sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kuulumisia sairastuvalta

Viime keskiviikoksi oli varattu ihan rutiinirokotuskeikka molemmille kissoille. Alkuviikosta Elli kuitenkin vähensi syömistään ja oli kovin vetämättömän oloinen. Keskiviikkona oli jo tosi heikon oloinen ja eläinlääkärissä yhteistuumin todettiin suu- ja nielutulehduksen olevan taas tosi pahassa vaiheessa! Saatiin lääkettä ja jatkohoito-ohjeet ja lääkitykset mukaan. Konsta sai rokotuksen eikä ollut moksiskaan!

Kotona Ellin hoito jatkui Nutriplussalla ja neidille tarjottiin koko keittiön ja kissanruokakaapin tarjontaa, mutta ruoka ei ottanut maistuakseen. Nutriplussaa on kulunut ja toipilasruokaa on annettu ruiskulla, eilen aloitettiin myös Zylkene. Torstai-iltana söi ensimmäisen kerran reippaasti itse, mutta perjantai ja lauantai oli taas huonompia päiviä. Tänä aamuna kuitenkin taas Konstan purkkiruoka maistui mainiosti ja halusi ehdottomasti itse juoda hanasta vettä kuten yleensäkin. Lääkitys on vahva ja vaikuttaa varmasti myös lisää ruokahaluun ja yleiseen olotilaan, neiti on vähän haparoivan oloinen. Peruspäättäväinen luonne on kuitenkin siellä taustalla ja vaikka oma turkki saattaa paikoin olla hieman Nutriplussassa ja toipilasruoassa niin Konstan turkkia on pitänyt putsata aika ajoin.

Keskiviikoksi on varattuna iso operaatio hampaiden poistoon ja yritetään saada Elliä kuntoon sitä varten. Kuulostaa ihan siltä kuin joku hampaista olisi lohjennut tai liikkuisi, jonka vuoksi syöminen on kovin kivuliasta. Keskiviikkona tämäkin kuitenkin selviää! On täällä itkujakin itketty, mutta enempää emme voi tehdä, keskiviikon eläinlääkärireissu näyttää tulevaisuuden suunnan. 

Konsta on ollut todella kiltti eikä ole käyttänyt Ellin heikkoutta hyväkseen. On katsonut meitä silmiin aivan kuin sanoen "mä tiedän, nyt ei sovi Elliä kiusata". Ja kuinkas ollakaan kun olin mielissäni, ettei rokotus haitannut Konstaa milläänlailla niin oli rapsinut pienen läikän rokotusalueen vierestä karvattomaksi... Ja kahden viikon päästä näyttelyt! Kutina on onneksi lakannut joten nyt vain uutta untuvaa tilalle kasvattamaan!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Orifame Itseteossa - 2 vuotta!


Rakas juniorimme täytti tällä viikolla keskiviikkona 17.10. huikeat 2 vuotta!


Synttäreitä on juhlittu viikonloppuvieraiden kanssa leikkien merkeissä. Syntymäpäivänä emäntä oli valitettavasti työmatkalla, mutta posti oli tuonut tullessaan herkullisen onnittelukuoren...


Se sitten torstaina koko porukalla avattiin kunhan ensin laatu oli tarkistettu ulkoisesti rei'ittämällä kirjekuori ja samalla onnittelukortti. 

KIITOS ORIFAME KOTIPESÄN VÄKI!

Kiitos eritoten upeasta pojasta, jonka olette meille antaneet. Olemme edelleen poitsuumme ihastuneita ja rakastuneita ja eikä pikkuinen osoita onneksi turhia aikuistumisen merkkejä, poika kun on... On villinnyt viime aikoina 9 vuotiaan kotikissakaverinsakin huikeisiin sprintteihin ja riekkumisiin ympäri taloa!


Tässä vielä todistusaineistoa päivän tärkeimmistä touhuista eli Ikean hiiren kantamisesta, ei ole edelleenkään sen voittanutta.


Onnea Konsta!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kotiutumista.


Tänne me sitten muutettiin, peltojen laitaan.


Muuttotohinat alkoi syyskuun loppupäivinä ja nyt on asusteltu uudessa kodissa jo parisen viikkoa...


Talo on täyttynyt vanhalla tavaralla ja pikku hiljaa uudellakin... Yksi Ikean reissukin mahtuu jo lokakuuhun. Rahaa paloi ja kasattavaa kertyi. Silti, parasta antia Ikeasta saatiin muutamalla eurolla...


iiiiiiik, hiiri


Eli ennen kuin ensimmäistä hiirtä (näitä on pari vielä jemmassa tulevaisuutta varten) oli kassista nostetukaan alkoi jo sen kantaminen, noutaminen, piilottaminen, painiminen. Ihan parhautta siis Konstan mielestä! Ei ole Ikean hiirtä voittanutta.


Kissat ovat kotiutuneet hyvin. Talossa on entiseen asuntoon verrattuna enemmän tilaa ja joskus on jopa hetkiä ettei meillä ole tietoa siitä missä kissat menevät! Selkeästi niillekin on löytynyt omia suosikkipaikkojaan.


Konstan löytää yleensä saunasta lauteiden alta (pahoittelut likaisesta viemäristä mutta jätkä oli niin pitkän huiskeana tässä kuvassa, että oli pakko julkaista).


Elli on ihastunut uuden keinutuolin aluseen, takkakin mukavasti joinain iltoina lämmittää vieressä.


Niin joo ja olisihan kissoilla ihan oma huoneensakin peteineen ja kiipeilytelineineen, mutta saa nähdä koska se alkaa maistumaan.

Olemme siis kaikinpuolin mielissämme joka iikka! Mitä nyt Elli vähän toivoo, että pääsisi uloskin niin kuin yleensä maalaismaisemissa, mutta siihen ei olla lähdetty... Katsotaan nyt ensin miltä maalla näyttäisi valjaskävelyillä ja saattahan olla, että ensi kesän projekteihin kuuluisi ulkotarhan rakentaminenkin!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Game of Thronesin maisemissa.

Lievittääksemme muuttostressiä, lähdimme viikoksi reissuun juuri ennen loppukauppoja ja muuttoa. 


Mihin siis menimme?
Game of Thronesin maisemiin, Dubrovnikiin, Kroatiaan.


Paikka oli upea ja kuten kuvista näkyy, vanhan kaupungin asukit olivat siellä onneksi suhteellisen hyvinvoivan ja reippaan näköisiä kavereita. Ruokintapaikkoja näkyi ympäri kaupungin.


Tämä veijari kiipeili muurien seinillä, saalisteli mukamas jotakin kunnes pitkästyi ja tyytyi haukottelemaan meille turisteille.


Mukavissa maisemissa täällä sai tassutella...


Joskus piti etsiä sapuskaa roskiksistakin... Onneksi meille riitti kunat paikallisissa ravintoloissa syömiseen ja täytyy sanoa, että merenelävistä pitäville ruoka oli herkullista!




Joskus piti omaa roskista vähän puolustaakin heittämällä pahaa öögaa.



Aamuaurinko nousi kapeiden katujen välistä meidänkin kotikadullemme ja ravintoloiden terasseina toimivia katukivetyksiä pestiin aamutuimaan.  


Tämä veikeä kaveri, joka oli salamaakin (kirjaimellisesti) nopeampi, sinkoili ihmisten jaloissa ravintoloiden terassilla. Yritin sitä maanitella tulemaan luokseni, mutta ei suostunut! Huomasi kai ettei ollut enää ruokaa lautasella... 


Tämä kirjava kisu oli ihanan uimapoukaman vartijana. Ilmeisesti ruoan tarjoilun lisäksi näistä vanhan kaupungin asukeita pidetään huolta leikkaammallakin, sillä useilla terveen näköisillä kisuilla oli napsaistu pieni pala korvan nokasta ilmeisesti kertoakseen, että kissa on leikattu. Korjatkoon joku jos tietää ettei asia ole näin?


Tässä odoteltiin silmä kovana illallista. Pian sieltä jotain nousikin ja kissa singahti saalista kohti vain huomatakseen, ettei se ollutkaan kaupan. Pöh.



...miehet töissä...


Vanhan kaupungin porteilla pitää olla siistinä.


Ja kun Dalmatiassa oltiin niin pitihän siellä olla dalmatialaisiakin!


Tätä kuvaa piti maanitella kauan, viimein sieltä vieno hymy saatiin.



Linnut 
by crazy cat lady


Välillä piti levätä.


Kissojen lisäksi vanhassa kaupungissa pyöri koiria, huomattavasti vähemmän tosin ja monet tulivat jo viikon aikana tutuiksi. Kuvaan kanssani pääsi reissumme koirabestis, Harrison, jolla oli muuten maailman upein ja sympaattisin alapurenta ikinä!


Niin joo... Ja missä siis meidän kaverit Elli ja Konsta oli tänä aikana? Tämä on se asia, joka jännitti reissun suhteen ehkä eniten... Koska oltiin aikalailla viikko pois, päädyimme varaamaan ensimmäisen kerran hoitolapaikan. Molemmille oli varattuna oma yksiö, Ellille ulkotarhalla. Yksiöt sitten yhdistettiin ja ruokailujen ajaksi laitettiin taas omiksi huoneiksi. Hyvin siellä oli kuulemma mennyt eikä katkeruutta ollut havaittavissa kun palasimme joten sain huokaista helpotuksesta... Olisihan se taas pitänyt tietää, että tämäkin oli varmasti allekirjoittaneelle kovempi pala kuin kisuille!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Muuton tärkeimpiä tarvikkeita.

Ellin mielestä muutossa ehdottomasti tärkeintä (=hauskinta) olivat muuttolaatikkopaketeiden ympäriltä poistetut pakkausnauhat. 


Kuvat otettu pakkausaikakaudelta eli joskus syyskussa. Sen jälkeen ollaan tehty jo paljon kaikenlaista muutakin!


"Voi höpötirallaa kun näistä nauhoista menee ihan pähkinöiks" sanoi Elli ja omi nauhan tassunsa alle pupillit suurina jännityksestä.


torstai 4. lokakuuta 2012

Pikapikakuulumiset.

Kaipaileekohan joku meitä? Ihmetteleeköhän, että mitä siellä on viimeisen kuukauden aikana tapatunut?

Sanotaanko näin, että vähän liiaksikin! Hauskoja ehdotuksia tapahtumiksi otetaan vastaan sinä välin, kun allekirjoittanut kissoineen yrittää saada hommaa hanskaan ja pakkaa kasaan...

Palaamme siis toivottavasti pian astialle!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Konstan vastaus epäilevälle Ellille...

Elli kun jotain mainitsi mielikuvituksellisista kiipeilyvaihtoehtoehdoista, päätti Konstakin koittaa. 


Työhuoneen kirjahyllyt olivat taas haasteen arvoiset. Tällä kertaa lehtitelineet ja kirjat pysyivät hyllyllä ja vauhdin huuman pysäytti palvelija. Eräänkin kerran, etenkin öisin, hyllystä on pudoteltu samaisen nuoren herran toimesta tavaraa alas joten matka pysäytettiin ennen kuin se kunnolla alkoikaan.

"Miksi Elli saa tehdä aina kaikkea kivaa ja mä en mitää!!?"


Joten Konsta päätti tehdä tuttavuutta muuttolaatikoiksi haettuihin banaanilaatikoihin...


"Hmmmmm. Ei se muuttojuttu niin paha asia voi ollakaan, täähän on kivaa!"

Konsta huomasi, että laatikoissa voi piileskellä, painia, leikkiä hiiren kanssa, vaania ja muuten vain tuntea itsensä tärkeäksi, koska onhan nämäkin hieman maata korkeammalla tasolla.


Joten jos muuttaminen tarkoittaa jotain näin kivaa niin Konstan vastaus Ellin ärsyyntyneisyyteen oli...

"Muutetaan vaan! Muutetaan vaan! Muuttakaa mut ensin, mut ensin!"


"Kukkuluuruu, joko pian joko pian?"

perjantai 31. elokuuta 2012

Kiipeilytelineen korvike

"Mukava ja rentouttava syksyn alku kesän jälkeen..."
-Ja pah!


Ovat palvelijat menneet taas tekemään jotain neuvottelematta kissojensa kanssa! Kuka voi olla niin kamala, että myy kissoilta kodin tassujen alta?

Niin tässä nyt on vain päässyt käymään.


Eräänä päivänä yhtäkkiä yllättäen kodista kannettiin kaikki hupi ulos eli tärkeimpänä kiipeilytelineet. Miten nyt yläkerran ikkunasta pidetään silmällä naapurien koirien aamulenkkejä tai puskassa nököttävää varista? Eikä alakerrassa ole enää mitään mihin kirmata kun juoksee spurtteja ympärä asuntoa. Peditkin vietiin pois... Mutta sen voi aina kostaa nukkumalla palvelijoiden tyynyllä tai parhaassa tapauksessa naamalla. 

Seuraavana päivänä tulikin jo outo täti ottamaan kuvia meidän kodista. Ja mikä ihmeellisintä, kissat eivät saaneet poseerata näyttävästi kuvissa!

"Joutavanpäiväistä!" sanoo Elli.


"Ei se kiva täti edes vienyt meitä pois tästä hullunmyllystä...."


Kaiken tämän järkytyksen jälkeen kissoille on kerrottu, että kuukauden päästä muutetaan. Sitä ennen edessä on kuitenkin vielä yksi järkytys... Siitä ehkä enemmän kun palvelija itse osaa suhtautua asiaan. Vinkkinä annettakoon: ensimmäinen oikea hoitolaloma kissoilla kun palvelijat lomailevat etelän auringossa, APUA.

Summa summarum: 
Ei tässä kissana muutakaan vaihtoehtoa ole kuin omalla mielikuvituksella rakentaa oma kiipeilyteline. Tämän vuoksi Elli istui tänään pitkän tovin vitriinihyllyn päällä tähystellen joka suuntaan. 

"Pyh, ei siitä silti ollut yhtä hyvä maisemia kuin kiipeilytelineeltä!"

Palvelijan huomautus: Tämän kaiken tarkoitus on parantaa kaikkien lauman jäsenten elämänlaatua, pääsemmehän omakotitaloon! Mutta kuinkas tämän kissoille selität? Ehkä ymmärtävät sitten joskus...

maanantai 27. elokuuta 2012

Kesä päätetty.

Niin saapui taas se aika, että mökkikausi tulee päättää. Kuinkas se muutenkaan sujuisi kuin hyvässä seurassa hyvän ruoan ja juoman parissa. Niin, ja siis mökillä.


Kyllä siellä aurinkoakin saatiin. Meille osui oikein hienot säät!


Ensin hieman tuntumaa vuokramökin uuteen pihapiiriin ikkunan takaa.


Ja sitten Elliä tarvittiinkin jo tärkeissä tehtävissä ulkona. Baljun lämmityksen ylin mestari valvoo lämmityspuuhia.


Ylimmälle lämmitysmestarille tarjottiin jopa baljussa kylpemisvaihtoehtoa, mutta Elli piti valvomisrooliaan sen verran tärkeänä ettei langennut houkutukseen ilakoida ja loiskia itse tynnyrissä.


"Jepjep, siinä se lämpenee. Oliskohan täällä muuten hiiriä..."


Yhtä vastuullisia tehtäviä ei vielä tässä vaiheessa jaettu nuorelle oppipojalle, joka samaan aikaan nukkui sikeitä ja toipui mökille saapumisen alkujärkytyksistä.


Palvelijat sukulaisineen viihtyivät kissojen mielestä baljussa jopa sairaalloisen pitkään. Ensin koko perjantai-illan ja sitten taas lähes läpi lauantapäivän, ja illan... Mutta ei hätää, muistivat kuitenkin ruokkia nälkäiset kissat sekä itsensä useaan otteeseen siinä välillä.


Kesän maisemista nautittiin vielä kun siihen oli mahdollista.


Lammella kalastettiin ja soudeltiin.


Nuori oppipoikakin laskeutui pikkuhiljaa ruokapurkkien avautuessa alakertaan...


...ja taas ylös portaita kirmatessaan tajusi mökin parhauden. Parvella voi tassutella kaidetta pitkin ja uhkailla hyppäävänsä...


Tai sitten voi vain istua korppikotkamaisesti tuijotellen alakertaan ihmisiä. Lauantai-iltana siellä olikin sen verran railakasta menoa ja tasotonta keskustelua, että hyvä niitä oli vähän silmällä pitääkin...

Toinen suosikkiharrastus Konstalla oli alakerran ympärijuoksu muristen ja karjuen sekä samalla kulmasohvan selkänojalla Matrixmaisesti vaakatasossa juosten. 

Että se siitä alkujännityksestä....


Hahaa, saatiinpas kerrankin myös Ellistä hönökuva!


Joillakin viikonloppuna unet jäi vähän vähänlaiseksi. Toisilla taas ei. Miten onkaan mahdollista, että kissat saavat päiviinsä mahtumaan kaiken tärkeimmän? Nukkumisen, syömisen ja leikkimisen.

Nyt ei sitten muuta kuin kauniita syyspäivä odottamaan. Meidän taloudessa ne saattavatkin tuoda mukanaan jotain uutta ja jännää...tai riippuu keneltä kysyy.