Kevätpörriäisen vappukukkia!

Toimituksen huomio, otsikossa viittaus sketsisarjaan Studio Julmahuvi, naurakoon ken ymmärtää.

Vappu tuli meillekin. Kävimme näyttämässä nättejä naamojamme kavereiden luonakin pitkästä aikaa ja oli mukavaa istua vaihteeksi iltaa muutenkin kuin kissojen ja miehen kanssa. Illan puheenaiheina toki kissat ja koirat, vaikkei lemmikkejä paikalla ollutkaan.

Vappupäivä sujui kuitenkin mukavasti kotoisan perinteikkäissä merkeissä, oli palloja ja serpentiiniä. Ja ei, kissat eivät ole syöneet serpentiiniä eivätkä hajoittaneet palloja. Mitä nyt Konsta vähän myöhemmin maistoi serpentiiniä todetakseen sen olevan vielä laadukasta, sillä harvoinhan keittiön pöydällä on mitään noin pitkään tarjolla.

Vappuajelullakin käytiin, Kyllä näin käheellä pyörällä viitsii polkea!

Pyörämatka vei kylän vapputapahtumaan, jossa maisteltiin itsetehtyä simaa ja munkkeja, jotka puuttuivat omasta pöydästä. Hyvä diili!

Uudesta penkinsuojasta puhumattakaan. Wautsikawau. 

Suojus oli edellisviikonlopun löytöjä, kun Orifamelan Senjan kanssa käytiin Vaasan Taito Shop Loftetissa. 

Nyt kun meillä tuo toinen peto ulkoileekin, onhan näiden olemassaolosta hyvä varoittaa. En tosin tiedä moniko tuota italiaa täällä osaa... En minä ainakaan, mutta löysipä Sisilian tuliainen tässäkin kodissa paikkansa. 

Etupihalle oli eksynyt tälläisiäkin.

Tosin nythän näitä on jo jokapuolella... että eihän nämä mitään kummoisia kevään ihmeitä ole.

Ellillä oli kivaa. Se paistatteli auringossa ja kiemurteli ketarat ojossa! Eikä siitä paistattelusta tietenkään onnistu kuvia ottamaan, sitähän oli sitä paitsi aivan liian hauskaa seurata ettei käsi ennättänyt kameralle.

Konstakin halusi osallistua pihatalkoisiin vain todetakseen, etteivät ne olleet häntä varten. Haravat ja kottikärryt olivat äärimmäisen pelottavia ja seurauksena järkyttynyt taluttimessa ollut kissa sekä itkupotkuraivarit. Kissa syliin rauhoittumaan ja talutus sisään, se oli sitten siinä se Konstan pihatöihin osallistuminen. Silti sinne jännittävään maailmaan pitää päästä uudelleen ja uudelleen, valjaslenkkejä harjoitellaan siis pienissä määrin.

Tälläisiäkin meidän etupihalle nousee...

Kivetystä on nyt koristamassa tuliainen kotipesästä, kasvattajan omin pienin kätösin valama. Sopii meille niin hienosti, siellä se ottaa vastaan vieraita ja kylän miehiä!

Vappupöytä oli perinteinen. Lohi- ja sillivoileipiä, itsetehtyä perunasalaattia, grillikauden pikatuotteet eli nakit ja lihapullat sekä muut härpäkkeet, unohtamatta tietenkään kuohuvaa!

Jostain syystä kirjoittaja tuli janoiseksi... ei muuta kuin kevätpörriäisen vappukukkia odotellessa siellä muuallakin ja kertokaahan mitä teidän pihoillanne jo kasvaa!

Viikonloppu parhaassa A-luokan seurassa.

Vaikka vappua pukkaa päällensä niin meille tuli perjantaina JOULU! 

Ensinnäkin, saatiin parin vuoden odotuksen jälkeen Orifame kotipesästä Senja kylään. 

"Tämä mies kuuluu parhaaseen... A-ryhmään...
Vai pitäisikö sanoa O-ryhmä? O niin kuin Orifame."

Toisekseen. Senjan laukku piti sisällään kaikkea jännittävää tuliaista! Toki mukana tuli myös vieraan kissan tuoksua, jolle Konstan piti paikoin sähähtää. Elli nuuskaisi muutaman kerran, totesi tilanteen ja keskittyi tuliaisiin.

Mau name is Bond. James Bond.

Yleisön suosikeiksi tuliaisista nousi hienot kaulapannat. Konstasta tuli James Bond ja Ellistä rokkimimmi. 

Näissä kelpaa lähteä vaikka juhliin!

Elli oli hirmuisen hienon näköinen huivissaan. Huivi tosin riisuttiin aina uloslähtemisen yhteydessä. Senjalle luvattuja päästäisiä ja myyriä ei tällä kertaa tuotu portaalle, mutta hienosti kissat näyttivät kuinka luonnon helmassa asumisesta nauttivatkaan. Konstakin pääsi sunnuntain kunniaksi ensimmäiselle valjaslenkille tänä keväänä!

Ihan huippu mahtis paras juttu oli viikonlopun teemaan muutenkin soveltuva LOHIKÄRMES!

Konsta kantoi, kaatoi, paini ja tappoi minkä kerkesi. Lauantai-iltana kaupunkikierroksen ja eksoottisten ruokaelämysten jälkeen, sohvalle kokoonnuttiin katsomaan Hobitti dvd:n ekstroja. Mikäs siellä lopussa muukaan kuin lohikäärme!

Eksoottisista ruoista sen verran, että lauantaina päivällä nautittiin lounasta tanssii sushien kanssa tyyliin vaasalaisessa Magokoro ravintolassa ja illalla valmistettiin kotiversio intialaisen ravintolan mangokanasta. Vihreällä teellä maustettu olut toimi mainiosti lounaan kyytipoikana ja illalla lämmiteltiin takkatulen loimussa punaviinilasilliset kissojen lisäksi seurana.

Kaikki hauska se vaan loppuu aikanaan ja yhtäkkiä oli jo sunnuntai! Ei kiva, mieluusti olisi pidetty Senja täällä pidempäänkin. Lauantai-iltana tehtiin Ellin vihoittelevalle selällekin diagnoosia ja mieli rauhoittua kummasti, kun oli osaavaa ja ymmärtävää tukea seurana, Elli jatkakoon harjoituksia niin pysyy selkä vetreänä. 

Onneksi on muutenkin kaikkea kivaa tällä osastolla odotettavissa ja reilun kuukauden päästä mahdollisesti visiitti kotipesään tiedossa. Ehkä myös muitakin tuliaisia esitellään vielä jossain vaiheessa... Ruoat ja herkut varmasti jo siinä vaiheessa on syöty parempiin nassuihin.

Pysytään siis kuulolla! 

Koiria Vaasasta!

Kyllä minä niin taas syrämmeni menetin... Nimittäin näille jaloille ja kauniille elämille. 

...ah...

...ja voih...

...ihastunut huokaus.

Mutta asiaan.

Meillä oli myös missio viikonlopun suhteen. "Appivanhemmet" (=ovat kokeiluasteella vielä, olleet rapiat 10 vuotta vasta) saapuivat seuraksi ja heillä oli tärkeä tehtävä. Edesmennyt berni on jättänyt ison talon tyhjän tuntuiseksi ja oli tarkoitus lähteä katsastamaan tulevaisuutta ajatellen pienempää koirarotua. Helpommin sanottu kuin tehty. Kuten yllä olevista kuvista näkee, itsekin katselin vain niitä hieman korkeampia malleja. Vertailuja, mittailuja ja tutustumista tehtiin ilman vahvistettua tulosta. Kun sunnuntaina lähtivät, pyysin ilmoittelemaan kun sopiva rotu on löytynyt. Saas nähdä koska sellainen löytyy....

Itse kotiin palatessani myhäilin itsekseni, sillä minä sen omani olen jo löytänyt...

~ kotikissa ja siamilainen ~

Uusi jäsen kissamaiseen joukkoomme!

Tässä hän nyt on, uusin tulokas.

Kaveri aristaa vielä hieman joten parempaa kuvaa ei ole vielä tarjolla, mutta nyt on siis kevään odotus palkittu! Onnea minä. Kyseessä myöhästynyt 30-vuotislahja itselleni. 

Idea kuvaan tuli katsellesani Liisa Ihmemaassa uusinta versiota (joka on muuten erinomaisen hienosti tehty elokuva). Aloin miettiä millainen tämä salaperäinen hahmo onkaan, kyselin muiltakin mielipiteitä... Onko kyseessä hyvä vai paha? Tullessani lopputulokseen, että irvikissa on hieman mystinen, hyvin itsenäinen ja todella kissamainen hahmo, joka ilmestyy kun tarvit neuvoja tai johdatusta, totesin kyseessä olevan seuraavan tatuointini aihe. Siellä se nyt on!

Irvikissa liittyy siromman toverinsa joukkoon, joka on ilostuttanut ihoani jo muutaman vuoden.

Ja Ellin ja Konstan kaikki jo tuntevatkin. Tässä siis tämä kissamainen joukkoni!

Oltiinpas vaan talvilomalla!

Kuten maisemista huomaa, talvi oli vielä kovastikin päällänsä Pihtiputaalla kun saavuimme koko nelikko talviloman viettoon mökille.

Elli totesi nopeasti, että nämä on tuttuja nurkkia ja ulkoillakin voi jopa hieman.

Mutta ei toki liiaksi, sillä talvi tuntui tassuihin ehkä kylmemmältä kuin kotipuolessa, sen verran nopeaan sisälle haluttiin takaisin.

Viime vuoden vappupäivityksestä tuttu lampaan talja odotti taas mökillä. Se pelottava talja, jolle kumpikaan kissoista ei suosiolla mene. Tilanne ratkaistu! Kotoa viime hetkellä tarttui mukaan Konstan oma fleecehuopa (kiitos Senja!) ja sen päällä pystyi köllötellä ja lampaan talja vain mukavasti lämmitti sen alla. Elli oli silti vielä hieman epäluuloinen...

Vaikka eipä Elli paljoa nukkua malttanut. Kevättä rinnassa tai jotain... 

...vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti (pahoittelut pyllykuvasta, mutta ei tästä kevätsähikäisestä meinannut saada kuvaa sitten mistään kulmasta).

Eräs pilkkireissu toi mukanaan mökkiinkin tuliaisia.

Ahventa ihmeteltiin ja kosketeltiin.

Ja maisteltiin, joskin hieman omintakaisella tyylillä. Kuvan ahventa ei loppujen lopuksi vaurioitettu kissojen toimesta.

Pääsiäinen teki tulojaan ja palvelijat uhrautuivat syömään kindermunia ihan vain saadakseen Ellille leluja. Elli rakastaa keltaisia munapalleroita, niitä on kiva munia ja potkutella sekä syöksähdellä ympäri taloa niiden perässä.

Nyt tosin itse lelukin oli kovin mieluinen, ainoa joka otettiin kotiin mukaan leluvarastoa kasvattamaan. Auton perässä on syöksähdelty ja sitä on heitelty ja tapettu ihan tosissaan. Hauska auto.

Konstalle oli tietysti mukana oma suosikki, rattus. Tällä kertaa matkaan mukaan lähti Rattus Harmaa.

Pääsiäiseksi siirryttiin "mummoloimaan" Kaustiselle.

Ellille kun antaa pikkusormensa niin pian se istuu ja odottaa herkkuja ruokakaapissa... Neiti osasti taas pelata korttinsa oikein ja huomiota sateli.

Konsta paistatteli lähinnä pitkiä sääriään tutuksi tulleilla mustilla nahkasohvilla, jotka saivat iltaravien yhteydessä myös kurjia naarmuja. Onneksi keinoja niiden siistimiseksi ilmeisesti löytyi...

Ellikin testasi auringon lämmittämät sohvat.

Pääsiäispupujakin näkyi, noitia vähän vähemmän. Kuvan pupu munineen ja porkkanoineen säilyi vaurioittumattomana. 

Kotoisaan tapaan Konsta kotiutui saunaan myös Kaustisella... jälkilöylyt kelpasi molemmille kissoille.

Nyt on taas pari päivää oltu sorvin ääressä ja huhtikuulle on luvassa kovasti kivoja juttuja! Ensi viikolla ehkä kuulumisia tästä aiemmin lupaamastani kissamaisesta yllätyksestä...  

Pyykkipäivä

Meillä on pyykätty tänään. Pyykkikaapin oven avaaminen tarkoittaa, että...

Just. Siellä ne on taas.

"Siis onks nää jotku kalterit. Leikitäänkö vankilaa?"

"Mutsiiiiiii, miks Konsta saa aina yläpedin?!"

Elli rakas, Konsta saa yläpedin, koska Konsta pääsee sinne omatoimisesti. Elli kiipeää alapetiinkin jo niin koomisen kankean näköisenä, että eiköhän se Ellille riitä.

Muutoin meillä on kyllä vauhtia riittänyt. Silloin kun kissat ei nuku päikkäreitään, ravaa ne perätysten ympäri taloa ja nykyään ei taas tiedä kumpi kiusaa kumpaa vai kiusaako kumpikaan ja onko se kaikki vaan leikkiä. Ilmeisesti on, meillä nimittäin nautitaan hyväntuulisista terveistä kevätinnostuksen saaneista kissoista.

PS. Pahoittelut pyykkikorien antimista noin niin kuin muuten...

Minä vain nukun ja nukun.

Torstaina Ellillä oli hammaslääkäri. Tai no, eläinlääkäri, joka suoritti hampaiden poisto-operaation.

Antibiootit aloitettiin edellisenä viikonloppuna ja torstaiaamuna ei saanut enää ruokaakaan syödä. Ihan mälsää.

Ellillä oli iltapäiväaika ja emäntä sai jännitellä operaatiota töissä muutaman tunnin kunnes sai lähteä hakemaan neidin kotiin. Operaatio oli mennyt hienosti! Elliltä puuttuu nyt kaikki oikean puolen poskihampaat, loput neljä poistettiin tällä kertaa. Hoito-ohjeet mukaan ja kotia kohti heräilemään!

Ja sehän se sitten kestikin, se herääminen. Kotiin tultiin hieman ennen viittä ja tuntitolkulla odoteltiin potilaan vierellä. Vasta puoli kahdentoista aikaa yöllä neiti otti ensimmäiset askeleensa! Siitä alkoi heräily ja aamulla vasta syötiin eka kertaa. Perhana kun sillon olikin jo nälkä!

Kovimmille eläinlääkärireissu tuntui ottavan kuitenkin Konstalla. Nimittäin jätkä oli muutaman tunnin kotosalla IHAN YKSIN. Voi apua sitä rakkauden määrää, joka saatiin osaksemme kun saavuttiin kotiin. Herra yritti jopa kiivetä emännyksen takapuolesta roikkuen syliin...

Voitte kuvitella kuinka pitkältä odotus tuntui ja neuvoa-antava puhelukin täytyi kertaalleen tehdä. Unen määrä oli kuitenkin aivan normaalia ja emäntä oli taas kerran huolehtinut turhasta. Elliä ei vaan huvittanut herätä, kun rauhassa sai oman saunan lattian lämmössä heräillä. 

Konsta oli tosi reipas ja kärsivällinen. Halusi käydä katsomassa Elliä saunassa palvelijoiden mukana ja nätisti haisteli kaveriaan sekä kierteli huolissaan mutta rauhallisena ympärillä.

Neiti voi erinomaisesti, nälkä on kova eikä toipilasruokaa ole tarvittu. Kipulääkettä annetaan kerran päivässä ja meno on sen mukaista kun operaatiossa ei olisi käytykään.

Kuvat otettu rakkaudentäyteisestä kotimöllöttelyhetkestä operaatiota edeltävänä iltana.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Täällä odottaa sushit jääkaapissa ja aurinko paistelee jopa häiritsevästi taivaalta, kyllä ihmisen ja eläimen kelpaa...

Keisarin paluu

Konsta the Keisari lähti viikonlopuksi ykköspalvelijansa kanssa "mummolaan" Kaustiselle. Elli jäi isännän kanssa pitämään kotia kuosissa ja nautiskeli Konstattomuudesta keräten koko viikonlopun huomiota puskien ja kehräten. Samalla Elli sai rentoutua ja valmistautua tulevan viikon eläinlääkärikoitokseen...

Mukana matkasi yksi suosikkirotista, Rattus Ruskea.

Konsta sen sijaan tutustui uuteen matkamusaan. Automatkoilla kuunnellaan musiikkia vaihtelevasti, pääosin tosin palvelijan rockhenkisestä valikoimasta. The Doorsin tuotanto tuntui sopivan Konstalle, mukana ei tarvinut laulaa ollenkaan niin kovasti kuin yleensä. L.A.Woman osoittautui suosikkilevyksi (palvelija nyökyttelee hyväksyvästi). 

Ja mitäs muutakaan Kaustisella, kun mukavaa rentoutumista ja lepäilyä. Konstan pääasiallisesti löysi vuodesohvan peittojen seasta, eikä niitä saanut sunnuntainakaan kerätä pois ennen kuin juuri ennen lähtöä ja silloinkin jätkä löytyi tuuletusta odottavasti petivaatekasasta.

Tokihan viikonloppuun mahtui eräskin Konstalle tuttu toimintatapa. Nimittäin lauantaiaamuna vanhempien makuuhuoneesee livahtanut keisari kävi Samppa Linnamaisesti sanottuna "kakil" isännän peitolla. Palvelijan saapuessa paikalle keisari peitti hienosti jälkiään ja katsoi suoraan silmiin kauniin sinisillä silmillään. Mitäpäs siinä muutakaan kuin kissa kainaloon ja näyttämään todellisen hiekkalaatikon paikkaa... Ei siinä oikein muutakaan osannut, kun ei ollut mitään käsitystä mistä käytös johtui. Jätkä on kuitenkin niin rento ja kuin kotonaan "mummolassa", mutta kai se sitten kovin jännää on se kyläily. 

Perjantai-illan Konsta oli keräillyt hellyyspisteitä kiertelemällä sylistä syliin ja olemalla hurmaava oma itsensä. On todella hauskaa pitää kissoja joskus erillään, koska Konstan tulee oppia olemaan myös yksin ilman Elliä ja Elli kaipaa välillä omaa rauhaansa. Konstasta tulee ainoana kissana kunnon mamman poika ja seuraa koko ajan ihmisensä kintereillä jutskaillen. Lauantaiaamun episodista huolimatta kavereita ja sylejä riitti silti loppuviikonlopuksikin.

Keväiset pakkaspäivän auringonsäteet lämmittivät taas olohuoneen ikkunasta sen verran, että mustat nahkasohvat imivät lämpöä itseensä ja Konsta etsi tietenkin talon lämpimimmän paikan.

Nyt kuitenkin ollaan takaisin kotosalla ja takan edustalla laukkaa kaksi kissaa.. Oli ne varmaan toisiaan kaivanneet, olihan?