Olihan se pääsiäinenkin juu!

Palvelijoiden talviloma alkoi pääsiäiseltä joten siitä on johtunut tämä autuas blogihiljaisuus. Lomaa aloittelemaan pääsiäiseksi suunnattiin Kaustiselle mummoloimaan!

Palvelija yritti epätoivoisin keinoin suojella mummolan nahkasohvia. Mm. levittämällä vilti sohvalle kaahailunaarmuja suojaamaan. Viltti sai toisenlaisen merkityksen, mutta malttoi kissa pysyä ainakin hetken pois sohvan päältä hurjastelemasta.

"NamNam." Kreeta on selkeästi perinyt äitinsä "mäklötysominaisuuden", sen verran oli limaisia narun pätkiä...

Konsta testasi toisen kielletyn huoneen eli "mummun ja faarin" makuuhuoneen vaatekomeron ylähyllyn. Kelpasi yhtälailla kuin kotonakin.

Toisessa kielletyssä huoneessa eli "ei kissoja allergisten peittoihin peuhaamaan" saattoivat käydä hieman myös testaamassa trullien tuomia oksia... "namnam" niillekin.

Keittiön pöydän päässä lintujenbongausikkunalla piti tietysti olla somana tulppaanien kanssa kilpailemassa pöydän kauneimmasta.

Konstakin kävi maistelemassa pajunkissaa.

Kreetan kanssa yritettiin kaverikuvaa. Haastavaa, kun välillä palvelijan naama on irveessä pienten kynsien iskeytyessä olkapäihin.. Tämä niskassa roikkumisen taitokin taitaa olla äidin perintöjä?

Nukkuivat nuo myös välillä nätisti. Kuulemma mm. silloin kun palvelija kävi ihmettelemässä appilan pikkutrulleja. Perinteisesti tietysti myös kokolla käytiin ja syötiin hyvin. 

Mutta ei tässä vielä kaikki. Siitähän se nautiskelu vasta alkoikin... säästetään sitä tarinaa vielä johonkin toiseen iltaan.

Missikisoissa!

Nyt kun meillä asustaa neitikissa, voi näyttelyitä kutsua misseilyksi! Eli oltiin siis lauantaina POHKIS:n näyttelyissä Kokkolassa. Kreetan ensimmäiset misseilyt ja suoraan aikuisten kisaan...

On se rohkee.

Kreeta istua jökötti kuin ammattilainen pöydällä. Tuomarin kirjoittaessa arviota työnsi emäntä takamustaan hieman paperin päälle.

On se meidän talouden kaunein missi. Sertiä ei tosin tällä kertaa tullut, mutta kokemus oli tosi hieno. Kreeta oli niin reipas ja rohkea ja kaunis ja ja ja... paljon kauniita sanoja saatiin arvosteluseteliin, mutta kuten kuvasta näkee, silmät saisi olla ne rodulle ominaisen vihreät.

Meillä oli sukulaisten ja "sukulaisten" kesken superkiva päivä! Yhdessä asiassa Kreeta oli selkeästi päivän voittaja: sillä oli ehdottomasti arvostelua todistamassa suurin entourage!

Rajansa sillä hauskuudellakin!

Se nimittäin saa jopa tälläisen energiapakkauksenkin väsyneeksi!

Lauantai-iltana ajeltiin "mummolaan" rentoutumaan ja se tuntui olevankin Kreetalle tarpeen. Edelleen tuntuu uni maistuvan ja onpa emäntä aikuistunut niin huimasti, että omat "vauvaruoat" ei enää tunnu kelpaavan vaan alas menee vain herkut tai Konstan raksut. Josko tuo tuosta...

"Kuka sytytti valot...." 

Ja se kotiinpaluu. Voi tuota poekaa. Konsta oli sunnuntaina ovella vastassa ja kulki loppuillan Kreetan vieressä koko ajan suu auki kurnuttaen. Palvelijakin koki katkeran tappionsa, kun Konsta ei tullut kainaloon nukkumaan vaan halusi ehdottomasti jäädä sohvalle Kreetan seuraksi.

Näin jännittävää täällä! Nyt toivutaan... tai kissat toipuu, palvelijoilla rullaa ihan normiarki!

Lauantai pikakuvina!

Tätä kuului meidän lauantaihin.

Viikolla iski akuuttiautokuume. Ajankohta keväällä tietysti mitä parhain - silloinhan se aina iskee. Tällä kertaa syynä "ferrarin" sen verran huono happi katsastusmiesten mukaan, että sille tarvittiin seuraaja. 

"Oh Lord, won't you buy me..." ja pah, itse ostimme.

Kissat pääsi ulkoilemaan. Kreeta oli kuin festareilla - sen verran paljon luonto tarjosi musiikkia joka puolelta pihaa. Kissojen lisäksi linnut ovat heränneet kevään saapumiseen. 

Hyvä ruoka kruunaa muutenkin onnistuneen päivän! Kesällä iskän kanssa testattu Portugalilainen valkkari toimi edelleen - viimeinkin Saksan rieslingit saavat viinikaapissamme seuraa jostain muusta maasta!

Ilta vietettiin Beatlesin keikalla. Tosin itse soitettuna, kun kaivettiin Guitar Hero pitkästä aikaa esiin. Päivän onnistumisen ketjua jatkoi se, ettei palvelija joutunut lopettamaan yhtään biisiä kesken huonon soiton vuoksi. Aivan mahtavaa.

Toivottavasti Antin säbäturnaus on edennyt yhtä onnistuneesti. Kissat ottavat päikkäriä sängyssä juuri siinä ainoan auringon säteen kohdalla. Johan ne aamupäivän leikkivätkin laatikkoleikkiä ja seurasivat jännityksellä lattioita pesevää palvelijaa. Pitäisiköhän lattioita pestä useammin ettei välineet näyttäisi niin pelottavilta?

Aurinkoista sunnuntain jatkoa! 

Palvelija suuntaa nyt piilottamaan talvivaatteita ja kenkiä varaston uumeniin.... pian saa ottaa uudet kevät/kesä/syys vansit esiin!

Kevät on tosiaan saapunut.

Pahoittelut huonolaatuisesta ikkunan takaa otetusta kuvasta, mutta kevätkaveri on saapunut takapihalle. Harmi vaan kun kaveri ei taida tietää, ettei Elli tule enää tuijottelemaan kilpaa sen kanssa reviirin reunuksille...

Kiusauksia Kreetalle - osa 278.

Nimittäin pari viikkoa sitten ostin viikonlopuksi kevään lähestymisen kunniaksia ensimmäiset tulppaanit! 

Jos en jo joka kevät aiemmin ole kertonut, että ne ovat suosikkikukkiani niin siis ovat. Parhaimmillaan tietysti valkoisina. Valitettavasti tulppaanit ovat myrkyllisiä joten ne menevät aina palvelijoiden poissaollessa eteiseen lukkojen taa.

Huomatkaa khh:ssä synkassa itseään pesevät kissat - ei voisi kukat vähempää kiinnostaa!

Silti, kiitettävän hyvin kissat ovat aina antaneet ne meillä olla rauhassa. Kreetakin kävi tekemässä hieman tuttavuutta, mutta jätti ne aika pian oman onnensa nojaan... viksu tyttö!

Mutta niinhän ne ovat nämä meidän kissat kuin yin ja yang, tosin jompaa kumpaa ja molemmat yhtä aikaa.

Tälle viikonlopulle oli vuorossa ne valkoiset tulppaanit ja kaupungilta mukaan tarttui erään liikkeen tarjoamana valkoinen ruusu huomisen naistenpäivän kunniaksi! Ja jos pari viikkoa sitten kukkia ostettiin lähestyvän kevään kunniaksi niin kyllä se nyt täällä on... ulkona ei juurikaan ole näkynyt viime aikoina mitään valkoista - tänään korkeintaan merellä aaltojen vaahtopäissä.

Kyllä nyt kelpaa (viittaan tekstissä ylös ja alas).

Täällä on tuuli siis lähes myrskylukemissa - siitä huolimatta lohi savustuu ulkona iloisesti (kiitos sähkösavustimen). Aamulla palvelija jätti kissat Antin onneksi (riesaksi ?) ja kävi vanhan gyminsä avoimissa ovissa fiilistelemässä "nuoruuden" salisuosikkia, bodypumpia. Vielä sekin tanko nousi ja heilui, mutta taitaa pysyä harrastukset edelleen hieman vähemmän kaupallisissa ympyröissä... Tunnin päälle sauna, kunnon aamupala ja hieman shoppailua. Nyt kutsuu jääkaapissa odottava skumppa ja illallinen... Upeaa viikonloppua ja naistenpäivää muillekin!

Onni on aurinko ja puhdas pyykki!

Ainakin kissojen mielestä.

Omasta mielestäni kevät aurinko paistaa inhottavasti sisään paljastaen kaikki kauheudet, mm. kissojen nenän jäljet ikkunassa. Sen lisäksi -mikäli lunta olisi- se heijastelisi liian kirkkaasti aiheuttaen päänsärkyä ja herkkyyttä silmissä. Mutta mitäpä minusta, kissojen mielipide on tärkein...

Aurinkoista maaliskuuta muillekin!

Mustekalan kadonnut lonkero

"Niin. Mä söin sen. So what?"

Palvelijat odottavat pikaista jalan ulostuloa.

Pilkillä

Silloin joskus kun vielä oli talvi (eli noin pari viikkoa sitten), kävi isäntä pilkillä. Me muut jäätiin kotiin lämpöiseen, mutta tuliaisina tuli jotain Kreetalle ihan uutta ja jännää. 

"Mitä' ihmettä tälle nyt pitäisi tehdä!?"

Useiden lähestymisyritysten jälkeen kävi selväksi, että kala olisi liian haastava pala Kreetalle (ja merellinen tuoksu emännälle). 

Konsta katseli pöyristyneenä vieressä.

"Ai yrittääkö ne taas tuota että me tehtäis jotain itse ruokamme eteen. Ja pah. Jätä se kala niin saadaan pian purkista tonnikalaa tai jänispateeta."

Eli se sitten siitä. Toiselle yrittämällä pienimmät ahvenet keitettiin kissoille. Omin pienin kätösin palvelija eroitteli lihat kissoille ja kuinkas kävikään. Konstan mielestä se oli jotain aivan liian ällöä ja luonnon lähestä.

"En syö."

Kreeta söi niin mielissään että hetken päästä oksensi koko annoksen komeana ahventahnana lautasen viereen. Lopputulos, ei enää luonnon kalaisia antimia meidän kissoille.

Uitettu mirri

Hirmuinen kamala vääryys on tapahtunut. Palvelijalla on ollut viikonloppuna liikaa aikaa kissoilleen!

Kaikki alkoi perjantai-iltana kun ruoka oli uunissa ja säbästä uupunut palvelija oli menossa suihkuun... Noh, ainahan siinä samalla yhden kissan ensimmäistä kertaa kissan elämässä pesee!

Sanotaanko näin, että Kreeta ei arvostanut kovasti. Kuten oleteltu on, Kreetasta on kasvamassa aikamoisen voimakastahtoinen emäntä. Vertaillaanpas suihkukokemuksia Ellin, Konstan ja Kreeta välillä. Konsta kiipeää syliin kun asettuu maahan kissan tasolle, katsoo silmiin säälittävän näkököisenä, mutta ei lähde pois. Ellillä luonnetta löytyi reippammin... Tuli huutoa ja kynttä ja kissa oli selkeästi oman tahdon mukaan poistumassa tilanteesta. Kreeta on selkeästi enemmän tätä Ellin kaltaista emäntälinjaa tässä asiassa. Kuului dramaattista ulvontaa, jota herkkuraksutkaan eivät hiljentäneet. Palvelija saattoi saada kynttä ja kulmahammastakin. Dramaattinen kissa poistui eikä aikonutkaan ottaa vastaan palvelijan tarjoamaa kuivausyritystä. 

"Ei kun minä ite."

(Kissaa ei kuitenkaan vaurioitettu tilanteessa ja koko tilanne taisi olla enemmänkin kissan luomaa draamaa kuin täyttä faktaa.)

Tämä oli myös takuuvarma keino miten saa hetkellisesti Kreetan kääntämään selkänsä. Pikku emäntä oli totaalisen loukkaantunut. Tämä tietysti kesti korkeintaan pari minuttiia ja hetken päästä sylissä hörisi jo kauniisti karvojaan kuivatellut kiiltäväturkkinen mirri.

"Tartteksä apua?" kysyy Konsta. 

Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Lauantaina Kreetan mustassa turkissa olevia valkoisia haituvia alettiin pinseteillä nyppiä pois. Todella haastavaa ja mustan karvan sekaan mahtuu kyllä yllättävän paljon valkoisia karvoja - ja niitä vielä jäikin runsaasti! Sunnuntaiaamuna palvelija sai tuntea koston nahoissaan, tai sanotaanko päänahassa, sillä Kreeta herätti taas vaihteeksi repimällä hampaillaan hiuksia palvelijan päästä. 

Viikonloppu kruunattiin vielä sunnuntaina kaksinihmisin toteutetussa hammaspyykissä. Molemmat kissat antoivat hienosti pestä purukalustonsa! Kreeta pesi vielä Konstan korvatkin. Katsoi ilmeisesti, että jätkä ei ollut ihan pyhäpäivän vaatimassa kunnossa - nyt on karvat ja korvat ojennuksessa ja nukkuvat päikkäreitä kiipeilytelineen pussukassa. Aamupäivä olikin sen verran jännittävä, kun piti katsoa luontodokkaria isoista sukulaisista tuolla jossain lämpöisissä maissa.

Konsta bailaa!

Kyllä se Konstakin osaa kun vaan saa rauhassa touhuta. 

Jotain tuolla alla ilmeisesti on...

"Auta jo!"

Sepä se. Karvapallohan se siellä! Joulupukin paketin yksi suosikkijuttuja. Toinen jätettiin mummolaan ja toinen on täällä kotosalla. Ulkomuoto vain on matkan varrella kovasti muuttunut. Täytynee napata näitä jostain lisää, kun vastaan tulee... sillä tällä lelulla molemmilla kissoilla nousee riemu ylimmilleen!

"Mitähän tuolle tekis..."

"Hups. Voi miten noloa. Ei kai kukaan nähnyt?"