Kreetan "toipilaskertomus"

Kreetan viime torstainen aamu alkoi hieman normaalista poiketen... Nimittäin pahinta kaikista, EI SAANUT AAMURUOKAA ja piti lähteä palvelijan mukana pakkaseen. Onneksi pikkuemäntä on muutenkin menossa aina mukana joten toimistotyötkin maistui vallan mainiosti!

Töissäolon suurin haaste oli työhuoneen koon rajallisuus, avokonttori olisi ollut paljon suurempi ja jännittävämpi!

Töistä lähdettiin ILMAN LOUNASTA! Väärin, niin väärin... mutta eläinlääkärille ei olisi ollut muuten asiaa. Kreeta jäi siis steriloitavaksi ja työpäivän jälkeen saimme noutaa pikkuemännän kotiin. Operaatio oli mennyt mainiosti ja tättärää olikin jo aivan hereillä noudettaessa.

Sitten alkoi elämään tutustuminen turhapuropaidassa ja kaulurissa. Ensimmäinen ilta oli aikamoinen järkytys, nimittäin palvelijoille - Kreeta paineli kauluri kenossa tuhatta ja sataa ympäri taloa, se siitä pari viikkoa rauhassa riehumatta ajatuksesta.

Kauluri vielä testiasennossa.

Onneksi ensimmäisen illan jälkeen kotilääkitys oli sen verran vaisumpaa, että pikkuemäntä oppi ottamaan iisimmin. Kaulurilla on myös mukavan rauhoittava vaikutus. Maanantaina kissat jäivät ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pidemmäksi aikaa keskenään ja töiden jälkeen ovella oli vastassa kaksi kissaa, mutta kauluria ei näkynyt missään. Onneksi haava on siisti eikä ole vuotanut, Kreeta on antanut sen olla myös hyvin rauhassa ja suorittaa vain normaalit aamu- ja iltapesut. Kauluria on nyt pidetty vain satunnaisesti menoa hillitsemässä, vaikka tiedä häntä onko sillä vain palvelijaan psyykkinen vaikutus...

"Pidetään ne hännät ihan siellä omalla puolella." Konstakin on lepäillyt.

Konstallekin on sopinut mainiosti Kreetan lepäilytarve...

Onko tässä jopa lievää närkästymistä havaittavissa? Kreeta on vauhdilla perimmässä Ellin emännän titteliä, varovaisesti tässä vaiheessa kutsuttakoon häntä kuitenkin pikkuemännäksi.

Eläinlääkärireissulta tarttui mukaan myös jotain Konstaa ajatellen. Jätkä on nyt tovin syönyt RC Calm-raksuja osana päivän aterioita ja eteiseen asennettiin vielä Feliwaypömpeli, josko Ellin lähdön jälkeistä levottomuutta ja etenkin yöllisiä leijonamaisia ääntelyjä ulos pyrkimisen ohella saataisiin hallintaan. Lieneekö mielikuvituksen tuotetta, mutta aivan kuin Konsta olisi ollut tänään jotenkin seesteisempi...

Näin meillä siis toivutaan kaikin puolin. Hyvältä vaikuttaa!