Helle hiljensi blogin! Esittelyssä hellerajamittari.

Kirjaimellisesti. Pari viikkoa on menty aurinkoisissa keleissä ja sen on huomannut myös nahoissaan. Sisätiloissa ei juurikaan ole pakollista oppimäärää enempää viihdytty joten blogi on myös pysynyt hiljaisena. Ja mitäpä sitä kirjoittelemaan kun pariin viikkoon ei ole mahtunut kuin lähinnä aurinkoa aurinkoa ja aurinkoa. 

Aurinko on tuonut mukanaan myös rentoilevamman Ellin, kun reviirin rajoja ei paisteessa jaksa liiaksi kiertelemään. Huomasimmekin, että meiltä löytyy virallinen hellerajan mittari. Pihallamme on todella kuuma mikäli Elli asettuu varjon puolelle, kun taas hieman vaatimattomimmissa lukemissa Elli uskaltautuu lekottelemaan jopa auringossa. 

"Neiti varjoisilta kujilta."

Kuten kuvista näkyy. Hellettä on ollut riittämiin, Elli pysyy varjon puolella.

Siamin leijonakin on uskaltautunut ulos. Itseasiassa, jos Konsta pääsee vahingossa karkuun, se uskaltautuu häntä ojossa kirmaamaan viereiseen metsään. Siellä se loikkii kuin aropupu...

Nyt kuitenkin kiltisti valjastellen ulkoilu sujuu mainiosti. Herra innostui seuraamaan kimalaisten menoja ja hellerajaa ei voi mitata tämän kaverin kanssa, sillä säällä kuin säällä (kunhan niistä reiluista plussalukemista puhutaan) Konsta kapuaa aurinkotuoliin köllimään.

Ja mitäs ja kukas tämän on? Ei tietoa, mutta Ellin kavereita ilmeisesti, kun muutamaan otteeseen ovat istuskelleen vieretysten kivikoilla sekä jopa meidän etuportaalla. Elli taitaa sittenkin olla se meidän sosiaalisin tyyppi, kun on jo tuttavuuksia tehnyt.

Näihin aurinkoisiin tunnelmiin on mukava päättää viikko. Ensi viikolla on luvassa hemmottelua, mahdollisesti kissan pentuja omissa pienissä kätösissäni sekä hieno päivä, jolloin meille tärkeät ihmiset sanovat toisillensa tahdon.

PS. Toivoa sopii, että pyörälenkillä napattu otsan epämääräinen rusketusraja on kadonnut tuohon hienoon päivään mennessä.