Raksahommia...

Viikko sitten tosiaan rakenneltiin meidän pihavarasto viimein loppuun saakka.

Tai no, appiukko ja Antti rakensivat...

Tai no, ovet ja listat vaativat vielä yhden maalikerroksen keväällä...

Joka tapauksessa, se on hieno. Kyllä nyt kelpaa hakea polttopuita, kun tuuli jää oven taa ulos ujeltamaan. Kiitos raksaporukalle!

Tosin vuosi sitten kun hommaan alettiin oli työtä johtamassa Elli ja vähän huolissani olin miten ilman johtajaa hommat edistyy. Valmista kuitenkin tuli, olihan Elli jättänyt allekirjoituksensa sekä neuvot varaston ikkunaan. Sitä ei muuten tulla pesemään koskaan...

Toimituksen huomio. Varastoa ei tosiaan rakennettu yhtä mittaa vuoden ajan vaan se pistettiin alulle vuosi sitten ja nyt finisteltiin loppuun saaakka. Kesäloman aikana tosin allekirjoittanut maalasi toisen kerroksen väriä pintaan.

Lisäneuvoja oli luettavissa takaoven ikkunalaudalta!

Konsta oli raksahommista niin innoissaan, että valvoi ja valvotti muita koko yön. Emännälle jätettiin sunnuntaipäiväksi yksi tärkeä tehtävä "älä anna Konstan nukkua koko päivänä niin nukkuupa sitten yöllä..". No, näin kävi. Eihän sille voi mitään, kun olivat niin söpöjä nukkuessaan...

Kreeta sen sijaan aiheutti sunnuntain aamupalalla actionia. Joka kissan täytyy sen yhden kerran polttaa tassunsa kuumalla hellalla ja Kreetalla se oli juuri sunnuntaina, kun miehet tankkasivat aamupalaa päivän koitoksiin. Tassu kuumalle levylle, salamana loikka ylöspäin. Loikka lennätti ilmoihin myös vieressä olleen lasin, joka hajosi pirstaleiksi keittiötasolle sekä lattialle. Pikkusiivoilut siis siinä aamutuimaan... eikä se mitään, mutta tämä tapahtui juuri, kun palvelija oli saanut käteensä täydellisen kupin tuoretta kahvia... Neidin tassu ei onneksi kärsinyt kuin säikähdyksen verran rytäkässä.

Näin siis viime viikonloppuna. Tänä viikonloppuna palvelija on nauttinut kissojensa seurasta erakoitumalla kolmestaan niiden kanssa kotiin. On haravoitu, luettu, ulkoiltu Konstan kanssa (kyllä, se tarkenee siellä vieläkin!) ja perjantaina treffattu kavereita pizzalla (nomnomnom, sain kerrankin syödä rauhassa lautaseni tyhjäksi ilman, että kukaan varasti siitä) sekä Draculaa elokuvateatterissa. Yöunia on kertynyt piiiiiitkästi joten viikonloppu on mennyt mukavasti rentoutuen.

Mä olen mukana!

Leffaan? Kauppaan? Mummolaan? 

- Mä olen mukana! 

Kyllä juu. Energinen on hän, sekä reipas ja rohkea. Mukana kaikessa, kuten tänään blogin päivityksessä, takan sytyttämisessä sekä illallisella lämminsavulohen kimpussa. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Rakkauspoika 4vee!

Konstalla oli eilen synttärit!

Kaappiin oli laitettu jemmaan mm. kotipesästä ihan Konstan omanna nimellä kotiin asti tiensä löytänyt kirje sekä palvelijan tuomat synttäriherkut. Oikean päivän saavuttua Konsta päätti itse hakea lahjansa kaapista.

"Avataan jo! Avataan jo!"

Kaupasta mukaan tarttui sankarin sävyihin sopivia ruusuja. Kun kukat laittaa yöksi ja työpäivän ajaksi jemmaan voi niitä kissataloudessakin lähes rauhassa ihastella.

"Hmmmm, mistäs tämä on tullut... tuoksahtelee, mutta en osaa päättää onko se hyvä vai huono tuoksu." 

Kiitos kotipesälle herkullisesta postista!

Klassinen synttärikuva. Ainakin palvelijasta näitä löytyy kotikansioista vuosi toisensa jälkeen. Niissä tosin paketti on vielä avaamattomana... malttamaton 4 vuotias.

NomNomNom.

Konsta oli selkeästi tietoinen, että nyt on hänen päivänsä. Kreetan lähestyessä kuorta tai herkkuja, sai tämä osuman Konstan hampaista "nää on mun" tyyliin. Saattoipa silti olla, että Konstan nenän edestä varastettiin muutama herkku... 

Sankari kukkineen.

Sovittiin Konstan kanssa, ettei vanheta enää. Molemmilla olis nyt ikää ihan riittävästi. Eikös?

Positiivisiakin viboja!

Terveisiä rentouttavasta viikonlopusta, johon kuului mm. suppilovahveroiden etsintää ja löytymistä, loimulohta pihakodassa, ulkosaunausta, juustoja, viiniä ja pitkään nukkumista.

Ohjelmassa oli vaihtelua kodin arkeen teemalla Kreetan ensimmäinen "mummolavisiitti"! Ja olisihan tuo pitänyt arvata. Autossa menomatkalla lauloi vain ja ainoastaan Konsta kuten ennenkin. Kreeta ihmetteli rauhallisesti vieressä tyyliin "mitä tuo jäbä huutaa"? Kreeta käyttäytyi muutenkin kaikinpuolin mallikkaasti.

Sunnuntaina Antin ollessa kauden ensimmäisessä säbäturnauksessa, matkattiin me muut isoveljen perheen luo. Lopullinen kissojen väsytys suoritettiin siis veljen tyttöjen toimesta. Viikonloppu oli kuitenkin jo tehnyt tehtävänsä eikä kissoista irronnut hirmuisesti leikkiseuraa. Eiköhän taas seuraavaksi kun saadaan tytöt tänne kissojen maaperälle...

Kreeta hurmasi mummolan väen tohveleita myöten!

Mukana matkassa oli tietenkin suosikkileluja, kuten mustekala, jota heiteltiin niin että kuvasatona pelkkää abstraktia taidetta...

Konsta, muutamia spurttailuja ja ralleja sekä ulkoilua lukuunottamatta, otti selkeän isoveljen roolin. Isoveljen rooliin kuului mm. aamuraksujen yrjöys valkoiselle matolle. 

Hups.

Konstalle tuli lelujen suhteen lievä valinnan vaikeus.

Kreetan yksi suosikkipuuha omien lelujen paiskailun ohella oli sisään lämpöä etsimään tulleiden kärpästen saalistaminen. Niitä piti metsästää mm. keskeltä ruokapöytää iltapalan aikana sekä olohuoneen ikkunasta tassut lasissa imukuppimaisesti sojottaen.

Konstaa närkästyttää, kenties Kreeta on yrittänyt leikkiä herran hännällä...

Osasihan tuo nuorimmainen olla hetken aloillaankin.

Eilen tuli viikko siitä, kun hyvästelimme Ellin. Perjantaina saatiin hautakoriste ja viikonlopuksi uusi kynttilä jäi tuomaan valoa haudalle. 

Eilen kynttilää sytyttämään lähti myös Konsta.

Sunnuntaina palatessamme Konsta oli levoton. Pari päivää on mennyt hieman rauhattomana ja huonolla ruokahalulla. Ehkä Konsta on nyt tajunnut, ettei vanha kaveri enää palaakaan. Iltaruoka maistui kuitenkin vaihteeksi paremmin, ehkä se siitä...

Yhteisiä viimeisiä hetkiä

En tiedä osataanko sanoa tässä vaiheessa kuin suuren suuri ja lämmin kiitos kaikille osanotoista. En olisi koskaan voinut uskoa kuinka paljon sähköiset sanat voivat tälläisessä tilanteessa lämmittää. Tunteiden näyttäminen julkisesti ei ole suomalaiseen tapaan kovin helppoa joten on ollut ihana tietää, että jossain olette te, jotka tiedätte kuinka raskaasta asiasta on kyse.

Tässä kuvia Ellin viimeisistä päivistä kanssamme... Mukaan laitan kauniita sanoja, joista olemme teiltä saaneet lohdutusta näinä päivinä.

"Paras naapuri ikinäkään  Tuolla sen pensaan alla on ollu tosi hiljasta"

"Pitkäaikainen ystävä ja perheenjäsen on poissa, mutta ihanat muistot elää yhä"

"Muistossa hyvissä, niin kallista kultaa. Kuin pienenä olit turvassa sylissä, myöhemmin opit omaa pihaa kulkemaan. 

Nyt kun elonaika katkaisi yhteisen polun, silti sydämessä voi taata ikuisen yhdessäolon."

"muistoista voimia, ne ei katoa minnekään"

"Läpi kyynelten lempeästi loistaa muistojen aurinko..."

Kaverit oli lähellä tukena viimeisiin hetkiin saakka.

"Olen avaruuksien Kissa, olen Kissa ihmeellinen. Olen unien, tähtien kissa, Tulin takaa pilvien. Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan. Nyt takaisin lähden, vaan palaan uniinne toisinaan."

Maanantaina oli onneksi todella kaunis päivä ja loppujen lopuksi siitä tulee jäämään kauniit muistotkin. 

Yksi ruusu meiltä kaikilta Ellille.

Ja yksi meille Ellin muistoksi. 

Kauniit hyvästit pitkäaikaiselle ystävälle, joka oli mukana... aina ja kaikessa. Joka kuunteli ja lämmitti mieltä ja syliä. 

Vaasan kissatalo sai tänään Ellin ruokia ja samalla kävin silittelemässä rescue kissoja. Pehmoisen harmaaraitsen ikävä iski, kun valkoista kotikissaa rapsutellessani huomasin, ettei kotona ole enää vastaavaa pehmoisen pyöreää kurisijaa. Tämä kaksikko K, kun on kovin lihaksikasta mallia kotikissaan verrattuna.

Toverilleni

Hyvästi rakas toverimme Elli, lepää rauhassa.

"Meitä oli kaksi miestä
saman katon alla. 
Ongelmaa ei ollut, koska
toinen oli kissa. 

Juuri tämä kissa oli
leimautunut minuun.
Kolme muuta eivät olleet
eivät ole nytkään. 

Kissan jäätyä matkoilleen
nukuin miten kuten.
Kun se viimein palasi
riemuitsin kuin lapsi. 

Monet sadat yöt se nukkui
sydämeni päällä.
Annoin sen kehräillä siinä. 

Eri kielillä puhuimme.
Siitä huolimatta
syntyi syvä ymmärrys.
Tai niin siis minä tunsin.

Huudettuani pahasti
jollekin sen teolle
saatoin nähdä ilmeestään:
palaa ihmiseksi. 

Jossain vaiheessa sen suusta
alkoi vuotaa verta. 
Vanhan kissan huonot hampaat, 
niin sen tahdoin uskoa. 

Lääkärissä kävi ilmi
koko kurja kunto:
sisuskalut kriisissä
eikä veri hyydy. 

Nesteytettiin pari päivää:
josko vielä siitä
johdatuksella tai jollain
virkoaisi jälleen? 

Saman viikon sunnuntaina
kaivoin hautakuopan. 
Harva hetki aiemmin on
ollut yhtä raskas.

Ihmisiä hellitellään
kaikkein pyhimpinä -
tavallaan kai olemmekin
muita ylempinä?

Silti surin kuolemaansa
syvemmin kuin koskaan
puolitutun ihmisen."

-Jarkko Martikainen: Toverilleni (teoksesta 9 Teesiä)

Sairastupa saunassa

Ellin lääkkeet ja Konstan hanuri. Viimeaikaisten tapahtumien sysäämänä selvittelin tuota munuaisvaivan lääkitystä ja viimein lauantaina saatiin Ellille lääkettä apteekista. Kissojen lähipiirissä kävi iso yllättävä menetys ja halusin, että kun Ellin aika tulee niin tiedämme yrittäneemme kaikkemme!

En sitten tiedä olisiko pitänyt ajatella liian pitkälle, mutta... puolen vuoden hyvän jakson jälkeen Ellillä alkoi taas suuvaivat. Ei ole juurikaan saanut syödyksi ja torstaina mennään eläinlääkärille. Toivottavasti antavat meille vielä mahdollisuuden ja saisimme koittaa, jos antibiootti auttaisi kipeää tulehdusta pois.

Muuten meillä ollaan nautittu kauniista syysauringosta ja sen vastapainona levätty. Saunaan on tehty lämpöisä paikka Ellille nukkua. Illalla kuitenkin viereen sohvalle kipuaa eläkeläisrouva ja viime yö tuhistiin vierekkäin.

Kävi miten kävi, me nautitaan vielä kun voidaan.

Rokotuspäivä!

Heisan!

Tänään ajelin töistä suoraan eläinklinikallemme, johon Antti oli tuonut jo K:t eli Konstan ja Kreetan. Ohjelmassa oli rokotukset. Kreetan kakkospistos ja Konstan vuosittainen. Ellin rokotuksesta juteltiin sen verran, että tärkeimmät vaikutusaineet ovat voimassa 3 vuotta joten emme tässä vaiheessa rasita munuaisia rokotuksella. Oli siinä lääkärillä ihmettelemistä, kun kerroimme Ellin hyvät kuulumiset. Todettiin eläkeläisen elävän "elämänsä elämää" ja se hänelle suotakoon. Hyvillä mielin moisia uutisia mukanamme veimmekin ja mieluusti vastaan otettiin myös onnittelut uudesta perheen jäsenestä. 

Poikkeuksellista odotushuoneessa oli omassa kantokopassaan kehräilevä Kreeta, ei ole meidän kissoilla ollut moinen aiemmin tapana. Lääkärillekin kehräsi ja puhisi niin hyvillään, että sydämen kuuntelusta pystyi vain toteamaan sen siellä olevan. Vaikka rokotusta laitettaessa täpisi sinne tänne, ei silti huomannut koko pistosta. Ja väsynyt kuulemma saattaa olla loppuillan... juu ei ole vielä iskenyt se väsymys.

Konstan sen sijaan piti ensimmäisenä pöydällä käyneenä ottaa hieman isoveljen roolia. Suhisteli ja muristeli hieman, mutta katseli kauniisti Anttia silmiin rauhoittuakseen. Pikkusiskosta varmasti huolissaan oli, kun vilkuili kopastaan pursuilevaa Kreetaa. Ei ole väsymystä tuossakaan nassikassa vielä havaittavissa. Josko malttaisivat edes yön kauniisti kainalossa tuhista... 

Munuaisten vajaatoiminnasta kun oli puhetta niin lääkäri kertoi siihen nyt olevan tarjolla myös lääkitystä. Onko kellään kokemusta? Jäimme miettimään asiaa ja jos hyviä kokemuksia löytyy niin toki ollaan valmiita kokeilemaan. Lääkkeellä olisi tarkoitus parantaa kissan loppuelämän laatua.

Viikonloppuna allekirjoittanut ottaa hieman lomaa karvakavereistaan jättäen vastuun isännälle. Toivotaan, että palvelijatar osaa nautiskella Helsingin lomastaan eikä väsähdä nuorison mukana ;) Kissat tulevat varmasti nauttimaan isännän rennossa hoidossa, niin kauan kuin hiekkalaatikko muistetaan pitää puhtaana.

Loppuun päivän piristäjäksi Elli joskus nuorena Prinsessana...

Mitä vanhemmat edellä sitä nuoremmat perässä...

Viikko sitten Kreetakin pääsi testaamaan ulkoilua.

"Hirmu iso maailma!"

Päälle puettiin himpun verran pienelle liian isot valjaat, mutta ajoivat asiansa kun kyse oli vain totuttelusta ajatukseen, että ulos mentäessä puetaan jotain päälle. Talutinta ei vielä tällä kertaa sekoitettu toimintaan. Sitä testattiin tänä viikonloppuna varsin onnistuneesti!

Suuren suurta maailmaa oli turvallista katsella Antin sylistä.

Nurmikkoakin testattiin. Siinä käveleminen oli kummallista. Oli pakko hidastaa menoa kameleonttityyliin ja kääntyminen ei tietenkään onnistunut vaan taaksepäinkin mentiin peruuttamalla kuin hidastettuna.

Pian olisi mentykin jo kovaa!

Ulkoilun tavoitteena oli uuvuttaa ja ehkä vähän jopa järkyttää tuolla suurella maailmalla, mutta mitä vielä... sinne se olisi menossa muiden mukana. Hienot säät ovat hellineet tänä viikonloppunakin. On levätty, tehty pihahommia ja perjantaina palvelijat pahoittivat mieltään elokuvateatterissa - nimenstä huolimatta hauskaa menoa!