Minä vain nukun ja nukun.

Torstaina Ellillä oli hammaslääkäri. Tai no, eläinlääkäri, joka suoritti hampaiden poisto-operaation.

Antibiootit aloitettiin edellisenä viikonloppuna ja torstaiaamuna ei saanut enää ruokaakaan syödä. Ihan mälsää.

Ellillä oli iltapäiväaika ja emäntä sai jännitellä operaatiota töissä muutaman tunnin kunnes sai lähteä hakemaan neidin kotiin. Operaatio oli mennyt hienosti! Elliltä puuttuu nyt kaikki oikean puolen poskihampaat, loput neljä poistettiin tällä kertaa. Hoito-ohjeet mukaan ja kotia kohti heräilemään!

Ja sehän se sitten kestikin, se herääminen. Kotiin tultiin hieman ennen viittä ja tuntitolkulla odoteltiin potilaan vierellä. Vasta puoli kahdentoista aikaa yöllä neiti otti ensimmäiset askeleensa! Siitä alkoi heräily ja aamulla vasta syötiin eka kertaa. Perhana kun sillon olikin jo nälkä!

Kovimmille eläinlääkärireissu tuntui ottavan kuitenkin Konstalla. Nimittäin jätkä oli muutaman tunnin kotosalla IHAN YKSIN. Voi apua sitä rakkauden määrää, joka saatiin osaksemme kun saavuttiin kotiin. Herra yritti jopa kiivetä emännyksen takapuolesta roikkuen syliin...

Voitte kuvitella kuinka pitkältä odotus tuntui ja neuvoa-antava puhelukin täytyi kertaalleen tehdä. Unen määrä oli kuitenkin aivan normaalia ja emäntä oli taas kerran huolehtinut turhasta. Elliä ei vaan huvittanut herätä, kun rauhassa sai oman saunan lattian lämmössä heräillä. 

Konsta oli tosi reipas ja kärsivällinen. Halusi käydä katsomassa Elliä saunassa palvelijoiden mukana ja nätisti haisteli kaveriaan sekä kierteli huolissaan mutta rauhallisena ympärillä.

Neiti voi erinomaisesti, nälkä on kova eikä toipilasruokaa ole tarvittu. Kipulääkettä annetaan kerran päivässä ja meno on sen mukaista kun operaatiossa ei olisi käytykään.

Kuvat otettu rakkaudentäyteisestä kotimöllöttelyhetkestä operaatiota edeltävänä iltana.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Täällä odottaa sushit jääkaapissa ja aurinko paistelee jopa häiritsevästi taivaalta, kyllä ihmisen ja eläimen kelpaa...