Osittainen hoitovapaa

Palvelijan osittainen hoitovapaakin oli samoissa mittakaavoissa äitiysloman kanssa joten se kesti vain maanantain. Mutta katsokaapas kuinka mukavaa oli palata vajaan viikon tauon jälkeen töihin!

Ihanat työkaverit olivat muistaneet perheenlisäyksen johdosta. Harvoin on saatu allekirjoitettua niin hyvin yllätettyä positiivisissa mielin - vieläkin hymyilyttää ja miksikäs ei, sillä suklaata on kaapissa ja töissä odottaa teeherkkuja syksyn lämmikkeeksi.

"The Roadkill"

Siinä se lepää. Roadkill sai mainion vastaanoton perheen pienimmältä.

Nams, miten kiva sitä onkaan paiskoa!

Konstakin haistoi, mmmmm, höpöheinää, tämän aromin muistan...

Nukkumisjärjestelyjä

Niin niin. Yöthän meillä nukutaan hyvin. Kreeta Antin kainalossa joskin me palvelijat nukumme hieman huonommin, kun pitää miettiä jääkö pieni kissa alle... Antti on ollut viikonloppuna poissa ja tänä aamuna herätessämme koko lauma oli samassa sängyssä. Elli tosin siististi tarpeeksi kaukana kummastaki orientaalisesta ihmetyksestä. 

Entäs sitten päiväsaikaan... Mikäli sohvalla on sylejä tarjolla, on siellä Iso K ja/tai Pikku K, mutta Elli on pysytellyt hajuraon verran kauempana. Mielenosoituksellisesti viskihuoneen nojatuolissa, josta näkee suoraan sohvalle tai keittiössä pöydän alla tuolilla, josta samoin on suora näkyvyys sohvalle. Siellä se muka nukkuu vaikkakin paikoin ainakin toinen silmä seurailee muiden toimintoja... 

Hyvä vaihtoehto Ellin mielestä on myös todella mielenosoituksellisesti asettua talon keskipisteeseen eteisen-keittiö-olohuoneen välimaastoon. Siitä on hyvä paheksuvasti mulkoilla ohi kiitäviä siimahäntiä (rakkailla orienteillä on monta nimeä).

Nämä kaksi sen sijaan voivat parkkeerata vaikka samaan syliin nenät tai hanurit vastakkain tai hanuri nenää vastaan tai... Viimeisimmästä todistus eilisillalta, kun Konsta joutui ottaa holhoavan roolin pestäkseen Kreetan hanuria. Että kyllä ne nykyajan miehetkin osaavat!

Kukas muukaan telkkarissa kuin Kreeta suoraan blogista jättimäisenä heijastettuna...

Tällä kaksikolla on siis vielä töitä tehtävänä, mutta kyllä ne jo saman pöydän alle mahtuu. Ainakin siis kauimmaisille paikoille...

Tänään oli ensimmäinen testi kaikkien kolmen keskenään jättämisen suhteen... Elli jäi nukkumaan saunan ylälauteelle ja orientaalit jäivät vetämään päiväraveja. Palatessani eteisessä vastassa oli tuttu näky, Elli ja Konsta. Kreetaa ei näkynyt. Hiippailin olohuoneeseen korvat höröllään silmät lautasen kokoisina. Ei havaintoja... apua. Pian kissojen huoneesta kuului ääntä. Hipsin katsomaan ja siellähän se kuopus oinisteli kiipeilytelineen ylähyllyllä - miten lie sinne päässyt.

Ainakin siis reilut 3 tuntia pysyivät nahoissaan keskenään, ehkä pystyvät samaan maanantaina osittaisen hoitovapaa päivän verran?

CRAZY CAT LADY proudly presents: Orifame Pantteri Peijakas a.k.a. Kreeta!

Elokuussahan ne koulut ja eskarit alkavat. Niin pakattiin Tikkakoskellakin erään pienen eskarireppu tiistaina lähtökuntoon.

Itse tarina alkaa jo toukokuussa äitienpäivän aikaan, kun Konstan emon (Orifame Dirlandaa) pentue näki päivän valon. Tai no, eiväthän ne vielä silloin mitään nähneet pienoiset... Aiemmin samana vuonna isäni oli sanonut minulle, että otat sitten seuraavaksi sellainen koko mustan itämaisen. Kuuliaisena isän tyttönä huokailin ääneen, sillä tiesin, että siihen voi mennä vuosia. 

Siinä hän kuitenkin on!

Olisi saattanut iskä jättää legendaarisen lauseen sanomatta, jos olisi tämän tiennyt... *hykertelyä*

Toukokuun "alustava varaus" termistä putosi jossain vaiheessa sana alustava pois ja jo ennen kesälomia oli valmiiksi töistäkin pyydetty äitiyslomaa. Maanantaina sitten töiden jälkeen suuntasin kohti Tikkakoskea... ja tiistaina illaksi kotiin! Pantteria oltiin käyty jo kesällä pariin otteeseen tapaamassa joten pikku neiti oli jo ennestään tuttu.

Eipä sillä, että tämä musta salama olisi arastellut tai itkenyt koti-ikäväänsä. Ensimmäinen yö nukuttiin kaksin vierashuoneessa, mutta sen jälkeen ollaan oltukin jo täysin avoimin ovin. Neiti on hyvin reipas, ihmisläheinen, rohkea vauhtihirmu, joka juttelee pienellä, mutta vaativalla äänellään ja on jaloissa lähes joka hetki. 

Elli loi muutaman halveksuvan katseen uuteen tulokkaaseen tiistai-iltana. Saattoi siinä vähän suhinaa ja tassuakin jo tulla.

Konsta oli hieman huolissaan. Varmuuden vuoksi mamman poika asettui saunan ylimmälle orrelle koko illaksi. 

Ei kuitenkaan aikaakaan, kun orientit asettuivat jo vierekkäin. Keskiviikkona oltiin samassa sylissä ja suhisten tutustuttiin, pyllyjäkin haisteltiin. Tänä aamuna meno olikin jo toinen... Kreeta oli keksinyt karvat pörhöllään olevansa niin pelottava, että Konsta juoksee karkuun. Siihen kun yhdisti vielä vaanimisen ja murinan niin johan tuli jätkän tassuihin vipinää. Sen verran oli uuvuttavat aamuleikit, että aikansa sitä jatkettuaan Konstakin joutui vetäytymään kiipeilytelineen rauhaan päiväunille.

Kreeta on jo ennättänyt saada monta lempinimeä... Pikku K, musta barbaari, Kreeta Barbaari, musta salama... Sen tavaramerkkejä ovat ääretön nopeus ja karvat komeasti pörhöllään kulkeminen etenkin kun täpisee ja innostuu jostain.

Kun Konsta ja Kreeta viihdyttivät aamupäivän toisiaan, sai palvelija keskittyä kodinhoitoonkin. Pyykkikone lauloi ja omenakasasta valmistui piirakkaa ja pari kannua mehua. 

Ellin kanssa on vielä hieman työstettävää, sillä suhinaa ja ojentamista on vielä havaittavissa. Onneksi äitiysloma jatkuu vielä ainakin viikonloppuun saakka. On ollut ihanaa mökkihöperöityä kissojen kanssa!

Suurkiitokset Orifame kotipesään tästä töhötöhötöpsis syliammuksesta, jatkamme hassutellen uuteen kotiin ja perheeseen tutustumista!

Kysymyksiä herättävät ostokset?

Ensinnäkin... Lähdin ostamaan alunperin koiran luita. Siis koiranluita Volvoon, eihän meillä koiraa ole.

Sitten jostain syystä huomasin Mustin ja Mirrin kassissa kantavani kotiin myös tälläistä kattausta.

Ja tälläistä?! Mitä hemmettiä?

Mitä täällä tapahtuu?

ps. Elli oli taas eri mieltä tästä ostoshysteriasta ja kantoi pihaan vesimyyrän räjäyttääkseen sen miljoonaan syömäkelvottomaan palaan. Kuka siivoaa?

Onneksi huomenna on perjantai...

Arjen rutiineja..

Sieltähän se tuli kuin isku vasten kasvoja... arki.

Viime viikko meni totutellessa työn tekoon ja nyt alkaa paluu tuntua todellisuudelta (kunnes seuraava loma koittaa - ei hihkuta siitä vielä mitään).

Kotona alkaa myös kissoille rutiinit palautua mieleen. Aamuisin aamupalan jälkeen vessassa odottaa yksi kappaletta kotikissoja hanan vieressä. Ellille vettä.

Konsta sen sijaan ilmestyy vessaan norkoilemaan emännän kaunistautuessa. Yleensä siinä meikkauksen jälkeen kun hiukset odottavat laittamistaan pitää istua Konstan kanssa hetkeksi. Konsta tulee syliin ja painaa päänsä rintaa vasten samalla tassun käsivarrelle ojentaen. "Mama, ethän lähde vielä?" Kunnes kyllästyy ja lähtee sulattelemaan aamupalaansa kiipeilytelineen pussukkaan.  Tarkoittanee siis, että emäntä saa jatkaa hiustenlaittoa ja syödä aamupuuronsa, samalla Ellille tarjotaan toistamiseen aamuraksuja - siitä ne katoavat melkein kokonaan, vain iltapäiväksi jää muutama lautasella odottamaan.

Töiden jälkeen ollaankin käyty usein koko porukalla tyhjentämässä vadelmapensaita. Konsta taluttimessa mukana ja Elli muutaman metrin päässä tarkkailemassa laumaansa. Vadelmat päätyvät mihinkäs muuallekaan kuin sinne emännän aamupuuroon. 

Vadelmien lisäksi pihapiiristä alkaa löytyä jo runsaasti omenaa. Tänään tuulee aikalailla ja tuuli oli pudotellut muutamia omenoita maahan. Antin ja Konstan kanssa kerättiin puusta vielä lisää ja saatiin mukava kasa omenaa mehulinkoon joutumista odottelemaan... tulee aika omavarainen olo, kun syö kaurapuuroa oman pihan vadelmilla ja lasissa on itse tehtyä omenamehua.

Huomatkaa hirmuisen ihanat servetit, joskus kissanäyttelyistä mukaan tarttuneet.

Eikä se elämä pelkkää arkea ja rutiineja ole ollut... Viikonloppuna tehtiin loppukuuta ajatellen rapuillallisen koeajo ihan kaksistaan. Hyvää ja hauskaa!

Oikeastaan aika mukavaa aikaa tämä elokuu. Kuinkas muut ovat sitä tähän saakka viettäneet?

Meillä on paljon kivaa vielä luvassa! Ehkä sitä arjesta irtautumistakin...

Jo on aikoihin eletty...

On tosiaan sanoi Elli, kun 11 vuotiaana joutui ensimmäistä kertaa tutustumaan kauluriin.

Ulkoilevana kissana Elli on kesähelteillä tutustunut kaikenmoisiin hyönteisiin. Valitettavasti ohimot on olleet ötököille niin herkullista riistaa, että Elli on raapinut ne ihan auki ja paiseille eikä näillä keleillä parantuminen tapahdu ihan tuosta noin vaan. Ensihoitona emännän kanssa laitettiin Bebanthenia ja kun saatiin mies taas takaisin taloon alettiin tarkempi hoito. Puhdistetaan, levitettään hydrokortisonia ja lopuksi Bacibact pulveria. Imeytymisen ajaksi laitettiin eilen kauluri, mutta todettiin Ellin olevan niin kiltti potilas, että tänään sai olla ilman kauria valvovien silmien alla.

Kiitos siis hyvistä vinkeistä! Ohimot näyttää jo huimasti paremmilta!

Ja tosiaan... Mies palasi toissa yönä reissultaan ja kissat menivät ihan pähkinöiksi. Konsta seurasi joka paikkaan silmä kovana tuijottaen ja höristen, ettei vain kadota miestä hetkeksikään silmistään. Elli, jolle emännän syli ei ole kelvannut koko viikon aikana kiipesi miehen päälle nukkumaan ja pisti kehräykseksi. Mitenköhän tämä nyt pitäisi ymmärtää?

No joo, osasi se Elli kaulurin kanssa ensin törmäiltyään rentoutuakin, ei kai ollut muutakaan vaihtoehtoa.

Voin sanoa, että tulee kalliiksi pitää viikon radiohiljaisuutta miehestään. Viikon aikana ennättää shoppailemaan... paljon. Pyöräilysunnuntain jälkeen palkitsimme tsempparin kanssa itsemme kylpylämatkalla. Hyvää ruokaa, skumppaa, kylpylässä lillumista ja shoppailua. Reissu piti sisällään myös elämäni ensimmäisen visiitin Ideaparkiin. Sieltä löytyi noinkin mainio juliste, jonka pistin raameihin työ/kissojen huoneeseen.

Tuollainen puskajussi meillä lymyilee tuolla pienessä etupihan viidakossa. Konsta tykkää ryömiä aidan ali puskaan kyttäämään mm. lintuja. Viidakkokissa on taas onnistunut tuon taluttimensakin saamaan jostain väärästä välistä, hohhoi.

En haluaisi pahoittaa omaa mieltäni, mutta sanotaan nyt vielä lyhyesti, että maanantaina se taas alkaa... arki. Noh, saattaa olla, että luvassa on vielä pieni lomanen lähiaikoina, siitä sittemmin lisää. On se kivaa, kun on jotain jännää luvassa... tihih.

Lesken elämää lomalla

Niin, unohtuiko viimeksi mainita, että mies poistuu maisemista kalareissulle rajan taakse -jokainen päätelköön mihin suuntaan. Ollaan oltu nyt muutama päivä kolmestaan kissojen kanssa. Siinä ajassa sitä nainen ennättää keksiä kaikenlaista... Ajattelin tehdä patiostamme, terassistamme (mikä lienee) hieman viihtyisämmän ja tein muutaman hankinnan.

Kuinka paljon ihminen voikaan ilahtua vaikka uusista serveteistä ja vesipullosta? Sanottakoon samalla, että eivät muuten ole väreiltään olleenkaan tätä taloutta, mutta värit oli se juttu nyt pihamaallamme.

Iltaisin metsästä huhuilee pöllö, hankin sille kaverin ja pari kynttilää valaisemaan sen pimentyviä iltoja - joo joo, tiedän että pöllöt näkee hyvin pimeässä vai olikos ne sokeita...

Pari lämpöistä vilttiä sateenkareen ja kiinalaistyyppisten pihavalojemme väreissä. Nyt iltoja voi viettää pihalla vielä pitkälle syksyyn... Ei sillä, että syksyä kaipaisin, no way!

Hahaa. Konsta kesken iltavillin uutta mustekalaansa kantelemassa.

Kun ei tuosta selkänsä kesken jutun kääntävästä kaverista ole juttuseuraksi, onhan aina naamakirja ja blogit!

Saatoin muuten hieman huijata, kun sanoin, että kolmistaan ollaan oltu.. Iskä ja äiti lähti tänä aamuna meistä hyvää huolta pitämästä. Jos ei muuta niin yritän ainakin pitää huolen, etteivät hekään olleet nälissään, sillä käynnissä oli tehotankkaus tämän päiväiseen koitokseen. Ellikin yritti pitää huolen, ettei täällä isännän poissaollessa nähtäisi nälkää... Saaliita on tullut ja eräänä iltana siinä mittakaavassa, että juoksin itse sisälle piiloon. Onneksi iskä oli paikalla siirtämässä uhrin ikuiseen leposijaansa, itse en olisi ehkä jaksanut edes kantaa ;) 

Ja takaisin siihen tankkaukseen, joka ilmeisesti kannatti, sillä lähes 30 asteen helteessä jaksoimme painaa Botniapyöräilyssä 67 kilometriä mahtavan tsempparini Johannan kanssa! Ennakko-odotukset suorituksen suhteen ylittyivät itselläni huimasti. Kiitos Johannan lisäksi keväästä asti kiitettävästi palvelleelle TREK:lleni - yhteistyömme on ollut niin mainiota, että päätin ottaa pyörän vielä kisan päätteeksi kotiin mukaan... 

Nyt sitten lomaillaan edelleen!

Aurinko paistaa, olut maistuu, Kauko laulaa ja terassillamme on juuri sopiva varjopaikka blogin päivitykseen.

Ja mitäs seuraavaksi? 

Hyviä vinkkejä itsensä palkitsemiseen onnistuneen pyöräilyn suhteen otetaan myös vastaan.

Loma - Part II

Kaustisella festaroinnin jälkeen oltiin muutama päivä kotona, kunnes suunnattiin Karstulaan vuokramökkeilemään. Oltiin katsottu meille neljälle kiva mökki järven rannalta niin saataisiin lomailla mukavasti kissojen kanssa.

Ensimmäisenä päivänä kissat saivat katsella maisemia ikkunasta.

Kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä haluttiin kuitenkin jo ulkoilemaan joten emännän ollessa pyörälenkillä Antti vei kissat valjastelemaan. Ellikin sai pitkästä aikaa pukea valjaat ylleen.

Sisältäkin löytyi nopeasti suokkipaikat ihanilta retronojatuoleilta. Mökki oli vanha talo, joka oli vasta kunnostettu. Illan hämärässä oli ihana katsella maisemia järvelle.

Kavereitakin oli pakattu mukaan.

Kun lähistöllä ei ollut kuin toinen tyhjillään oleva mökki, päästettiin Elli ulkoilemaan palvelijoiden mukana ilman valjaitakin. Meni max 5 minuuttia ja pihassa oli saalis...

Konstakin ihmetteli mikä siellä rapisee.

Kyllähän näissä maisemissa kelpasi saalistella. Niin kissan kuin palvelijoidenkin. Konstallekin riitti mökissä saalistettavaksi jokunen hyttynen ja kärpänen.

Sauna hellitteli helteiden ohella ja järvessä oli mukava viilentyä. Näihin aktiviteetteihin kissat eivät halunneet osallistua.

Täälläkin kissat sopivat hienosti sisustukseen. 

Yhtenä päivänä tehtiin visiitti lähistölle eli Orifame Kotipesään. Konsta innostui tuliaisista niin ettei malttanut yölläkään nukkua! Kasvattajan kaapeista löytyi kadonneen lohikäärmeen tilalle vastaavaa tuotantoa oleva mustekala sekä miehekäs perhonen. Tuosta lähtien niitä onkin sitten kannettu ympäriinsä, piilotettu, potkittu, noudettu, heititty... Konsta sai myös oman pingviinilelun, sitä on hellästä halailtu. Jätkähän kun talvella innostui suunnattomasti pingviinidokkarista.

Palvelijat saalistelivat tälläisiä. Kuhaa saatiin syödä mahan täydeltä, kun järvestä nousi molempien ennätyskuhat!

Elli ei pelännyt edes isoa vettä vaan kävi juomassa sieltä...

Kummasti iltaisin kuitenkin väsy iski niin kissoihin kuin palvelijoihin. Täydellinen mökkiloma, johon tosiaan mahtui kalastusta, hyvää ruokaa, saunomista, uimista, pitkä pyörälenkki kovin mäkisissä maisemissa, kesän ensimmäinen pehmis, piipahdus kotipesään ja yhtenä päivänä emännän vanhempien visiitti lähes kaikkien edellä mainittujen asioiden parissa.

Nyt on mukava olla kotosalla helteiden jatkuessa. Blogi päivittyy tuulen puhallellessa kevyesti haavan lehtiin ja auringon laskiessa selän takana. Langaton netti on mainio asia, kun se ulottuu etupihalle ja soittelee samalla Spotifystä Kauko Röyhkää. 

Eilen käytiin risteilemässä merellä ja paikallisessa Jannen Saluunassa. Sitä ennen kirjakaupasta mukaan tarttui juurikin Kaukon teos "Poika Mancini" joten illan ohjelma onkin jo tiedossa...

Kesä <3