Kiireistä menoa!

Jos jotain tuo meidän eläkeläisneiti jaksaa niin saalistaa. Saa siitä sellaista energiaa väsyneisiinkin päiviin, että täytyy kyllä hattua nostaa. Eilen tuli pari saalista... Toista ojan yli palvelijaa kohti juoksuttaessaan oli neiti niin tohkeissaan, että riemun kiljahduksia päästellessään saalis putosi maahan ja jäi parin juoksuaskeleen päähän ennen kuin Elli huomasi, että jotain puuttuu. Vilkaisi pari kertaa ja tajusi, että sinne se jäi - no eipä sen väliä! Jatkoi palvelijan luo kehuttavaksi, ei sitä nyt joka saalista jaksa aina pihaan asti tuoda. 

Palvelijan huomautus: piti käydä tarkistamassa ja kyllä sinne tosiaan saalis jäi jälkeen. Kyllä tuli hihiteltyä taas itsekseen tuolle menolle, kiireistä vissiin tuo saalistaminen.

Jäätävä juhannus

Torstaina pakattiin lauma ja suunnattiin tuttuihin maisemiin, "mummolaan"!

Elli otti aseman tarkkaillakseen talon liikennettä. Illalla oli aktiviteettiä uuniin luona, kun pulled pork meni uuniin yöunille.

Aattoaamuna päivitettiin juhannussuunnistus uuteen uskoon, paikalla virallinen valvoja.

Kermaiset tuotteet olivat tämän vuoden hitti sen kummemmin tuotemerkkejä mainitsematta. Lämmitti sopivasti hyytävässä säässä niitä onnellisia, jotka piilon sattuivat löytämään.

Luonnonvoimia uhmattiin kiipeämällä perinteen mukaisesti traktorin kärryn lavalle. Kärryssäkin on jo ajan patinaa.

Sää oli... Sanottaisiinko vaihteleva?

Vain vihreät pellot ja puskat kertoivat jokseenkin mikä aika vuodesta oli. Lämpömittariin katsoessa ei voinut sanoa oliko viettämässä joulua vai juhannusta.

Ja mitä toivatkaan nuo tummat pilvet mukanaan?

Rakeita. Kyllä, rakeita. Siinä oli asusteet kohdillaan. Taisi olla ensimmäinen kerta oman elämäni juhannushistoriassa, kun koivujen haussa kastui raekuurossa. Huomatkaa myös ehdottoman retro toppatakki, siis ihan oikeesti retro.

Kukat eivät onneksi silti olleet paleltuneet.

Ja riittihän sitä lämpöä ja rakkautta silti! Sauna lämpesi parina päivänä ja viilennystä sään lisäksi tarjosi kylmät juomat ja jäätävä kylmäallas, joka suorastaan kutsui sukeltamaan. Not.

Toimituksen huomio: seura ei ollut jäätävää, päinvastoin.

Ja sitä rakkautta... Nyt oli Ellin vuoro rakastua. Nimittäin traktorin renkaaseen. Nam.

Kesäistä romantiikkaa tarjosi palveluspariskunnan 5-vuotiskihlajaispäivän lisäksi tunteita kuumentavat pihapelit, etenkin niiden kuninkaallinen ehdoton ykkönen, hevosen kenkä.

Hieman kyseenalaisesta säästä huolimatta juhannuksen aktiviteetit suoritettiin kunnialla. Ulkona haettiin koivut, juotiin kesäinen lonkero, grillattiin, pelattiin, saunottiin, uitiin ja suunnistettiin perinteiden mukaisesti. Uhmasitteko te muutkin juhannuksen säätä toteuttamalla kaikki keskikesän perinteiset toimenpiteet?

Tästä on nyt hyvä alkaa odottamaan sitä todellista kesää!

Ulvooko muiden kissat?

Hei pitkästä aikaa! 

Meillä kuuluu mainiota, mitä nyt tuo kesä voisi olla jo tullakseen... Tuli vaan eilen mieleen ihan sellainen kysymys, että ulvooko muiden kissat? 

Nimittäin tämä meidän eläkeläisneiti saapui eilen pihaan taas kerran hienon saaliinsa kera. Istua tönötti saaliinsa vieressä ja näytti ihan siltä kuin koirat ulvoessaan. Uudestaan ja uudestaan aloitti huudon kunnes menin ulos kehumaan. Saalis jäi niille paikoilleen ja neiti kipitti sisään iltapalalle. Hyvä näin, en olisi halunnutkaan Ellin tuliaista sisään.

Konsta on rakastunut

Tuotiin äitienpäivänä tyhjästä mummolastani meille vanha hyvin aikaa kestänyt tuoli.

Konsta rakastui siihen niin palavasti etten ole vielä uskaltanut tuoda tuolia talon puolelle vaan se palvelee nyt väliaikasesti eteisessä.

Se on tosi mahtava tuoli. Siinä voi tehdä Konstan mielestä mitä vaan! Piehtaroida, nukkua, terottaa kynsiä, istua komeana tai  patsastella muuten vaan... Pystyipä siellä myös piilotella kun oli juossut ympäri taloa hädissään kova kakkapanana takamuksesta roikkuen.

 Ja saa Ellikin joskus käyttää tuolia, mieluusti silloin kun siellä saa rauhassa ottaa päikkärit.

Normeista poikkeava näky

Ellin vaivat on tuoneet mukanaan mukavaakin katsottavaa. Tätä ei olekaan nähty sitten Konstan pentuajan... Siinä ne pyllyt vierekkäin nautiskelevat päivällistä. Rakkaat vieretysten. 

Elli on päättänyt ettei syö enää omia ruokiaan, tämä selvä, laitetaan mitä neiti haluaa.

Ollaan nautiskeltu kesästä. Molemmat haluavat työntää nenänsä ulos jo aamulla ensimmäisen palvelijan noustessa ja sitähän sitten tulee mitä pyydetään. "Jos Elli niin haluaa" on ollut meidän viimeaikainen mentaliteetti. Siellä se ulkona nenä pitkällä nauttii kesästä ja helteisimmillä keleillä kellahtaa varjoon.

Puuttuu vaan, että hännät olisi somasti yhdessä kiemuralla... no joku raja!

Ollaan osattu nauttia yhdessä näistä ihanista kesäpäivistä. Jotenkin sitä vaan arvostaa jokaista yhteistä hetkeä...

Vanhene kanssamme

Taloa turmellen ees taas kaahaat.

Sitten siirryt katolle.

Outoja raatoja nurkkiin raahaat.

Ylen annat

Sille peritylle punaiselle matolle...

Kun tahdoit tappaa sen kauniin linnun,

Sekin riemu evättiin.

Kostoksi valvotit kuusi yötä.

Sitten sovittiin

Ja levättiin...

Vaan sinä livahdit karkuteille.

Taaskaan unta saanut en.

Pitkiksi päiviksi muutti meille

Epätoivo

Niin hiljainen, pyytäen. 

Pysyisit täällä luonamme.

Johan ne mieron polut näit.

Jää vanhenemaan kanssamme.

Kadu et, että jäit.

Sanot: "On toisilla toiset tavat;

On ruokaa pöydät notkollaan!

Palvelijat lisää kiikuttavat

Ja paijaavat varhaisaamusta myöhäisiltaan.

Minä sinne karkaan!"

Vaan mieti tarkasti valintaasi.

Saithan jo palvelusväen.

Se turhimpaankin kiukunpuuskaasi

Suhtautuu ymmärtäen, pyytäen.

Pysyisit täällä luonamme.

Johan ne mieron polut näit.

Jää vanhenemaan kanssamme.

Kadu et, että jäit.

Pysyisit täällä luonamme.

Johan ne mieron polut näit.

Me teemme kyllä parhaamme.

Kadu et, että jäit.

Mutta kun lepäät ja katson sinuun,

Saatan nähdä maailmaan

Niin kovin kauniiseen, että mietin,

Voiko sitä ollakaan?

Ymmärrys selättää hämmennyksen.

Ja kaikkeus on hiljennyt.

Niin minä käsitän, että olen

Onnellinen.

Toivon vain, että sinäkin

Olet onnellinen

Nyt.

-Jarkko Martikainen: Vanhene kanssamme

Niin, tarviiko tässä enempää sanoa? Aiemmin keväällä Ellin viimeksi sairastellessa saatiin kuulla, että munuaisarvot on jo niin koholla, ettei pian ole enää mitään tehtävissä. Hyvin eläkeläinen on sen jälkeen jaksanut, mutta nyt ei oikeen taas ruoka maistu. Tekee kuitenkin päiväruutiininsa ja vähän evästäkin menee. Annetaan nyt vanhalle neidille niin paljon arvoisiaan päiviä kun hän itse vielä haluaa. Ellin tuntien uskon, että hän kyllä kertoo kun aika on tullut. On nimittäin sellainen emäntä ei voi muuta kaikella rakkaudella sanoa.

Lähiruokaa Ellin tapaan

Elli kuuli eilen kun valiteltiin, ettei jääkaapissa ole mitään... Päätti korjata asian hakemalla lähiruokaa ja alkoi ihan fileitä tekemään.

Pääasiallinen kommenttini oli, että mikä HEL***TI tuo on?

Mitäs te muut olette syöneet? Tosin, ei tätäkään kukaan syönyt. Isäntä saapui kotiin töistä ja siivosi kaverin pois etupihalta. Tajusin juuri, että jos sama olisi tapahtunut viime viikolla isännän ollessa kertausharjoituksissa niin siihen tuo Ellin mielestä laadukas riistaeläin olisi jäänyt haisemaan, kunnes joku lintu sen olisi mukaansa napannut. Hyi faaan...

Poika saunoo!

Aiemmin on hehkutettu miten Elli on rakastunut saunatyynyyn ja nukkuu lauteilla tyynyn päällä tämän tästä. Konstasta on tullut mainittua, että tykkää saunoa ennen ja jälkeen löylyjen.

Nimenomaan, poika saunoo. Eräänkin kerran sauna oli napattu päälle ja lauteilta alkoi kuulu pauketta ja ryskettä. Hiippailin lasioven takaa vakoilemaan ja Konstahan se siellä piehtaroi niin, että pää välillä kolisi seinään. Lopuksi vielä asteiden noustessa piti heittäytyä pitkälleen... voi tuota meidän poikaa.

Pääsiäismuistelot.

Pääsiäinen?

Meni jo, mutta tässä kuvien merkeissä muistelmia viikon takaa. 

Pääsiäsisenä lepäiltiin sylissä.

Pudoteltiin hännällä koristemunia eteisen pöydältä.

Ihasteltiin tulppaaneja. Ei maistettu.

Mummolan väkin oli jättänyt pääsiäisohrat kasvattamatta, mutta ei hätää, teimme sellaiset itse.

Tipusiakin rairuohoon aseteltiin. Pääsiäiskokolla oli varatipuset taskussa mukana, kun tuuli vei ainakin yhden mennessään.

Sitten taas hieman lepäiltiin.

Ihmeteltiin ulkomaailmaa ikkunan takaa.

Heräiltiin, oli varmasti nälkäkin.

Haaveiltiin ruoasta.

Nautittiin ulkoilmasta ja luonnosta.

Nähtiin joutsenia.

Ihmeteltiin muitakin elämän pieniä olentoja.

Vaaniskeltiin ulkosalla.

Virvottiin ja varvottiin.

Paistateltiin auringossa.

Lepäiltiin auringossa.

Eikä hätää, muistettiin myös mm. syödä, juoda ja nauraa hyvin.

Mainio sää oli suurimman osan pääsiäisestä kuten on nytkin. Eilinen vierähti appivanhempien kanssa koiranäyttelyissä ja kaverikissaa Tikrua hoitamassa. Kissat eivät olleet moksiskaan näyttelyiden ja kissanhoitokeikan mukanaan tuomista tuoksuista. Elli ja Konsta välittävät tällä hetkellä vain kevätauringon paisteesta ja keväisistä tuoksuista linnunlauluineen, nautiskelemme siis kauniista illasta ulkosalla.

Pian onkin vappu. Mitäs me sitten keksittäisiin?