Se oli juhannus (ei kasvissyöjille).

Pikaflunssasta toivuttuamme pakattiin auto ja ajeltiin maalle. Flunssaa pidettiin loitolla myös hankkimalla lääkepullon tapaisia juhannuksen perinteiseen aarteen etsintään. 

Karttapohja oli paranneltu versio edellisistä vuosista, olihan se jo osittain tehty tietokoneella! Itse piilotus taitaa olla se hauskin ja tärkein osuus, sillä allekirjoittanut ei löytänyt kuin yhden pullon ja senkin pienellä avunannolla, jottei neidille tule paha mieli... 

Koivuja haettiin taas perinteisesti traktorin peräkärryssä matkustellen ja lonkerot lavalla kilisten.

Onneksi koivujen kaato vastuuta ei annettu allekirjoittaneelle, sillä kuvistakin jo voi päätellä, ettei koivun hahmottaminen aukiolta ollut kovin selkää. "Iskä, voidaanko ottaa tämä kuivempi versio?"

"Tai tälläinen pidempi malli...? Siis mikä, mänty?"

Kun piha oli kaunistettu muiden valitsemilla koivuilla, alkoi piiloja löytymään. Tänä vuonna tärkeään rooliin nousivat piilotusvälineenä nippusiteet.

"Mikäs se siinä!?"

Juhannussaunan jälkeen grilli kävi kuumana. Edellisiltana vaatimattomasti muutaman tunnin verran esivalmistellut ribsit saivat grillissä itsetehdyn bbqkastikkeen niskaansa seuranaan perunasalaatti uusista perunoista, maissit ja vihersalaatti. Saattoi punaviinikin maistua possun keran.

Ruokaa sulateltiin kävelyllä, josta talon emännälle kerättiin kukkia.

Kesän uusi hankinta, kroketti.

Paska peli sanoi allekirjoittanut, kun ei omassa sarjassaan koskaan päässyt tälle finaalitapille. Matka jäi puoleen väliin muiden jo saapuessa maaliin.

Ja olihan mukana tietysti myös blogin sankarit eli ulkoileva Elli sekä Konsta!

Konsta saunoi, vaikkei sisäsaunaa ole koko kesänä lämmitettykään. Eipä se jätkää haitannut vaan kaveri asettui kuuliaisesti laudeliinan päälle lauteille.

Jo torstaina menomatkalla oli Konstassa havaittavissa outoja merkkejä... Jätkä ei nimittäin laulanut koko automatkalla ja mummolassa oltiin niin reipasta että! 

Diagnoosina äkillinen aikuistuminen.

Edes naapurin collien pentu ei aihettanut ylimääräistä jännitystutinaa vaan Konsta köpsötteli valjaissaan jopa oman pihan ulkopuolelle pennun perässä.

Lauantai menikin sitten jätkällä hieman rennommin tutuissa tunnelmissa peiton alla. Muu porukka sen sijaan saunoi jälleen ja grillasi pihakodassa sekä piipahti naapuripitäjässä naamiaiskaraoketansseissa. Kyllä, luitte oikein. Se vasta olikin jännittävä kokemus, kun ei voinut aina olla varma kuka oli pukeutunut ja kuka ei. Alkujärkytyksestä toivuttuaan poistuttiinkin jo paikalta jatkaen juhannusajelua punaisella tila-autolla (kts. alla).

Siinähän se Konstakin yhdellä mummolan suosikkipaikallaan katselee ulos... "Mikäs se koivujen takaa pilkistää?" Emännän nuoruusvuosien menopeli, jonka reippaat kotimekaanikot olivat keväällä kunnostaneet katsastuskuntoon (-kiitos Taneli ja iskä!). 

Juhannuksen kruunasi kotimatka, joka kesti hieman normaalia kauemmin, mutta oli täysin sen arvoista. Kupla komeilee nyt tuossa omassa kotipihassa ja piristää työmatkoja vielä nämä kolme viikkoa ennen kesälomaa!