Taloa turmellen ees taas kaahaat.
Sitten siirryt katolle.
Outoja raatoja nurkkiin raahaat.
Ylen annat
Sille peritylle punaiselle matolle...
Kun tahdoit tappaa sen kauniin linnun,
Sekin riemu evättiin.
Kostoksi valvotit kuusi yötä.
Sitten sovittiin
Ja levättiin...
Vaan sinä livahdit karkuteille.
Taaskaan unta saanut en.
Pitkiksi päiviksi muutti meille
Epätoivo
Niin hiljainen, pyytäen.
Pysyisit täällä luonamme.
Johan ne mieron polut näit.
Jää vanhenemaan kanssamme.
Kadu et, että jäit.
Sanot: "On toisilla toiset tavat;
On ruokaa pöydät notkollaan!
Palvelijat lisää kiikuttavat
Ja paijaavat varhaisaamusta myöhäisiltaan.
Minä sinne karkaan!"
Vaan mieti tarkasti valintaasi.
Saithan jo palvelusväen.
Se turhimpaankin kiukunpuuskaasi
Suhtautuu ymmärtäen, pyytäen.
Pysyisit täällä luonamme.
Johan ne mieron polut näit.
Jää vanhenemaan kanssamme.
Kadu et, että jäit.
Pysyisit täällä luonamme.
Johan ne mieron polut näit.
Me teemme kyllä parhaamme.
Kadu et, että jäit.
Mutta kun lepäät ja katson sinuun,
Saatan nähdä maailmaan
Niin kovin kauniiseen, että mietin,
Voiko sitä ollakaan?
Ymmärrys selättää hämmennyksen.
Ja kaikkeus on hiljennyt.
Niin minä käsitän, että olen
Onnellinen.
Toivon vain, että sinäkin
Olet onnellinen
Nyt.
-Jarkko Martikainen: Vanhene kanssamme
Niin, tarviiko tässä enempää sanoa? Aiemmin keväällä Ellin viimeksi sairastellessa saatiin kuulla, että munuaisarvot on jo niin koholla, ettei pian ole enää mitään tehtävissä. Hyvin eläkeläinen on sen jälkeen jaksanut, mutta nyt ei oikeen taas ruoka maistu. Tekee kuitenkin päiväruutiininsa ja vähän evästäkin menee. Annetaan nyt vanhalle neidille niin paljon arvoisiaan päiviä kun hän itse vielä haluaa. Ellin tuntien uskon, että hän kyllä kertoo kun aika on tullut. On nimittäin sellainen emäntä ei voi muuta kaikella rakkaudella sanoa.
Niin, tarviiko tässä enempää sanoa? Aiemmin keväällä Ellin viimeksi sairastellessa saatiin kuulla, että munuaisarvot on jo niin koholla, ettei pian ole enää mitään tehtävissä. Hyvin eläkeläinen on sen jälkeen jaksanut, mutta nyt ei oikeen taas ruoka maistu. Tekee kuitenkin päiväruutiininsa ja vähän evästäkin menee. Annetaan nyt vanhalle neidille niin paljon arvoisiaan päiviä kun hän itse vielä haluaa. Ellin tuntien uskon, että hän kyllä kertoo kun aika on tullut. On nimittäin sellainen emäntä ei voi muuta kaikella rakkaudella sanoa.
Voi Elli.
VastaaPoistaEi noihin laulunsanoihin voi enää mitään lisätä.
Vanhassa eläimessä on jotain niin hellyttävää ja raskasta. Onnellinen? Kyllä me saamme olla onnellisia näistä karvakamuista ja siitä, mitä saamme niiden kanssa jakaa.
<3
VastaaPoistaTosin kyllä sitä potkuakin vielä löytyy... Aivan kuin Elli olis tiennyt mitä laulun sanoissa oli. Talomme edustalla oleva pelto on vasta käännetty ja se ilmeisesti houkutteli sateen jälkeen neidin tutkimusmatkalle. Palasi kotiin tassut kurassa ja mahan alus rapaisena. Yksi tassun heilautus ovella ja kodinhoitohuoneen tason pääty ja ovenpielet oli rapapaakuissa. Muutamat kuratassun jäljet vielä lattialle ja kissa kainaloon. Yritys pestä tassut käsienpesualtaassa oli katastrofi jättäen lisää kuraa mm. peilikaappin oviin, seiniin, lattiaan ja sinne lavuaariin. Kissa poistui ilmeisen tyytyväisenä saunan puolelle ja palvelija kuraisena suihkuun. Loppu hyvin kaikki hyvin, tassut kuivina ja lattia puhtaana. Koko tuon ajan itse myhäilin tyytyväisenä, kyllä se vanha vielä jaksaa :)
VastaaPoistaJuu, että kyllä sitä onnellisuutta onneksi vielä löytyy - päivät näyttävät kuinka pitkään.