sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Lesken elämää lomalla

Niin, unohtuiko viimeksi mainita, että mies poistuu maisemista kalareissulle rajan taakse -jokainen päätelköön mihin suuntaan. Ollaan oltu nyt muutama päivä kolmestaan kissojen kanssa. Siinä ajassa sitä nainen ennättää keksiä kaikenlaista... Ajattelin tehdä patiostamme, terassistamme (mikä lienee) hieman viihtyisämmän ja tein muutaman hankinnan.


Kuinka paljon ihminen voikaan ilahtua vaikka uusista serveteistä ja vesipullosta? Sanottakoon samalla, että eivät muuten ole väreiltään olleenkaan tätä taloutta, mutta värit oli se juttu nyt pihamaallamme.


Iltaisin metsästä huhuilee pöllö, hankin sille kaverin ja pari kynttilää valaisemaan sen pimentyviä iltoja - joo joo, tiedän että pöllöt näkee hyvin pimeässä vai olikos ne sokeita...


Pari lämpöistä vilttiä sateenkareen ja kiinalaistyyppisten pihavalojemme väreissä. Nyt iltoja voi viettää pihalla vielä pitkälle syksyyn... Ei sillä, että syksyä kaipaisin, no way!


Hahaa. Konsta kesken iltavillin uutta mustekalaansa kantelemassa.


Kun ei tuosta selkänsä kesken jutun kääntävästä kaverista ole juttuseuraksi, onhan aina naamakirja ja blogit!

Saatoin muuten hieman huijata, kun sanoin, että kolmistaan ollaan oltu.. Iskä ja äiti lähti tänä aamuna meistä hyvää huolta pitämästä. Jos ei muuta niin yritän ainakin pitää huolen, etteivät hekään olleet nälissään, sillä käynnissä oli tehotankkaus tämän päiväiseen koitokseen. Ellikin yritti pitää huolen, ettei täällä isännän poissaollessa nähtäisi nälkää... Saaliita on tullut ja eräänä iltana siinä mittakaavassa, että juoksin itse sisälle piiloon. Onneksi iskä oli paikalla siirtämässä uhrin ikuiseen leposijaansa, itse en olisi ehkä jaksanut edes kantaa ;) 


Ja takaisin siihen tankkaukseen, joka ilmeisesti kannatti, sillä lähes 30 asteen helteessä jaksoimme painaa Botniapyöräilyssä 67 kilometriä mahtavan tsempparini Johannan kanssa! Ennakko-odotukset suorituksen suhteen ylittyivät itselläni huimasti. Kiitos Johannan lisäksi keväästä asti kiitettävästi palvelleelle TREK:lleni - yhteistyömme on ollut niin mainiota, että päätin ottaa pyörän vielä kisan päätteeksi kotiin mukaan... 

Nyt sitten lomaillaan edelleen!
Aurinko paistaa, olut maistuu, Kauko laulaa ja terassillamme on juuri sopiva varjopaikka blogin päivitykseen.

Ja mitäs seuraavaksi? 
Hyviä vinkkejä itsensä palkitsemiseen onnistuneen pyöräilyn suhteen otetaan myös vastaan.

2 kommenttia:

  1. Hitsi mikä pyöräily! Hatunnosto!

    Jostain syystä sitä innostuu aina sisustamaan, kun siippa on pois... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi ei siis ole tuon enempää poissa :D Kiitos!

      Poista