Minä vain nukun ja nukun.

Torstaina Ellillä oli hammaslääkäri. Tai no, eläinlääkäri, joka suoritti hampaiden poisto-operaation.

Antibiootit aloitettiin edellisenä viikonloppuna ja torstaiaamuna ei saanut enää ruokaakaan syödä. Ihan mälsää.

Ellillä oli iltapäiväaika ja emäntä sai jännitellä operaatiota töissä muutaman tunnin kunnes sai lähteä hakemaan neidin kotiin. Operaatio oli mennyt hienosti! Elliltä puuttuu nyt kaikki oikean puolen poskihampaat, loput neljä poistettiin tällä kertaa. Hoito-ohjeet mukaan ja kotia kohti heräilemään!

Ja sehän se sitten kestikin, se herääminen. Kotiin tultiin hieman ennen viittä ja tuntitolkulla odoteltiin potilaan vierellä. Vasta puoli kahdentoista aikaa yöllä neiti otti ensimmäiset askeleensa! Siitä alkoi heräily ja aamulla vasta syötiin eka kertaa. Perhana kun sillon olikin jo nälkä!

Kovimmille eläinlääkärireissu tuntui ottavan kuitenkin Konstalla. Nimittäin jätkä oli muutaman tunnin kotosalla IHAN YKSIN. Voi apua sitä rakkauden määrää, joka saatiin osaksemme kun saavuttiin kotiin. Herra yritti jopa kiivetä emännyksen takapuolesta roikkuen syliin...

Voitte kuvitella kuinka pitkältä odotus tuntui ja neuvoa-antava puhelukin täytyi kertaalleen tehdä. Unen määrä oli kuitenkin aivan normaalia ja emäntä oli taas kerran huolehtinut turhasta. Elliä ei vaan huvittanut herätä, kun rauhassa sai oman saunan lattian lämmössä heräillä. 

Konsta oli tosi reipas ja kärsivällinen. Halusi käydä katsomassa Elliä saunassa palvelijoiden mukana ja nätisti haisteli kaveriaan sekä kierteli huolissaan mutta rauhallisena ympärillä.

Neiti voi erinomaisesti, nälkä on kova eikä toipilasruokaa ole tarvittu. Kipulääkettä annetaan kerran päivässä ja meno on sen mukaista kun operaatiossa ei olisi käytykään.

Kuvat otettu rakkaudentäyteisestä kotimöllöttelyhetkestä operaatiota edeltävänä iltana.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Täällä odottaa sushit jääkaapissa ja aurinko paistelee jopa häiritsevästi taivaalta, kyllä ihmisen ja eläimen kelpaa...

Keisarin paluu

Konsta the Keisari lähti viikonlopuksi ykköspalvelijansa kanssa "mummolaan" Kaustiselle. Elli jäi isännän kanssa pitämään kotia kuosissa ja nautiskeli Konstattomuudesta keräten koko viikonlopun huomiota puskien ja kehräten. Samalla Elli sai rentoutua ja valmistautua tulevan viikon eläinlääkärikoitokseen...

Mukana matkasi yksi suosikkirotista, Rattus Ruskea.

Konsta sen sijaan tutustui uuteen matkamusaan. Automatkoilla kuunnellaan musiikkia vaihtelevasti, pääosin tosin palvelijan rockhenkisestä valikoimasta. The Doorsin tuotanto tuntui sopivan Konstalle, mukana ei tarvinut laulaa ollenkaan niin kovasti kuin yleensä. L.A.Woman osoittautui suosikkilevyksi (palvelija nyökyttelee hyväksyvästi). 

Ja mitäs muutakaan Kaustisella, kun mukavaa rentoutumista ja lepäilyä. Konstan pääasiallisesti löysi vuodesohvan peittojen seasta, eikä niitä saanut sunnuntainakaan kerätä pois ennen kuin juuri ennen lähtöä ja silloinkin jätkä löytyi tuuletusta odottavasti petivaatekasasta.

Tokihan viikonloppuun mahtui eräskin Konstalle tuttu toimintatapa. Nimittäin lauantaiaamuna vanhempien makuuhuoneesee livahtanut keisari kävi Samppa Linnamaisesti sanottuna "kakil" isännän peitolla. Palvelijan saapuessa paikalle keisari peitti hienosti jälkiään ja katsoi suoraan silmiin kauniin sinisillä silmillään. Mitäpäs siinä muutakaan kuin kissa kainaloon ja näyttämään todellisen hiekkalaatikon paikkaa... Ei siinä oikein muutakaan osannut, kun ei ollut mitään käsitystä mistä käytös johtui. Jätkä on kuitenkin niin rento ja kuin kotonaan "mummolassa", mutta kai se sitten kovin jännää on se kyläily. 

Perjantai-illan Konsta oli keräillyt hellyyspisteitä kiertelemällä sylistä syliin ja olemalla hurmaava oma itsensä. On todella hauskaa pitää kissoja joskus erillään, koska Konstan tulee oppia olemaan myös yksin ilman Elliä ja Elli kaipaa välillä omaa rauhaansa. Konstasta tulee ainoana kissana kunnon mamman poika ja seuraa koko ajan ihmisensä kintereillä jutskaillen. Lauantaiaamun episodista huolimatta kavereita ja sylejä riitti silti loppuviikonlopuksikin.

Keväiset pakkaspäivän auringonsäteet lämmittivät taas olohuoneen ikkunasta sen verran, että mustat nahkasohvat imivät lämpöä itseensä ja Konsta etsi tietenkin talon lämpimimmän paikan.

Nyt kuitenkin ollaan takaisin kotosalla ja takan edustalla laukkaa kaksi kissaa.. Oli ne varmaan toisiaan kaivanneet, olihan?

Maanantai-illan tilanne päällänsä

Tsau. Mitäpäs meille... 

Kissat on harjoitelleet ensimmäisiä kertoja isäntänä oloa, kun Elli jäi yön yli yksin pitämään talosta huolta. Seuraavana viikonloppuna isännöivät kissat yön yli kahdestaan. Hienosti meni molemmat kerrat, ruokajemmat oli käyty tyhjentämässä ja ovet oli pysyneet lukoissaan.

Ellille on nyt varattuna parin viikon päähän taas hammashoitoa, toivottavasti kaikki menee hyvin ja suuvaivat helpottaa taas hetkeksi, vaikka eipä tuo ole menoa haitannut. Konstalle rajat pysyy lujina ja samoin ulkona pidetyt reviirirajat (lähinnä talon taka- ja etuterassi sekä se lintulaudan alunen, hyvä niin, aivan sopiva reviiri meidän Ellille). Niin se hoito, olisi siis tarkoitus poistaa taas huonoimpia hampuja... toivomme jälleen parasta!

Ja niin joo, huhtikuussa on luvassa kissamainen yllätys. Jäämme kasvattamaan jännitystä ja arvauksia otetaan vastaan...tihih.

Takaisin kuitenkin todellisuuteen:

Nyt täällä on pieni tilanne päällä. Maanantai-illan tilanne. Konstan rotat on hukassa. Kyllä, se toinen on tuotu jo sieltä ulkoa sisälle ja nyt vaelletaan ympäri taloa taas hakemassa jemmaa mihin ne olisi voineet kadota... Alla muutama kuva tuntomerkiksi ajoista kun kaikki oli vielä hyvin... Ihan vaan jos joku olisi sattunut näkemään Konstan rakkainta.

Sunday surprises!

Sunnuntain ulkotouhuissa huomasin jotain epämääräistä etuterassilla... Mites tämä kaveri on tänne eksynyt? 

Siinä se pönötti ihan yksikseen, niin viluisen ja orvon näköisenä.

Yritin kysellä Konstalta, että mitäs tämä nyt on. Jätkä oli hädissään ja yritti laittaa etutassua terassille, mutta ei vain yksinkertaisesti kyennyt pelastamaan armasta hiirtään. Noh, onneksi sisällä pyöriskelee harmaa versio vastaavasta ja jätkä palasi leikkeihin sen luo. 

Tarina ei silti kerro kuinka hiiri oli ulos päätynyt... Mystistä... (toimituksen arvaus: kodinhoitohuoneen mattoa tuulettaessa hiiri on pölähtänyt ulos, ei sen ihmeellisempää).

Meanwhile, in the backyard...

Elli oli mukana ulkoilemassa ja oli asettunut uuteen suosikkipaikkaansa lintulaudan alle. Tiedän, kamalaa, mutta selityksenä muutama sananen... Linnut ovat niin fiksuja, että ovat kadonneet mestoilta ja yleensä Elli menee ulos vain pieniksi hetkiksi iltasella, kun on pimeää ja linnut jo jokatapauksessa lähteneet metsän siimeksiin. 

Ja kävinkin ilmi, ettei laudan alla hengailla lintujen takia, vaan... 

-HYÖKKÄYS!-

...hiiriä ja myyriä ja muita vastaavia vaaniakseen! Noh, saalis ei ole ollut tähän mennessä päätä huimaavaa joten annetaan neidin pitää virikkeellinen harrastuksensa, on niin kovin mielissään kun pääsee ulos hoitamaan kotikissan velvollisuuksiaan. 

Mukavata sunnuntain jatkoa muillekin!

Viikonlopun jänniä kertomuksia!

Tarina alkakoon menneestä viikonlopusta...

Saatiin vieraita ihan Etelä-Suomesta saakka. Vierailla on koirakuume ja vaikka kuinka koiramaisia tempauksia Konsta tekisikin (näistä lisää myöhemmin) ei koirakuumeeseen auta kuin koirat. Niimpä talvisen (toimituksen huomio, alla oleva kuva ei ajantasalla) lauantain kunniaksi käytiin lainaamassa remonttitouhuista Espanjan Vesikoira Niilo! Nipa on meille tuttu kaveri, alla olevassa kuvassa nuoriherra oli meillä elokuussa iltahoidossa ja käytiin piiiiitkällä lenkillä.

Nyt oli vuorossa ulkoilureitti, jonka varrella pysähdyttiin makkaranpaistoon ja glögin juontiin. Niilollekin oli pakattu evästä mukaan. Niilo oli reipas poika, tottelevainen 1-vuotissankari, joka teki vaikutuksen kaikkiin. Eli ei, vieraidemme koirakuume ei kaikonnut (oman tarinansa saisikin myös vieraiden mahdollisista pennunhankintatouhuista, informaatiota lagottokasvattajista otetaan siis vastaan).

Reissusta rähjääntyneenä palattiin kotiin lämmitelemään saunaa ja Niilo tuli kuivattelemaan kodinhoitohuoneeseen. Tässä kohtaa sattui hullun kissanaisen kardinaalimunaus, sillä kyseissä huoneessa on kissojen vessa (tästä munauksesta lisää myöhemmin). Niilon haukahduksen kuullessaan Konsta sujahti makuuhuoneen päiväpeiton alle ja Elli asettui keittiön pöydän alle asemiin. Kuten elokuun kuvissakin, Elli otti "Don't mess with me" ilmeensä ja Niilo ei tullut lähellekään neitiä.

Konsta sen sijaan pysyi jemmassa toisin kuin aiemmin, kun vielä malttoi tuijotella ylämmältä tasolta lattialla liikuskelevaa koiraa.

Katse kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa joten olenpa vain hiljaa...

Kyllä tuossa seurassa pientä vesikoiraa pelottaakin, piti peruutella lainaemännän suojiin.

Kissojen mielestä loppu hyvin, kaikki hyvin, laina-Niilo lähtikin vielä saman illan aikana kotiin! Vieraiden ja palvelijoiden mielestä loppu oli aika "paskanen" kuten sanotaan sananlaskussakin. Konsta oli nimittäin hädissään käynyt kakkaamassa vieraiden petiin... Palvelija ottaa kaiken vastuun ja pesi siis pyykkiä sekä vaihtoi petivaatetta. Kerrottakoon, että vastaava tapaus on käynyt aiemminkin "mummolassa" joten olisi pitänyt tajuta. Lauhkean bernin kanssa sen sijaan ei koskaan ollut tarvetta jännäkakoille.

Sanotaanko siis näin, että vieraiden koirakuume kasvoi ja kissoille tuskin näkevät tarvetta omassa asunnossaan. On nimittäin historiassa sellainenkin kerta, kun Ellin pissat olivat eksyneet pariskunnan miehen t-paidalle...

Meille palvelijoille kuitenkin nämä Pissa-Liisa ja Kakka-Keisari ovat parasta A-luokkaa. Niin tärkeitä eläimiä ne ovat elämässämme, että asensimme takapihalle kissojen oman liveluontodokkarin. Siirsimme lintulaudan lähemmäs olohuoneen ikkunaa ja viikonloppuna viimein saatiin actionia!

Actionia oli myös ikkunan tällä puolen. Piti nostaa oma "tv-tuoli" kissoille, jotta voivat päivisinkin katsoa livedokkariaan. Tuollasia sinne sitten on eksynyt parhaimmillaan; punatulkkuja ja oravia. Paikoin talitinttejä, varpusia ja valitettavasti myös harakoita.

Että näin jännittäviä hetkiä meillä koettiin viime viikonloppuna! 

Kuinkas muiden viikonloput yleensä sujuvat?

Korjaus edelliseen

Edellisen postauksen keskustelun aihettamana ilmoitusluontoisesti todettakoon Ellin olevan Kuningatar, sillä niin hienosti neiti talossamme pitää kurin ja järjestyksen ja onhan neiti selkeästi ainoa laatuaan. Ollaan tällä viikolla lääkitty suutulehdusta taas ja toivotaan, että vaivat pysyy kurissa vielä hetken aikaa eikä ihan vielä tarvisi hampaiden poistoon uudelleen. Eiköhän sinne silti tässä kevään aikana vielä suunnata... Tällä hetkellä ruoka, leikki ja ulkoilu maistuu siihen malliin, että hätää ei näytä olevan.

Sen sijaan vähän huonompia uutisia on kerrottavana joulukuun alussa meillä vierailleesta Kapasta. Sairaus vei pojan joulun aikana liian nopeasti ja elämämme on nyt yhtä koirakaveria tyhjempi. Surku on suuri, Kapa oli kissoille parasta koiraseuraa kärsivällisellä ja rauhallisella luonteella varustettuna. Ihmiset jäävät kaipaamaan isoa, pehmeää nallekarhua halattavaksi. Kauniita kaipaavia sanoja olisi paljon sanottavana... mutta sanotaan nyt vain sen verran, että maailma on yhtä isosydämistä rakastavaa berniä tyhjempi paikka.

Meidän Prinsessa

Kaunis mikä kaunis. 

Ja kyllähän sen tietää miten siinä käy kun joku on kaunis ja vielä itsekin sen tietää. Se kietoo läheiset tassunsa ympärille ja käyttää meitä röyhkeästi hyväkseen... ja me annetaan pikkusormen myötä kaikkemme. Mutta kun Elli on jo yhdeksän vuotias ja mutta kun on ollut suutulehdusta ja hampujen poistoja ja ja... seliseli. 

*nolostunutta naureskelua*

Kun Konsta muutti meille pian kaksi vuotta sitten piti ottaa tarkka sääntö siihen, että Elli tulisi aina ykkösenä. Elli on sitten itsekin huomannut tämän ja ihanan kissamaisesti pyörittää meikäkäläisiä tassustensa ympärille. Vaikka Konsta paikoin haastaa niin jätkä on niin herttainen häsääjä ettei tohinoissaan edes aina ennätä tajuta mitä tapahtuu... vaikka toisaalta onkin naurettavan koiramaisen mustasukkainen. Ihania ovat molemmat. 

Joulun aikana molemmat saivat huomiota kasapäin ja nyt siitä tohinasta vieläkin toivutaan. Elli tottui niin hyvin hemmotteluun, että ruokapöydästäkin on sitä pitänyt aika ajoin napata pois röyhkeyksiä suorittamasta. Huvittavan viatontahan tämä kaikki on, mutta kertoo niin hyvin elämästä kissojen kanssa, että itseäkin aivan naurattaa... 

Ja nyt viimein, katsokaa nyt sitä. Kiitos Tanelille kauniista kuvasta. 

Joulua - Joulua - Joulua!

Voi kuinka me sitä odotettiin ja niin se on taas mennyt. Jouluksi suunnattiin oman maaseudun rauhasta lapsuuden maaseudun rauhaan Kaustiselle eli kissojen "mummolaan".

Kuusi oli jo koristeltuna lauantaina kun saavuttiin.

Tontut oli asemissa ja saivat olla rauhassa kissojen tassuilta koko joulun ajan.

Elli sen sijaan oli asemissa suosikkipaikallaan. Myös hyasintin alku (uudeksi vuodeksi auenneenakin) sai olla rauhassa kissojen tassuilta ja han-pailta. Ei edes joulun aikana Elli malttanut jättää vartijan tehtäviään vaan säännöllisesti oli pitämässä huolen pihamaan turvallisuudesta.

Aattona kuusen alus täyttyi paketeista. Kissat tutustuivat rauhassa miettien kuka on ollutkaan noin kilttinä...

Elli oli ihan varma, että näki nimensä herkullisen tuoksuisessa paketissa!

Konsta sen sijaan pitkän tutkimisen jälkeen löysi suosikkipaikkansa korkeimman paketin päältä.

Välillä piti katsella ikkunasta ulos, välillä olohuoneessa lepäilevää juhlakansaa ja pitipä kuusesta yksi pallokin tiputtaa sekä haukata vähän havuista...

Lopulta paketit jaettiin... Elli ei aivan sisäistänyt mitä jaetuille paketeille sitten tehtäisiin...

Konstaakin piti hieman auttaa.

Elli pääsi lahjojensa kanssa sinuiksi kun Konstan herkkupussi aukesi. Kissat olivat olleet kilttejä ja olihan se totta... Molemmat ovat olleet reippaita ja uskomattoman kilttejä! Paketteja oli kissoille yhteensä viisi, kiitos kaikille hauskoista ja herkullisista lahjuksista. 

Joulun aika uuvuttaa. Niin palvelija(t) kuin kissat nukkuivat oikein mainiosti mummolan uudella vuodesohvalla. 

Joulun aikaan kuuluu oleellisesti myös erilaiset pelit. Tänä vuonna pelattiin taasen Rappakaljaa, Guiness World Records lautapeliä sekä Aliasta. 

Konsta toimi Miss Onnenpyöränä, eiku... 

Ja Elli oli taas oma itsensä kun lautapelien kannet nostettiin tyhjinä esille. Ankaraa rapsutusta ja sitten makuulle asettuminen. Itseasiassa saattoi olla, että pelien kansia ihan tarkoituksellisesti nostettiin tyhjinä esille...

Ankaraa nukkumista ja lepäämistä piti testata myös luvattomissa paikoissa. Pahoittelut Tanelille ja Anulle allergiakohtauksista.

Etenkin Konsta tiesi aivan hyvin ettei palvelijan pikkuveljen huoneeseen, etenkään peittojen sekaan, olisi asiaa, mutta kun siellä vaan oli niin mukava lepäillä... Kun silmä vältti Konsta hipsi huoneeseen ja nimen kuullessaan tuli puolet lujempaa sieltä pois. Joskus tosin luvan kanssa koko kolmikko otti unet peittojen seassa.

Mutta ei se lomanen pelkkää lepoa, lahjoja ja hyvää ruokaa (ja juomaa) ollut. Uuteen vuoteen saakka jääneet lomailijat tekivät välipäivinä töitäkin. Palvelijan askaroidessa läppärillä, kissat tekivät tärkeää reviirin tarkastelutyötä tai säksättivät pihan linnuille (tai naapurin koirille).

Yksi loman suosikkeja oli ehdottomasti kylpyhuoneen lämmitetty lattia. Etenkin sieltä kulmasta, jota seinän takaa lämmitti vielä erikseen talon lämmityspannu.

Niin ja joo. Meillä kuusi pysyi koko joulun ajan pystyssä. Hieman neulasia vain oli paikoin lattialla, kun piti vaania kuusen takaa ja alta tai käydä juomassa vettä jalasta. Kuinkas muilla? 

Ah ja voih. Kyllä meidän kelpasi, nyt ollaan täällä räntäisen pimeässä vuodessa 2013. Ehkä tämä tästä kunhan vaan joskus kevät ja kesä saapuu...