sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kuulumisia sairastuvalta

Viime keskiviikoksi oli varattu ihan rutiinirokotuskeikka molemmille kissoille. Alkuviikosta Elli kuitenkin vähensi syömistään ja oli kovin vetämättömän oloinen. Keskiviikkona oli jo tosi heikon oloinen ja eläinlääkärissä yhteistuumin todettiin suu- ja nielutulehduksen olevan taas tosi pahassa vaiheessa! Saatiin lääkettä ja jatkohoito-ohjeet ja lääkitykset mukaan. Konsta sai rokotuksen eikä ollut moksiskaan!

Kotona Ellin hoito jatkui Nutriplussalla ja neidille tarjottiin koko keittiön ja kissanruokakaapin tarjontaa, mutta ruoka ei ottanut maistuakseen. Nutriplussaa on kulunut ja toipilasruokaa on annettu ruiskulla, eilen aloitettiin myös Zylkene. Torstai-iltana söi ensimmäisen kerran reippaasti itse, mutta perjantai ja lauantai oli taas huonompia päiviä. Tänä aamuna kuitenkin taas Konstan purkkiruoka maistui mainiosti ja halusi ehdottomasti itse juoda hanasta vettä kuten yleensäkin. Lääkitys on vahva ja vaikuttaa varmasti myös lisää ruokahaluun ja yleiseen olotilaan, neiti on vähän haparoivan oloinen. Peruspäättäväinen luonne on kuitenkin siellä taustalla ja vaikka oma turkki saattaa paikoin olla hieman Nutriplussassa ja toipilasruoassa niin Konstan turkkia on pitänyt putsata aika ajoin.

Keskiviikoksi on varattuna iso operaatio hampaiden poistoon ja yritetään saada Elliä kuntoon sitä varten. Kuulostaa ihan siltä kuin joku hampaista olisi lohjennut tai liikkuisi, jonka vuoksi syöminen on kovin kivuliasta. Keskiviikkona tämäkin kuitenkin selviää! On täällä itkujakin itketty, mutta enempää emme voi tehdä, keskiviikon eläinlääkärireissu näyttää tulevaisuuden suunnan. 

Konsta on ollut todella kiltti eikä ole käyttänyt Ellin heikkoutta hyväkseen. On katsonut meitä silmiin aivan kuin sanoen "mä tiedän, nyt ei sovi Elliä kiusata". Ja kuinkas ollakaan kun olin mielissäni, ettei rokotus haitannut Konstaa milläänlailla niin oli rapsinut pienen läikän rokotusalueen vierestä karvattomaksi... Ja kahden viikon päästä näyttelyt! Kutina on onneksi lakannut joten nyt vain uutta untuvaa tilalle kasvattamaan!

5 kommenttia:

  1. Voi pientä, se on ikävää kun eläin sairastaa, tahtoisi auttaa ja tulee itelle kauhee hätä kun toinen ei pysty sanoon mihin sattuu.
    Itse meen ihan sekaisin kun tulee jotain isompaa ja säntäilen minne sattuu. Soittelenkin
    minne sattuu.Paranemisia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Eläinihmiset ymmärtävät kyllä tässä toisiaan ja olenkin tosi kiitollinen saamastani tuesta. Kovasti täällä yritetään olla reippaina ja olla hössöttämättä liikaa potilaan ympärillä, neiti sitten tulee sanomaan kun tarvitsee meitä :) Aamulla se oli vieno naukaisu "avaatko hanan"

    VastaaPoista
  3. Se on kyllä ikävää kun pitää arvailla että miksi eläin on kipeä. Se on vähän sama asia tuon Poikasen kanssa, ei pikkulapsikaan oikein osaa sanoa mihin sattuu ja nenäsuihkeen ja lääkkeen anto on yhtä vaikeaa kuin rimpuilevalle kissalle.... kokemusta on nyt molemmista!!

    Pikaista paranemista Ellille ja toivotaan ettei meihin ihmisiinkään enää tarttuisi mitään kamalaa tautia.

    VastaaPoista
  4. Voi Elliä. Toivottavasti olo on jo parempi. Kissojen sairastaminen, sillä huoli on kova. Ja kun mikään ei maistu...
    Tsemppiä keskiviikkoon! Pidän peukut pystyssä, että kaikki menisi hyvin! Silityksiä toipilaalle!

    VastaaPoista
  5. Kiitos lämpöisistä sanoista. Kyllä meitä kovasti jännittää se huominen, että jaksaako potilas operaation. Se on kuitenkin ainoa mitä nyt voidaan tehdä... suussa kun tuntuu olevan lohjennutta hammasta tai muuta vastaavaa. Sunnuntaina tuli käänne kuntoon ja eilen neiti oli jo melkein kuin oma itsensä! Ruoka maistuu ja ei untakaan tarvi enää niin paljoa. Lääkkeet tosin tekevät tokkuraiseksi. Nyt ainakin reippaammilla mielin uskaltaudun huomenaamuna eläinlääkärille...

    VastaaPoista