Viikonlopun jänniä kertomuksia!

Tarina alkakoon menneestä viikonlopusta...

Saatiin vieraita ihan Etelä-Suomesta saakka. Vierailla on koirakuume ja vaikka kuinka koiramaisia tempauksia Konsta tekisikin (näistä lisää myöhemmin) ei koirakuumeeseen auta kuin koirat. Niimpä talvisen (toimituksen huomio, alla oleva kuva ei ajantasalla) lauantain kunniaksi käytiin lainaamassa remonttitouhuista Espanjan Vesikoira Niilo! Nipa on meille tuttu kaveri, alla olevassa kuvassa nuoriherra oli meillä elokuussa iltahoidossa ja käytiin piiiiitkällä lenkillä.

Nyt oli vuorossa ulkoilureitti, jonka varrella pysähdyttiin makkaranpaistoon ja glögin juontiin. Niilollekin oli pakattu evästä mukaan. Niilo oli reipas poika, tottelevainen 1-vuotissankari, joka teki vaikutuksen kaikkiin. Eli ei, vieraidemme koirakuume ei kaikonnut (oman tarinansa saisikin myös vieraiden mahdollisista pennunhankintatouhuista, informaatiota lagottokasvattajista otetaan siis vastaan).

Reissusta rähjääntyneenä palattiin kotiin lämmitelemään saunaa ja Niilo tuli kuivattelemaan kodinhoitohuoneeseen. Tässä kohtaa sattui hullun kissanaisen kardinaalimunaus, sillä kyseissä huoneessa on kissojen vessa (tästä munauksesta lisää myöhemmin). Niilon haukahduksen kuullessaan Konsta sujahti makuuhuoneen päiväpeiton alle ja Elli asettui keittiön pöydän alle asemiin. Kuten elokuun kuvissakin, Elli otti "Don't mess with me" ilmeensä ja Niilo ei tullut lähellekään neitiä.

Konsta sen sijaan pysyi jemmassa toisin kuin aiemmin, kun vielä malttoi tuijotella ylämmältä tasolta lattialla liikuskelevaa koiraa.

Katse kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa joten olenpa vain hiljaa...

Kyllä tuossa seurassa pientä vesikoiraa pelottaakin, piti peruutella lainaemännän suojiin.

Kissojen mielestä loppu hyvin, kaikki hyvin, laina-Niilo lähtikin vielä saman illan aikana kotiin! Vieraiden ja palvelijoiden mielestä loppu oli aika "paskanen" kuten sanotaan sananlaskussakin. Konsta oli nimittäin hädissään käynyt kakkaamassa vieraiden petiin... Palvelija ottaa kaiken vastuun ja pesi siis pyykkiä sekä vaihtoi petivaatetta. Kerrottakoon, että vastaava tapaus on käynyt aiemminkin "mummolassa" joten olisi pitänyt tajuta. Lauhkean bernin kanssa sen sijaan ei koskaan ollut tarvetta jännäkakoille.

Sanotaanko siis näin, että vieraiden koirakuume kasvoi ja kissoille tuskin näkevät tarvetta omassa asunnossaan. On nimittäin historiassa sellainenkin kerta, kun Ellin pissat olivat eksyneet pariskunnan miehen t-paidalle...

Meille palvelijoille kuitenkin nämä Pissa-Liisa ja Kakka-Keisari ovat parasta A-luokkaa. Niin tärkeitä eläimiä ne ovat elämässämme, että asensimme takapihalle kissojen oman liveluontodokkarin. Siirsimme lintulaudan lähemmäs olohuoneen ikkunaa ja viikonloppuna viimein saatiin actionia!

Actionia oli myös ikkunan tällä puolen. Piti nostaa oma "tv-tuoli" kissoille, jotta voivat päivisinkin katsoa livedokkariaan. Tuollasia sinne sitten on eksynyt parhaimmillaan; punatulkkuja ja oravia. Paikoin talitinttejä, varpusia ja valitettavasti myös harakoita.

Että näin jännittäviä hetkiä meillä koettiin viime viikonloppuna! 

Kuinkas muiden viikonloput yleensä sujuvat?

Korjaus edelliseen

Edellisen postauksen keskustelun aihettamana ilmoitusluontoisesti todettakoon Ellin olevan Kuningatar, sillä niin hienosti neiti talossamme pitää kurin ja järjestyksen ja onhan neiti selkeästi ainoa laatuaan. Ollaan tällä viikolla lääkitty suutulehdusta taas ja toivotaan, että vaivat pysyy kurissa vielä hetken aikaa eikä ihan vielä tarvisi hampaiden poistoon uudelleen. Eiköhän sinne silti tässä kevään aikana vielä suunnata... Tällä hetkellä ruoka, leikki ja ulkoilu maistuu siihen malliin, että hätää ei näytä olevan.

Sen sijaan vähän huonompia uutisia on kerrottavana joulukuun alussa meillä vierailleesta Kapasta. Sairaus vei pojan joulun aikana liian nopeasti ja elämämme on nyt yhtä koirakaveria tyhjempi. Surku on suuri, Kapa oli kissoille parasta koiraseuraa kärsivällisellä ja rauhallisella luonteella varustettuna. Ihmiset jäävät kaipaamaan isoa, pehmeää nallekarhua halattavaksi. Kauniita kaipaavia sanoja olisi paljon sanottavana... mutta sanotaan nyt vain sen verran, että maailma on yhtä isosydämistä rakastavaa berniä tyhjempi paikka.

Meidän Prinsessa

Kaunis mikä kaunis. 

Ja kyllähän sen tietää miten siinä käy kun joku on kaunis ja vielä itsekin sen tietää. Se kietoo läheiset tassunsa ympärille ja käyttää meitä röyhkeästi hyväkseen... ja me annetaan pikkusormen myötä kaikkemme. Mutta kun Elli on jo yhdeksän vuotias ja mutta kun on ollut suutulehdusta ja hampujen poistoja ja ja... seliseli. 

*nolostunutta naureskelua*

Kun Konsta muutti meille pian kaksi vuotta sitten piti ottaa tarkka sääntö siihen, että Elli tulisi aina ykkösenä. Elli on sitten itsekin huomannut tämän ja ihanan kissamaisesti pyörittää meikäkäläisiä tassustensa ympärille. Vaikka Konsta paikoin haastaa niin jätkä on niin herttainen häsääjä ettei tohinoissaan edes aina ennätä tajuta mitä tapahtuu... vaikka toisaalta onkin naurettavan koiramaisen mustasukkainen. Ihania ovat molemmat. 

Joulun aikana molemmat saivat huomiota kasapäin ja nyt siitä tohinasta vieläkin toivutaan. Elli tottui niin hyvin hemmotteluun, että ruokapöydästäkin on sitä pitänyt aika ajoin napata pois röyhkeyksiä suorittamasta. Huvittavan viatontahan tämä kaikki on, mutta kertoo niin hyvin elämästä kissojen kanssa, että itseäkin aivan naurattaa... 

Ja nyt viimein, katsokaa nyt sitä. Kiitos Tanelille kauniista kuvasta. 

Joulua - Joulua - Joulua!

Voi kuinka me sitä odotettiin ja niin se on taas mennyt. Jouluksi suunnattiin oman maaseudun rauhasta lapsuuden maaseudun rauhaan Kaustiselle eli kissojen "mummolaan".

Kuusi oli jo koristeltuna lauantaina kun saavuttiin.

Tontut oli asemissa ja saivat olla rauhassa kissojen tassuilta koko joulun ajan.

Elli sen sijaan oli asemissa suosikkipaikallaan. Myös hyasintin alku (uudeksi vuodeksi auenneenakin) sai olla rauhassa kissojen tassuilta ja han-pailta. Ei edes joulun aikana Elli malttanut jättää vartijan tehtäviään vaan säännöllisesti oli pitämässä huolen pihamaan turvallisuudesta.

Aattona kuusen alus täyttyi paketeista. Kissat tutustuivat rauhassa miettien kuka on ollutkaan noin kilttinä...

Elli oli ihan varma, että näki nimensä herkullisen tuoksuisessa paketissa!

Konsta sen sijaan pitkän tutkimisen jälkeen löysi suosikkipaikkansa korkeimman paketin päältä.

Välillä piti katsella ikkunasta ulos, välillä olohuoneessa lepäilevää juhlakansaa ja pitipä kuusesta yksi pallokin tiputtaa sekä haukata vähän havuista...

Lopulta paketit jaettiin... Elli ei aivan sisäistänyt mitä jaetuille paketeille sitten tehtäisiin...

Konstaakin piti hieman auttaa.

Elli pääsi lahjojensa kanssa sinuiksi kun Konstan herkkupussi aukesi. Kissat olivat olleet kilttejä ja olihan se totta... Molemmat ovat olleet reippaita ja uskomattoman kilttejä! Paketteja oli kissoille yhteensä viisi, kiitos kaikille hauskoista ja herkullisista lahjuksista. 

Joulun aika uuvuttaa. Niin palvelija(t) kuin kissat nukkuivat oikein mainiosti mummolan uudella vuodesohvalla. 

Joulun aikaan kuuluu oleellisesti myös erilaiset pelit. Tänä vuonna pelattiin taasen Rappakaljaa, Guiness World Records lautapeliä sekä Aliasta. 

Konsta toimi Miss Onnenpyöränä, eiku... 

Ja Elli oli taas oma itsensä kun lautapelien kannet nostettiin tyhjinä esille. Ankaraa rapsutusta ja sitten makuulle asettuminen. Itseasiassa saattoi olla, että pelien kansia ihan tarkoituksellisesti nostettiin tyhjinä esille...

Ankaraa nukkumista ja lepäämistä piti testata myös luvattomissa paikoissa. Pahoittelut Tanelille ja Anulle allergiakohtauksista.

Etenkin Konsta tiesi aivan hyvin ettei palvelijan pikkuveljen huoneeseen, etenkään peittojen sekaan, olisi asiaa, mutta kun siellä vaan oli niin mukava lepäillä... Kun silmä vältti Konsta hipsi huoneeseen ja nimen kuullessaan tuli puolet lujempaa sieltä pois. Joskus tosin luvan kanssa koko kolmikko otti unet peittojen seassa.

Mutta ei se lomanen pelkkää lepoa, lahjoja ja hyvää ruokaa (ja juomaa) ollut. Uuteen vuoteen saakka jääneet lomailijat tekivät välipäivinä töitäkin. Palvelijan askaroidessa läppärillä, kissat tekivät tärkeää reviirin tarkastelutyötä tai säksättivät pihan linnuille (tai naapurin koirille).

Yksi loman suosikkeja oli ehdottomasti kylpyhuoneen lämmitetty lattia. Etenkin sieltä kulmasta, jota seinän takaa lämmitti vielä erikseen talon lämmityspannu.

Niin ja joo. Meillä kuusi pysyi koko joulun ajan pystyssä. Hieman neulasia vain oli paikoin lattialla, kun piti vaania kuusen takaa ja alta tai käydä juomassa vettä jalasta. Kuinkas muilla? 

Ah ja voih. Kyllä meidän kelpasi, nyt ollaan täällä räntäisen pimeässä vuodessa 2013. Ehkä tämä tästä kunhan vaan joskus kevät ja kesä saapuu...

Joulufiilistelyä....

Heipä hei. Siamilaisen ahteri näppäimistöllä päivitellään blogia joten älkäähän välittäkö mahdollisista kirotusvireistä.

Kissoja ajatellen piti ostaa jouluasetelma, tällä harjoitellaan itse joulukuusen
rauhaan jättämistä sitten jouluna "mummolassa"

Allekirjoittanut ei ole pelkästään hullaantunut kissoihin vaan joka syksy se pikku hiljaa saapuu... Marraskuussa huomaamatta pahenee ja pahenee. Joulukuussa sitten enää vaan odotellaan ja nautiskellaan. Kyllä, joulu on yksi intohimoni. Ihana, rauhallinen, tunnelmallinen ja perinteikäs.

Tässäpä hieman kotoa löytyvää joulufiilistelyä... 

Viikonlopun viimeisimpänä hankintana tonttu, jossa on sopivasti kokoa ja näköä.

Ei niin jouluisa, mutta niin näköiseni "tuikkukippo". Pääkallot ovat siis myös yksi innostava tekijä!

Baarihuoneen pöydällä asustaa pienempi tonttu... Itseään voi lohduttaa ajatuksella "ei, en näe pikku-ukkoja vaan se kuuluu sisustukseen".

Ja sitten itse asiaan...

Joululaulut soimaan ja pikkuapulaisen kanssa pakettipajaan!

Jännityksellä olin tätä hetkeä odottanut tiedostaen kissojen suuren rakkauden rapiseviin lahjapapereihin ja naruihin. Enpä kuitenkaan saanut kuin yhden tontun (kirjaimellisesti, on se aika tonttu) mukaani. Mies ja Elli jäivät katsomaan olohuoneeseen futista, tylsimykset!

"Minäkö? Mistään luvattomasta paperista, narusta tai pakettikortista en ole haukannut!"

 

Ei tokikaan. Konsta vain tarkkaili laatua rei'ittämällä tarpeellisiksi katsomansa erät ja tuotteet.

Tullattu. Good to go!

Pyydettäessä Konsta toimitti hopeisen narun tilalle punaista.

Itseasiassa Konsta osottautui oikeen kiltiksi pakettipajakaveriksi ja nukkui osan ajasta. 

Joten kuten nuoriherra yrittää kuvassakin sanoa, tervetuloa joulu, ollaan oltu ihan kiltisti!

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Keskiviikkoiltana saatiin vieraita. Kenelleköhän tämä pikku tassu kuuluu?

 Ulko-ovella meillä on vastassa mm. tämännäköistä vastaanottokomiteaa: joulutonttu lyhtyineen sekä

... rottinkipossu talvikukkineen. Paikallaan on myös Sisiliasta tuotu varoituskyltti "Attentti al Gatto" joka toimii etenkin nyt kun reviiriä vartioi Elli. Tosin viime viikon pakkaset ovat pitäneet myös tämänkin kissan sisätiloissa kiltisti, kiitos pakkaset! Pikkuvisiittejä on toki pitänyt tehdä, mutta lähinnä sekunnin sadasosan mittaisia...

Niin ja niihin vieraisiin, saimme miehen vanhemmat berninpaimenkoiransa Kapan kanssa meille pariksi yöksi kylään. Itsenäisyyspäivänä oli kaunis pikku pakkassää ja oikein mainio keli ulkoilulle koirakaverin kanssa.

Ellihän ei juurikaan ole Kapasta moksiskaan. Moikkaa ja poistuu omiin toimiinsa. Konstalla on tarve yrittää isotella ja ärähtää välillä etenkin jos itse aikansa koiraa mittailtuaan Kapa kiinnittääkin Konstaan huomiota. Paikoin tosin oli jopa yritystä leikkiä yhdessä. Konsta toi hiirtä ja heiton jälkeen sen noutikin Kapa. Konsta oli hämillään "mitäs tämä on ja miten tuo saa hiiren niin märäksi". Ei se kauaa veisi kun näiden kahden pojun välit voisi olla lämpöisemmätkin, sillä niin kiinnostunut Konsta on Kapasta ja Kapa on niin rauhallinen ettei se haittaa kissoja.

Kyllä tämän lauman kanssa kelpasi porukalla istuskella sohvalla glögimukin kanssa linnanjuhlia seuraten.

Potilaasta Houdiniksi

Eipä vaivaa Elliä hampaiden jomotus eikä poisto enää... Ruoka maistuu ja Konstaa pidetään kurissa. Elli on ilmeisesti sisäistänyt myös ajatuksen, että nyt ollaan maalla ja se tarkoittaa ehdottomasti sitä, että reviirit tulisi tarkistaa ja mittailla. Ellillähän on kaksi paikkaa eli molemmat "mummolat", joissa on halutessaan päässyt vapaana ulkoilemaan. Systeemi on toiminut, reviiri on pysynyt pienenä ja Elli tulee takaisin kutsusta. Samaa on lyhyillä reissuilla harjoiteltu nyt myös täällä uudessa paikassa, sillä taisinpa neidille pahimpina potilaspäivinään luvata, että jos vain kuntoutuu niin voidaan vaikka harkita sitä ulkoilua...Ollaan sitten käyty yhdessä pihamaata tutkimassa ja joskus yksinään, on onnistunut mainiosti ja Elli on tullut hienosti kutsusta takaisin. 

Ellin mielestä tämä on toiminut jo niin hyvin, että voi tehdä itse päätöksen koska lähteä ulos. Siispä kun eräänä arki-iltana meillä viime viikolla oli jäänyt ulko-ovi lukitsematta (eipä jää enää), heräsin aamulla siihen, että meillä oli ulos asti avoimet ovet ties monettako tuntia ja Elli oli teillä tuntemattomilla. Konsta ei onneksi ollut uskaltautunut mukaan reissulle vaan karkasi pihalle nenäni edestä vasta kun itse kömmin ulos... Ei muuta kuin Konsta takaisin sisään ja taskulampun kanssa pyjamassa ulos taloa kiertelemään ja kisuttelemaan. Tovi meni, mutta Elli palasi etupihalla kuin ei mitään! 

"There are things known and things unknown. Between there are The Doors"

Kului pari päivää ja toissapäivänä töistä palattuamme Elli hypiskeli etuoven ripaan ja totesin vain, että yrittää sopii kun ovi on lukossa. Eipä mennyt kauaankaan kun hiljeni ja ulkoa alkoi kaikua Konstan huutelut. Hemmetti! Se tästä nyt vielä puuttui! Elli oli siis menestyksekkäästi avannut oven lukosta. Ainoa onni tuossa tilanteessa, että Elli päätti avata lukon meidän ollessa kotona! Pienien itkupotkuraivareiden ja hätäkeskuspuhelun (iskältä täytyy aina tarkistaa kaikki käytännön asiat) aikana Antti oli löytänyt netistä keinoja estää moinen vahinko (tai parhaimmillaan opittu tapa mikäli Elli sen pari kertaa ensin vahingossa tekisi) ja lähdin äkkiä juoksemaan rautakauppoja läpi. Niistä ei apua löytynyt, mutta väliaikaispatenttina tehtiin seuraavista sisäovista ruuvimeisselin avulla lukittavat joten eiköhän nämä kuusi lukittua ovea kaksi kissaa saisi sisällä pysymään. Onneksi meillä on "vain" nuo kolme samalla mekanismilla toimivaa ulko-ovea... 

TADAA!

Tälläinen siihen sitten löytyi lukkoliikkeestä! Tai itseasiassa kahteen oveen, yksi laitettiin vielä tilaukseen... Onko muilla näistä kokemuksia? Luottavaisina siihen, että nämä auttaisivat asiaa uskaltautui palvelusväki pikkujoulujakin viettämään ja kyllä vain, pikkutuntien aikaan kotiin palatessa eteisessä venytteli kaksi uneliasta kiltisti sisätiloissa pysynyttä kissaa.

Seinäjoen näytelmissä 11.11.12

Oltiin pitkästä aikaa näytelmissä, oli kivaa!

Syy siihen miksi liian aktiivisesti ei olla nyt käyty näytillä on kasvava sertien määrä ja todellisuus siitä, että tämän reissun jälkeen pitää suunnata ulkomaille... saapa nähdä tuleeko se jonain päivänä tapahtumaan.

Seinäjoelle lähdettiin, koska paikalla olisi sukulaisia ja siitä hauskuudesta harvoin kieltäydytään. Sukulaiskissoja ei niinkään ollut mutta ihmisiä kylläkin. Kuten Seinäjoen näyttelyn tapoihin kuuluu, tapahtuu aina jotain jännää... Viimeksi hajosi auto ja Konstaa ajelutettiin ympäri kaupunkia taksilla. Tällä kertaa kuskin ominaisuudessa toiminut palvelija ajoi kauniisti räpsähtävään kameraan aamun matkalla... hiphuraa ja tikettiä odotellessa!

Raviradan näyttelypaikalla keskityttiin sitten itse asiaan ja hauskuutta aiheutti se, että tuomarimme oli kääntänyt arvostelujärjestyksen päälaelleen! Kerrankin Konsta pääsi tiskille melkein samantien. Tuomarina meillä oli Kristiina Rautio, joka sai Konstankin hienosti aisoihin. Meidän jätkällä oli taas kovasti asiaa, mutta kuten Kristiina sanoi "juttelee, mutta käyttäytyy". Ja pääsipä Konsta tuomarin halaukseenkin!

Aiemmin täällä ei ole kertoiltu arvostelusetelin sisällöstä, mutta koska se on aika oleellinen osa näyttelyä niin jaetaan nyt hieman sitäkin tietoa... Tyypiltään isokokoinen erittäin elegantti  ja korkeajalkainen. Pään profiili voisi olla pyöreämpi. Silmissä upea sininen väri. Turkki hitusen pitkä, mutta erittäin silkkinen. Hännässä hyvä muoto, voisi olla hieman pidempi. CAPIB:n nappasi yleisvaikutelmaltaan timmivartaloinen pavarotti! 

Näin marraskuussa kesäinen nurmikko ja voikukat on muisto vain...

Kiitos kivasta päivästä Senja, Jossu, Tiina, Kimi, Moko, Masi... ja muut! Kotona Konstaa odotti Elli, joka ei taaskaan piitannut mukana kantautuneista näyttelutuoksuista vaan otti kaverin reippaana vastaan.

Karvaisessa valtakunnassa kaikki hyvin!

Elli toipui huikeaa vauhtia saatuaan lääkkeet ja oli jo keskiviikon operaatioon mennessä oma itsensä. 

Tässä on vähän vielä toipuminen kaveri kainalossa kesken. Nenukin on vielä ihan Nutriplussassa...

Niimpä kun keskiviikon eläinlääkärireissu koitti, oli mieli toisaalta reipas ja luottavainen ja toisaalta kurjaa viedä Elli taas paikkaan mistä palataan väsyneenä ja toipilaana. Jännitin koko aamupäivän ja iltapäivän puolella sain mennä hakemaan potilaan kotiin. Kolme huonoimmassa kunnossa ollutta hammasta oli poistettu ja operaatio oli mennyt hienosti! Jatkossa seurataan tilannetta ja viimeistään puolen vuoden päästä katsotaan uusiksi suuhun... 

Saimme jatkaa samalla kipulääkkeellä ja suuta huuhdotaan joka päivä. Olin huolissani kuinka eväs neidille maistuu, mutta mitä turhia! Keskiviikkoiltana olisi jo halunnut suurinta herkkuaan eli sipsejä ja torstai aamuna katsoi nenän vartta pitkin, kun tarjosin toipilasruokaa. Siispä olemme syöneet omaa märkäruokaa siitä saakka hyvällä menestyksellä. 

Kaikki siis hyvin! Alla vielä kuva äskeisestä kärpäsen saalistusreissusta. Ensin juostiin hurjia spurtteja ja kärpäsen istahdettua kattoon, alkoi tuijottaminen.