllä oman tien varressa. Konstalla on tapana kuunnella heinäsirkkoja ja saalistaa niitä hyppimällä tien vierustan heinikkoon. Käärmeitä täällä ei ole näkynyt joten herra on saanut rauhassa saalistella. On sen kustannuksella saatettu naureskellakin... "eihän tuo kömpelö mitään kiinni saa." Toisin kävi eilen, alla tarina ja kuva eiliseltä heti tapahtuneen jälkeen.


Kyllä se on nyt niin polleena kun kävelyllä hyppäsi heinikkoon ja palasi sieltä myyrä suussa. Kulmahampaat toimivat ilmeisen hyvin, sillä myyrä ei enää poistunut paikalta omin jaloin. 

Konsta tosiaan pää pystyssä palasi heinikosta ja äärettömän ylpeänä lähti kantamaan saalistaan kotia kohti. Kuullessaan uutta rapinaa, hyppäsi uudelleen myyrä suussa puskaan. Saattaa olla vielä hieman harjoittelua vailla tuo saalistajan ura... *omistaja puistelee huvittuneena päätään* Kehujen saattelemana suuri saalistaja suostui luopumaan tapostaan ja asia on yritetty unohtaa sen jälkeen. Helpommin sanottu kuin tehty... nimittäin kelit ovat olleet sen verran lämpöiset että tarhaa on pidetty yölläkin auki. Palvelija ei illalla saanut unta, kun mielessä pyöri koko ajan mahdollisuus siitä, että Konsta saalistaa jälleen ja kantaa saaliinsa palvelijoille sänkyyn. Näin ei onneksi käynyt!

Mitäs jännittävää muualla on tapahtunut?


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Blogisankarin omat kuulumiset!

No se on Konsta tässä moro!


Me saatiin siskon kanssa tässä lomalla uudet taluttimet, sellaiset flexit. Oltiin mummolassakin viime viikolla ja joka päivä päästiin (jos ei oikeen kaatamalla satanut) ulkoilemaan. Etenkin musta se oli superkivaa!


Mamma sanoo, että mä kuljen tosi hyvin taluttimessa. Oon niin onnellinen, että yleensä ensimmäisenä kaadun muutaman kerran suorilta tassuilta ja kehrään ensimmäiset minuutit ulkosalla. Saatan luoda muutaman onnellisen katseen suoraan taluttajan silmiin...


Sisko keskittyy enemmän ulkoillessaan kissamaisiin juttuihin. Laiduntamiseen ja vaanimiseen ja sellaseen.


Mä oon enempi sellainen seikkailija ja mamma onkin luvannut, että pääsen vielä johonkin retkellekin mukaan. Kuulemma johonkin luontopolulle. Mikähän se on? Onkohan se jotain herkullista?


Siks kuulemma ollaan nyt käyty tuossa omassa metsässäkin harjoittelemassa. Mulla menee sielläkin tosi hienosti enkä yhtään hötkyile enkä kierrä puita väärältä puolelta... yleensä.




Tykkään myös hypellä kiville ja kallioille, mutta vaan jos saan siihen luvan. 


Tänään lenkin jälkeen istuskeltiin vaan auringossa kesää tuoksuttelemassa.


Kesä on tosi kiva juttu. Kun mamma lähti sisään siskon luo, mä jäin vielä paistattelemaan aurinkoon ja pesemään itseäni. Kun kieriskelee hiekkatiellä, saattaa turkkiin jäädä jotain sinne kuulumatonta... tai kuulemma ainakin kotisohvalle kuulumatonta.




Ootteko te muut ulkoilleet? Mut hei, nyt pitää mennä - kamala nälkä!

T. Konsta

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Lomauupumus

Kuten joka vuosi... se on täällä taas, lomauupumus.



Ei siis niinkään palvelijoilla, vaan kissoilla. Palvelijat ovat parin päivän pääkaupunkireissun jäljiltä (kiitos Ozzy ja Black Sabbat) nyt hyvin levänneitä ja voimia keränneitä - valmiita uusiin koitoksiin.


Yllä olevat kuvat kerettiin juuri napata puhelimella ja kun kunnon kamera saatiin käsiin, alkoikin kaksikko jo hieman tointua... edes sen verran, että jokseenkin toinen silmä aukesi.


Mummu ja faari olivat saman reissun jäjiltä yövieraina lauantaihin ja sunnuntaina piipahtivat veljen tytöt vanhempiensa kera. Kissat ovat lähinnä lauantai-illan jälkeen nukkuneet. Nukkuivat koko sunnuntaivierailijoiden käynnin ajan. Edes Konstaa ei saatu ulos valjastelemaan ja mukaan grillaamaan. Kreeta sentään reipastui hetkeksi pikkuvieraiden ulkoilukaveriksi.


"Aiti. Me ei jakseta enää. Koska te palaatte töihin?"

-Siis mitä? Rakas Konsta, vastahan se meidän yhteinen loma kunnolla alkaa!


Kuinkas muualla? Onko lomauupumus vielä iskenyt?


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kaikenkarvaisia terveisiä Kroatiasta!

Seuraa kuvaoksennus matkalta Kroatiaan. Juhannuslauantaina taakse jäi kotimaan helle ja se korvattiin Istrian niemimaan vielä kovemmilla lukemilla. 


Oma kotiranta löytyi Icicistä, josta upeaa rantareittiä pitkin pääsi kulkemaan mm. Opatijaan.



Reitin varrella oli kauniita pieniä poukamia, joille jonain päivinä palattiin snorklaamaan ja auringosta nauttimaan.





Opatijassa tarjolla oli rantaravintoloita maisemilla, joista ei voinut valittaa. Ruokaa odotellassa olisi voinut vaikka pulahtaa mereen vilvottelemaan.



Kuten hullun kissanaisen matkoilla on tapana, tuli kuvien seurata jonkinmoista teemaa. Opatijassa paikallisia kissoja ruokittiin ja siitä innostuneena löytyi kissahullunkin laukusta jatkossa raksuja nälkäisille. 


Tämäkin jotain tuttua ulkoasussaan omaava kissa tuli suoraan luo, kun reppua availtiin.




Matkaseurueen hulppea talo sijaitsi rinteillä, joista oli mukavat maisemat rannikolle. Kuntoa yllä pidettiin myös 3 kilometrin jyrkällä kävelyreitillä rantaan. Onneksi myös taksit olivat halpoja...




Kävelyreitin varrella pääsi kuitenkin tutustumaan kauniiseen kasvillisuuteen ja paikallisiin asukkaisiin, kuten kissoihin ja koiriin. Kyllä siellä jotain ihmisiäkin vastaan tuli, mutta ei niille kelvannut kissanraksut.






Kun aurinko oli hellinnyt liiankin kanssa oli vuorossa kaupunkipäivä Rijekassa, joka on Icicin lähin isompi kaupunki rannikolla. 



Onneksi sitä lämpöä riitti silti, todistusainestona mittari varjoisessa kaupungissa.




Hullu kissanainen on sitä mieltä, että hiekka kuuluu hiekkalaatikkoon (vaikkakin meillä käytetään paakkuuntuvaa pellettiä). Siksi Kroatia on aivan erinomainen lomakohde! Siellä ei tarvi tassutella hiekalla vaan rannat ovat usein betonoituja ja lähirannan kivet meressä olivat pehmeäksi hioutuneita. Aktiivisimmilla rannoilla merisiileistäkään ei ollut vaaraa vaan ne lymyilivät hieman kauempana ja syvemmällä. Snorklatessa ei kuitenkaan mielellään jalkojaan alas laskenut...


Ruokavalio lomalla koostui merenelävistä, pastasta, risotosta... sekä tietysti kylmästä ja edullisesta oluesta. Ei voi valittaa kun sen vielä joku muu valmistaa ja tuo eteen.


Snorklailumaisemia.


"Oh, hi!"

Tuttavallinen yksilö Opatijassa.



Eräänä iltana talolle saapui kaksi paikallista valmistamaan paikallisia herkkuja. Ruokaa oli reippaasti ja sitä jäi vielä lounaallekin... Tarjolla oli alkuun meren herkkuja, väliin kalaa ja lopuksi possua ja nautaa. Jälkiruokakakkuja unohtamatta! Suurimman suosion sai mustekalasalaatti, turskatahna ja grillatut kalat. Herkullista!



Grillailuja tuli seuraamaan myös talon "asukki", joka sai nauttia myös muista ihmisten tarjoiluista sekä reiluista annoksista kissanruokaa. Viimeisenä iltana asukki istui terassin oven suussa pitkään hullun kissanaisen seurana. Toivottavasti tulevatkin vuokralaiset pitävät huolta asukista...



Reissussa rähjääntyy ja haavereita tapahtuu. Onneksi silloinkin on apu lähellä ja varvas sai ansaitsemansa laastarin, teeman mukaan tietenkin.




Viimeisenä kokonaisena päivänä koko seurue astui laivaan ja ihasteli samoja maisemia veden päältä.


Lennot kotimaahan olivat Pulasta joten ennen iltalentoa viimeisenä päivänä, oli mahdollisuus tutustua myös Pulaan.




Kiitos ja kumarrus! Niin matkaseurueelle sekä etenkin kotipesään, jonka hellässä huomassa blogimme vakiosankarit lomansa viettivät. Viikon aikana Konstankin rakkausluonne oli päässyt esiin ja kasvattaja pääsi tutustumaan kasvattinsa hellään puoleen (sekä hieman myös ei niin hellään, vaikka tarkoitus onkin sama: Konsta nimittäin rakkautta osoittaakseen näykkii valittujaan). Kreeta oli oma hurmaava helppo luonteensa, sen voisi varmasti viedä mihin tahansa eikä sen kanssa olisi ongelmia. Kotona palvelijoita ei ensimmäiseen 12 tuntiin päästetty karkaamaan valvovan silmän alta, yöt on pöhisty tiukasti kainalossa.