keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Terkkuja Kolimalta!

Edelleenkin siis lomalla. Kivaa. 


Kaustiselta suunnattiin "toiseen mummolaan" eli Koliman rannalle karanneiden sukulaisten luo (Antin perheen tarkemmin sanottuna). Säät eivät suosineet taas vaihteeksi... Oli epävakaista, tuulista, sateista ja juuri kun olimme ajatelleet palata kotopuoleen ilmeistyi  helteet. Täytyi siis vielä jäädä hetkeksi.



Konstan kanssa käytiin valjaslenkeillä epävakaisella säällä. Vasta helteiden iskiessä, kun me muutkin oltiin ulkosalla enemmän, iskettiin ulkoilutanko terassin eteen jotta Konstakin pääsee mukaan. Kerrankin Elli yritti olla reilu ja toi Konstalle saaliinsa terassin kupeeseen. Ei kelvannut. Konsta haistoi ja kääntyi pois.

Eikä sisällä olemisessakaan mitään pahaa ole... Siellähän saattaa tarvita vaikka sammakon saalistajaa! Kyllä. Eräänäkin iltana sisään oli livahtanut sammakko. Ällöttävä rupinen pikkuinen samppi! Siellä sitä mentiin mökissä kaoottisesti kiljuen järjestyksessä sammakko - Konsta - kiljuva Marika - anoppi (joka sitten viimein raudanlujin konstein sai sammokon ulos kumihanskoillaan). Loppu hyvin kaikki hyvin, sammakko ei saanut sydäriä vaikka joutuikin Konstan tassujen uhriksi puhumattakaan palvelijan kiljunnasta.


Elli ulkoili ihan oman makunsa mukaan. Mökki taitaa olla neljäs paikka jossa Elli osaa kulkea ihan omin lupinensa. Joskus oli kuitenkin niinkin, että Konstan kanssa valjasteltiin ja Elli katseli sisältä!


Pahimmilla sateilla kissat veivät kuitenkin olkkarissa yhden jos ei toisenkin ihmisen paikan vetämällä lonkkaa ihan kiitettävästi.

"Tuletkos pois siitä saaliin edestä sen kameras kanssa!!!"

Ja se Elli... Juu, reippaana kuten aina kun saa ulkoilla oman makunsa mukaan.


Mökki on mukavasti niemen kärjessä omassa rauhassaan. Rajaa reunustaa korkea aita, joka tosin ei kissaa paljon pitele, sillä se on rakennettu berniin paimenkoiran kokoista kaveria varten, mutta eipä Ellillä ollut tarvetta aidan toisella puolelle kulkea (etenkin kun jonain päivinä siellä asusteli terrierinaapurit).


Elli kun ei näytä vettäkään pelkäävän, oli auringossa kiva köllötellä ketarat ojossa veden liplatellessa korvan juuressa.



Olihan siellä mukavaa ja rentouttavaa. Uudestaan taas... tässä joskus. Nyt lomaillaan kotosalla!

"Kattokaas ny, ei pelota ei!"

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Jotain joka vuotista ja jotain vuosien jälkeen...

Loma alkoi rakkaan toverini kyydissä.


Kupla, todellista ystävyyttä vuosien takaa. Kolmisen viikkoa sillä ajeltiin tänä kesänä työmatkoja. Kutsuin kuplaa työmatkamotivaattoriksi ennen lomia... toimii!


Kuplan Mini-Me.


Loman kunniaksi Motonetistä tarttui Volvon iskarien lisäksi mukaan käheääkin käheämmät karvanopat!


Siinä ne heilui matkan kotipuolesta Kaustiselle, nyt heiluvat veljen työmatkojen piristeenä. 

Lomamme kunniaksi Kaustisella juhlittiin taas, joka vuotiseen tapaan halusin olla paikalla. Perjantai-illan kruunasi folkhenkinen Stig!


Kaustinen - folk music festival


Stig tunnelmoi...


Keikan koomisinta antia oli nuoret osallistujat, jotka pitivät varmasti meikäläistä vanhana kääpänä. Tämä osallistujakunta oli vielä niinkin nuorta, että ryypyn ottamisen kohdalla ottivat aimo kulauksen ehtaa ja aitoa Rainbow tai Euroshopper colaa. Saattoi myös olla, että heillä oli hieman erilainen näkemys biisien sisällön suhteen kuin itselläni... ehkä parempi niin?


Jotain olennaista alueelta tänä vuonna puuttui. YLÄASTE!

Mitä ihmettä, eikö täällä enää käydä kouluja? Ilmeisesti uusi nousee jossain vaiheessa... Nyt koulun jäämien luona oli vain nuorison graffitteja. Tässä sen näkee mitä tapahtuu, kun koulut hajotetaan ja kulttuuri kukkii paikkakunnalla!



Jos festivaaleilla käynti on joka vuotista, vastapainona toimi vuosien jälkeen visiitti "taivaallisen rauhan aukiolla" kuten isäni paikkaa kutsuu.


Käsiä ylös ja hihkaisuja esiin jos joku tietää missä ollaan!


Laiturin nokasta liottelin varpaita erämaajärvessä... Jotkut eksyivät uimaankin.


Koivu tuoksui saunassa.



Tarjolla oli saunan lisäksi myös eväsleipiä, nokipannukahvit ja makkaraakin, jotta matkalaiset jaksoivat taittaa pitkän matkan takaisin kotiinsa...




Ilta-auringon painuessa nevan taa oli rentoutunein mielin mukava suunnata kohti yöpuuta.




Kotkan pesä, eikä nyt tarkoiteta vaasalaisille tuttua paikkaa jäähallilta.


Sateenkaaren toinen pää osoitti erämaakämpälle ja toinen oman peiton suuntaan. Hyvät vaihtoehdot.


Ja mekin ollaan tietysti mukana! Lepäillään sadepäivinä melkeen ihan jokseenkin kiltisti...

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Viikko lomaan!

Ja sama fii-vis jatkuu, kesä ja helle, jipii!

Palvelijoilla on viikko lomaan, Konsta miettii mitä se tarkoittaa ja ottaa posekuvan itsestään.


Sunnuntain hienon sään kunniaksi palvelijat pakkasivat juotavaa mukaan ja tekivät epämääräisen mittaisen pyörälenkin peltojen keskellä maalaismaisemassa samalla hieman meren- ja järvenrantoja kierrellen.


Tuulinen sää huijasi hieman virallista hellemittaria. Elli ei osannut päättäää oliko tarpeeksi kuuma vai ei.


Auringon paisteessa oli kuitenkin helppo tehdä päivittäinen tassujen puhdistus.


Konsta istui grillauksen päätteeksi pöydän ääressä odotellen omaa annostaan... ei tullut ei.

Ulkoilusta uupunut sakki lepäilee parhaillaan sohvalla. Niin ja haluaa muistuttaa, että meillä on viikko lomaan!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Se oli juhannus (ei kasvissyöjille).

Pikaflunssasta toivuttuamme pakattiin auto ja ajeltiin maalle. Flunssaa pidettiin loitolla myös hankkimalla lääkepullon tapaisia juhannuksen perinteiseen aarteen etsintään. 


Karttapohja oli paranneltu versio edellisistä vuosista, olihan se jo osittain tehty tietokoneella! Itse piilotus taitaa olla se hauskin ja tärkein osuus, sillä allekirjoittanut ei löytänyt kuin yhden pullon ja senkin pienellä avunannolla, jottei neidille tule paha mieli... 


Koivuja haettiin taas perinteisesti traktorin peräkärryssä matkustellen ja lonkerot lavalla kilisten.


Onneksi koivujen kaato vastuuta ei annettu allekirjoittaneelle, sillä kuvistakin jo voi päätellä, ettei koivun hahmottaminen aukiolta ollut kovin selkää. "Iskä, voidaanko ottaa tämä kuivempi versio?"


"Tai tälläinen pidempi malli...? Siis mikä, mänty?"


Kun piha oli kaunistettu muiden valitsemilla koivuilla, alkoi piiloja löytymään. Tänä vuonna tärkeään rooliin nousivat piilotusvälineenä nippusiteet.


"Mikäs se siinä!?"


Juhannussaunan jälkeen grilli kävi kuumana. Edellisiltana vaatimattomasti muutaman tunnin verran esivalmistellut ribsit saivat grillissä itsetehdyn bbqkastikkeen niskaansa seuranaan perunasalaatti uusista perunoista, maissit ja vihersalaatti. Saattoi punaviinikin maistua possun keran.


Ruokaa sulateltiin kävelyllä, josta talon emännälle kerättiin kukkia.


Kesän uusi hankinta, kroketti.


Paska peli sanoi allekirjoittanut, kun ei omassa sarjassaan koskaan päässyt tälle finaalitapille. Matka jäi puoleen väliin muiden jo saapuessa maaliin.


Ja olihan mukana tietysti myös blogin sankarit eli ulkoileva Elli sekä Konsta!

Konsta saunoi, vaikkei sisäsaunaa ole koko kesänä lämmitettykään. Eipä se jätkää haitannut vaan kaveri asettui kuuliaisesti laudeliinan päälle lauteille.


Jo torstaina menomatkalla oli Konstassa havaittavissa outoja merkkejä... Jätkä ei nimittäin laulanut koko automatkalla ja mummolassa oltiin niin reipasta että! 

Diagnoosina äkillinen aikuistuminen.

Edes naapurin collien pentu ei aihettanut ylimääräistä jännitystutinaa vaan Konsta köpsötteli valjaissaan jopa oman pihan ulkopuolelle pennun perässä.


Lauantai menikin sitten jätkällä hieman rennommin tutuissa tunnelmissa peiton alla. Muu porukka sen sijaan saunoi jälleen ja grillasi pihakodassa sekä piipahti naapuripitäjässä naamiaiskaraoketansseissa. Kyllä, luitte oikein. Se vasta olikin jännittävä kokemus, kun ei voinut aina olla varma kuka oli pukeutunut ja kuka ei. Alkujärkytyksestä toivuttuaan poistuttiinkin jo paikalta jatkaen juhannusajelua punaisella tila-autolla (kts. alla).


Siinähän se Konstakin yhdellä mummolan suosikkipaikallaan katselee ulos... "Mikäs se koivujen takaa pilkistää?" Emännän nuoruusvuosien menopeli, jonka reippaat kotimekaanikot olivat keväällä kunnostaneet katsastuskuntoon (-kiitos Taneli ja iskä!). 

Juhannuksen kruunasi kotimatka, joka kesti hieman normaalia kauemmin, mutta oli täysin sen arvoista. Kupla komeilee nyt tuossa omassa kotipihassa ja piristää työmatkoja vielä nämä kolme viikkoa ennen kesälomaa!