Piikittelyä.

Eilen oli hieno syyspäivä. Oltiin kissojen kanssa ulkona takapihan metsässä seikkailemassa. Juoksin sisälle hakemaan kameraa kun kerrankin oli ulkoilutukseen apujoukot mukana. No, akku loppu. Vein järkkärin sisään ja hain pokkarin. Akku loppu. Meinasin ottaa kännykän, kunnes muistin akun olevan ihan finaalissa. Jep. Että ei sitten tullut hienoja kuvia upeasta aurinkoisesta syysmetsästä kissojen kanssa. 

Syksyn on huomannut saapuneen siitäkin, että Elli tulee itse pyytämään sisälle. Alkaa ilmeisesti pienet tassuset tuntumaan helpommin viluisilta. Koomista. 

Mutta itse asiaan eli tämän päivän piikittelyreissuun. Meillä oli edessä molempien kissojen rokotus. Antti oli se inhottava tyyppi, joka haki kissat kotoa ja itse tulin paikalle suoraan töistä. Konsta nousi kehräten ensimmäisenä pöydälle. Jätkä oli muuten hyvässä kuosissa, mutta ikenet punersi kuten junnunakin. Ei kuitenkaan mitään toimenpiteitä vaativaa. Itse rokotuksen antaminen olikin hieman koomisempi tilanne. Pyydettiin pistosta takapuoleen viime vuoden niskapistoksen jälkeen, jolloin Konsta rapsutteli karvat niskasta pois. Aina kun oli saatu kaveri asentoon ja piikki oli melkein pyllyssä, hypähti Konsta ilmaan ja aloitettiin kaikki alusta. Viimein rokotuspaikka vaihtui yläpäähän ja piikki annettiin Antin syleilyssä lymyilevälle jätkälle.

   

Entäpä tuo meidän Elli sitten. Elli asteli kopasta pöydälle vain hypätäkseen suoraan Antin kaulaan. Tästä suorin pakoreitti olan yli ovea kohti. Onneksi meitä oli kaksi ja palautin kissan takaisin pöydälle. Suu oliedelleen tulehtunut pahasti mutta hampaiden poisto on auttanut eikä tulehdus tunnu haittaavan Elliä. Jäämme sen suhteen siis seuraamaan tilannetta, eikä rasiteta kissaa tällä erää niin isolla operaatiolla. Ellille ohimennen rokotuspiikki nahkaan ja homma oli sillä selvä. 

Mukaan lähti pari rokotettua kotiin pääsystä onnellista kissaa!