Keisarin paluu

Konsta the Keisari lähti viikonlopuksi ykköspalvelijansa kanssa "mummolaan" Kaustiselle. Elli jäi isännän kanssa pitämään kotia kuosissa ja nautiskeli Konstattomuudesta keräten koko viikonlopun huomiota puskien ja kehräten. Samalla Elli sai rentoutua ja valmistautua tulevan viikon eläinlääkärikoitokseen...

Mukana matkasi yksi suosikkirotista, Rattus Ruskea.

Konsta sen sijaan tutustui uuteen matkamusaan. Automatkoilla kuunnellaan musiikkia vaihtelevasti, pääosin tosin palvelijan rockhenkisestä valikoimasta. The Doorsin tuotanto tuntui sopivan Konstalle, mukana ei tarvinut laulaa ollenkaan niin kovasti kuin yleensä. L.A.Woman osoittautui suosikkilevyksi (palvelija nyökyttelee hyväksyvästi). 

Ja mitäs muutakaan Kaustisella, kun mukavaa rentoutumista ja lepäilyä. Konstan pääasiallisesti löysi vuodesohvan peittojen seasta, eikä niitä saanut sunnuntainakaan kerätä pois ennen kuin juuri ennen lähtöä ja silloinkin jätkä löytyi tuuletusta odottavasti petivaatekasasta.

Tokihan viikonloppuun mahtui eräskin Konstalle tuttu toimintatapa. Nimittäin lauantaiaamuna vanhempien makuuhuoneesee livahtanut keisari kävi Samppa Linnamaisesti sanottuna "kakil" isännän peitolla. Palvelijan saapuessa paikalle keisari peitti hienosti jälkiään ja katsoi suoraan silmiin kauniin sinisillä silmillään. Mitäpäs siinä muutakaan kuin kissa kainaloon ja näyttämään todellisen hiekkalaatikon paikkaa... Ei siinä oikein muutakaan osannut, kun ei ollut mitään käsitystä mistä käytös johtui. Jätkä on kuitenkin niin rento ja kuin kotonaan "mummolassa", mutta kai se sitten kovin jännää on se kyläily. 

Perjantai-illan Konsta oli keräillyt hellyyspisteitä kiertelemällä sylistä syliin ja olemalla hurmaava oma itsensä. On todella hauskaa pitää kissoja joskus erillään, koska Konstan tulee oppia olemaan myös yksin ilman Elliä ja Elli kaipaa välillä omaa rauhaansa. Konstasta tulee ainoana kissana kunnon mamman poika ja seuraa koko ajan ihmisensä kintereillä jutskaillen. Lauantaiaamun episodista huolimatta kavereita ja sylejä riitti silti loppuviikonlopuksikin.

Keväiset pakkaspäivän auringonsäteet lämmittivät taas olohuoneen ikkunasta sen verran, että mustat nahkasohvat imivät lämpöä itseensä ja Konsta etsi tietenkin talon lämpimimmän paikan.

Nyt kuitenkin ollaan takaisin kotosalla ja takan edustalla laukkaa kaksi kissaa.. Oli ne varmaan toisiaan kaivanneet, olihan?