Game of Thronesin maisemissa.

Lievittääksemme muuttostressiä, lähdimme viikoksi reissuun juuri ennen loppukauppoja ja muuttoa. 

Mihin siis menimme?

Game of Thronesin maisemiin, Dubrovnikiin, Kroatiaan.

Paikka oli upea ja kuten kuvista näkyy, vanhan kaupungin asukit olivat siellä onneksi suhteellisen hyvinvoivan ja reippaan näköisiä kavereita. Ruokintapaikkoja näkyi ympäri kaupungin.

Tämä veijari kiipeili muurien seinillä, saalisteli mukamas jotakin kunnes pitkästyi ja tyytyi haukottelemaan meille turisteille.

Mukavissa maisemissa täällä sai tassutella...

Joskus piti etsiä sapuskaa roskiksistakin... Onneksi meille riitti kunat paikallisissa ravintoloissa syömiseen ja täytyy sanoa, että merenelävistä pitäville ruoka oli herkullista!

Joskus piti omaa roskista vähän puolustaakin heittämällä pahaa öögaa.

Aamuaurinko nousi kapeiden katujen välistä meidänkin kotikadullemme ja ravintoloiden terasseina toimivia katukivetyksiä pestiin aamutuimaan.  

Tämä veikeä kaveri, joka oli salamaakin (kirjaimellisesti) nopeampi, sinkoili ihmisten jaloissa ravintoloiden terassilla. Yritin sitä maanitella tulemaan luokseni, mutta ei suostunut! Huomasi kai ettei ollut enää ruokaa lautasella... 

Tämä kirjava kisu oli ihanan uimapoukaman vartijana. Ilmeisesti ruoan tarjoilun lisäksi näistä vanhan kaupungin asukeita pidetään huolta leikkaammallakin, sillä useilla terveen näköisillä kisuilla oli napsaistu pieni pala korvan nokasta ilmeisesti kertoakseen, että kissa on leikattu. Korjatkoon joku jos tietää ettei asia ole näin?

Tässä odoteltiin silmä kovana illallista. Pian sieltä jotain nousikin ja kissa singahti saalista kohti vain huomatakseen, ettei se ollutkaan kaupan. Pöh.

...miehet töissä...

Vanhan kaupungin porteilla pitää olla siistinä.

Ja kun Dalmatiassa oltiin niin pitihän siellä olla dalmatialaisiakin!

Tätä kuvaa piti maanitella kauan, viimein sieltä vieno hymy saatiin.

Linnut 

by crazy cat lady

Välillä piti levätä.

Kissojen lisäksi vanhassa kaupungissa pyöri koiria, huomattavasti vähemmän tosin ja monet tulivat jo viikon aikana tutuiksi. Kuvaan kanssani pääsi reissumme koirabestis, Harrison, jolla oli muuten maailman upein ja sympaattisin alapurenta ikinä!

Niin joo... Ja missä siis meidän kaverit Elli ja Konsta oli tänä aikana? Tämä on se asia, joka jännitti reissun suhteen ehkä eniten... Koska oltiin aikalailla viikko pois, päädyimme varaamaan ensimmäisen kerran hoitolapaikan. Molemmille oli varattuna oma yksiö, Ellille ulkotarhalla. Yksiöt sitten yhdistettiin ja ruokailujen ajaksi laitettiin taas omiksi huoneiksi. Hyvin siellä oli kuulemma mennyt eikä katkeruutta ollut havaittavissa kun palasimme joten sain huokaista helpotuksesta... Olisihan se taas pitänyt tietää, että tämäkin oli varmasti allekirjoittaneelle kovempi pala kuin kisuille!