"Mummolan" rentoiluja

Palvelija lomaili viikonlopun ja pari talvilomapäivää kissojen kanssa vajaa viikko sitten "mummolassa". Siellä tietysti keskityttiin taas olennaisiin asioihin kuten...

...lintujen ja naapurien bongailuun ikkunasta keittiössä...

...keväisen luonnon äänien kuunteluun takaovelta...

...kaappien tutkimiseen, joka oli muuten niin jännää että piti vähän häntääkin pörhennellä...

...ja Konsta se keskittyy välillä vain hyvältä näyttämiseen.

Kreetalla oli välillä niin hykerryttävän jännää, että silmäkin alkoi vuotamaan. Ei se silti unia estänyt.

Unia ei estänyt edes tämä maailman epämukavimman näköinen asento.

Unikääryleet.

Toki kun lomalle on lähdetty on uni yksi tärkeimpiä asioita.

Sekä syöminen. Mummolassa on hauskaa kun saa maistaa ihan kaikkea (myrkylliset härpäkkeet poislukien tietysti)! Tässä Kreeta oli maistanut voirinkeliä, jonka totesi -kuten palvelijakin ravintoselosteen luettuaan- sisältävän kaikkea muuta kuin kissalle olennaista ravintoainetta joten siihenhän se sitten jäi keskelle eteisen lattiaa. Koomista sinänsä, että palvelija muistaa omasta lapsuudestaan ettei edes olohuoneessa saanut ruokailla ja nyt nämä pienet suloiset karvapallerot evästävät juuri siellä missä haluavat - joskus jopa "faarin" lautasella.

Ruoan päälle pitää tietysti peseytyä ja mikä sen parempi paikka siihen touhuun kuin aurinkoinen olohuone.

Konstalle saattoi olla jopa liian aurinkoista, kun ei edes silmiä voinut auki pitää!

"No haloo, pois sen kameran kanssa mun auringon edestä! Lopeta se filmiminen!"

Kreetankin silmät katosivat auringossa lähes kokonaan!

"Siis mä en kestä enää tätä arskaa!"

Joten niimpä ne sitten nukkuivat! Tekevät samaa muuten tälläkin hetkellä kotona kiipeilytelineen pussukassa. Joten kuten näyttävät siihen vielä yhdessä mahtuvan joskin pussukka alkaa olemaan aika kärsineen näköinen.

Aurinkoa muidenkin viikonloppuun!

Huolia hukkaamassa Tampereella, nääs.

Oltiinpa tässä taannoin kokemassa äärimmäistä musiikkielämystä Tampereella. Ihan oli hotellit varattu ja silleen. Matkakumppanini kanssa ajattelimme, että tästähän voi tulla aikamoinen seikkailu! Käytiin syömässä hyvin Gastropub Tuulensuussa, jossa olut oli maukasta ja tunnelma niin tunnelmallinen ettei ruokakuvia tunnelmavalaistuksessa saanut otettua. Eli juuri sopiva meno neitokaisten illanviettoon, jossa vakavatkin asiat pyrittiin kääntämään hauskuuden rajamaille.

"Mitä sellainen puhe nyt ois, ettei huoliaan hukata vois..."

Yllä oleva kuva kertoo enemmän kuin yksikään kirjoittamani sana. Tämä mies on tarkoitettu esiintymään ja esittämään juurikin omaa juttuaan. Keulamiehen ohella koko bändillä oli aivan mahtava energia lavalla! Ja vaikka Jarkko on selkeästi "artisti" bändi taustallaan, ei se missään vaiheessa näy lavalla. Lavalla oli yhtenäinen kokonainen bändi:

"Yhdessä, yhtenä."

Keikka oli todella viihdyttävä. Ihminen, joka ei yleensä omaa minkäänmoisia huolenhukkaaja ominaisuuksia, huomasi unohtaneensa keikan ajaksi täysin kaiken muun. Itseasiassa koko miniloma toimi aivan mahtavana pään tyhjentäjänä ja rentouttajana. Kiitos siitä bändin ohella seikkailijaseuralaiselle!

Jopa keikkapaikan eli Pakkahuoneen Klubin vessan ovi sai allekirjoittaneen hyvälle tuulelle. Ihmekös tuo... 

Jottei tämä blogissa yksinään jutustelu menisi pelkäksi keikkakehuskeluksi niin ei hätää. Seuraava keikka on kalenterissa vasta heinäkuussa, kun äiti seuranani tapaamme Black Sabbathin Helsingissä. Silti tähän loppuun vielä hieno versio siitä biisistä, jonka muistan ensimmäisenä Jarkosta ja YUP:stä omasta nuoruudestani. Jos olen kasvanut minä, niin on kasvanut muusikkokin musiikissaan.

Kaaaaanista. Elikkästä kaunista.

Aktivoidu!

Tässä on ollut paljon puhetta aktivoinnista ja kun hetki sitten kaivettiin taas Väyrysen Elinan Kissan aktivointi kirja esiin niin aktivoitiinpa myös tämän pelin avuin. Kolme ja puoli minuutti huonolaatuista kännykkävideota ja... no, katsokaa itse.

Ovatkohan oppineet liian hyvälle, mutta aika hidasta oli. Ainakin palvelijan mielestä. Kreetan kärsimätön kärsivällisyys ja Konstan halu keskittyä aina välillä siihen rakkaaseen ihmiseen ei saanut niitä keskittymään toimenpiteen vaatimalla tarkkuudella. Ehkä vertauskohde on hieman huono, sillä lauta ostettiin jo aikoinaan Ellin ja Konstan ollessa kahdestaan. Konsta katsoi vierestä ja ei ilmeisesti juurikaan oppinut mitään. Elli haistoi kerran päättäväisesti ja pyöräytti vain ne pallot pois joiden alla oli herkkuja. Peli tyhjä ja kissa poistui voittajana paikalta yleensä alle puolen minuutin. Että siihen verrattuna näillä on vielä kehityttävää.

Mutta eipä siinä, hauskan näköistä menoa ja hyvin erilaisia tekniikoita. Tuon kolmen ja puolen minuutin jälkeen peli jatkui vielä ja Kreeta selvisi ehkä suurimmin voitoin läpi palloilun. Kuten yllä mainittu, kärsimätön kärsivällisyys: vaikka Pipana onkin aikamoinen täpisijä ja sähköjänis, on sillä kuitenkin tiettyä kärsivällisyyttä saada asiat päätökseen.

Kun isommat pallot oli pakattu pussiin ja kaappiin, käännettiin lauta toisin päin ja se aiheutti ääretöntä ärsyyntimistä ja hännän pörhistelyä ainakin Kreetassa. NE PALLOT EI VAAN TUU SIELTÄ POIS VAIKKA KUINKA YRITTÄÄ!

Heräsipä palvelija siihen kerran yölläkin. Aivan kuin lottoarvonta olisi ollut käynnissä. Saavat nyt pari päivää pähkäillä peliä ja piehtaroida sen ympärillä. Sitten taas nostetaan kaappiin kasvattamaan uutta kiinnostusta. Ehkäpä kuitenkin vielä testataan kerran sitä toista puoliskaakin... josko olisivat jotain oppineet viime kerrasta?

Onko muilla pelattu vastaavia pelejä?

Merkkejä keväisestä talvesta!

Täällä on tosiaan ollut läpi talven kesällä rakennettu tarha käytössä. Ensin +5 tuntui rajalta jonka jälkeen kissat eivät enää menneet sinne. Myöhemmin nolla astekaan ei tuntunut missään ja nyt siellä on käyty myös pikku pakkasilla. 

Konstalle etenkin tarhassa käynti on tosi tärkeää ja Kreeta ei välttämättä joka kerta lähde mukaan. Kuitenkin jos siellä molemmat ovat niin Konsta on se, jolle ensin tulee kylmä. Ei siellä talvikeleillä ollakaan kuin pieniä hetkiä, mutta saavatpa ainakin vaihtelua. Luontodokumenttia livenä kun on lähestulkoon joka kerta jossain muodossa tarjolla!

Kun kerran niin ovat tuohon tarhaan tykästyneet niin pääsivät tänään etupihallekin talveen tutustumaan. Oli upea keväinen talvisää ja aurinko lämmitti jo mukavasti. (Palvelija on niin kypsänä talveen, että toivoisi lumen olevan jo tipotiessään joten kai tuo ärsyttävästi silmiin paistava aurinko auttaa asiassa edes jonkun verran?). 

Kreetamaiseen reippaaseen tapaan pipana oli ensimmäisenä ojentamassa tassuaan lumeen. Tunne ei ollut kuitenkaan niin mieluinen, että olisi hypännyt kokonaan.

Konsta pysytteli mieluummin terassin matolla kun Kreeta lähti jo seinustaa pitkin tutustumaan talveen.

Kreetakaan ei mieluusti tassujaan lumelle laittanut vaan kiersi sen fiksusti.

Ilmeestä huomaa, että Konstalla oli jotain sanottavaa turvalliselta alustalta pois lähtiessä. Olalta maahan ja siitä suorinta tietä takaisin ovelle. Ihan hyvä vaan, eipä huutele etuovelta ulos lähiaikoina!

"Hyyyyi, mitä ne ajattelee? Että mä oisin joku lumilepardikas vai?"

Pipanalle olka on muutenkin tuttu matkustuspaikka. Sen kanssa voisi mennä vaikka maailman ääriin ja neiti kulkisi olalla mukana rentona.

Maahan päästessään meinasi jopa lähteä pidemmällekin lenkille, kunnes puolessa välissä pihaa päätti kääntyä takaisin. 

"Joo, en mä taidakaan..."

Huomatkaa myös Kreetan hämmennyspörrö hännän päässä. Hyvin yleinen näky meillä kun touhuaa jotain innoissaan. Onko muualla ulkoiltu? Koiratalouksissa on varmasti ainakin ollut upeat puitteet ulkoiluun tänään. Näille kissoille ei ehkä ihan vielä ihaanteellisin keli joten parin minuutin reissun jälkeen lähtivät kissat sisälle lämmittelemään ja palvelijat jatkoivat ulkoiluaan.

Talvista hiljaiseloa

Viikot juoksevat vauhdilla, töitä riittää ja illat täyttyvät urheilun ja kotisohvan ihanaisesta vaihtelusta sopivassa suhteessa. Suksilla ei ole vieläkään käyty vaikka kerran jo yritys oli kova. Rannikon ilmasto ja palvelijan sukset eivät ole paras yhdistelmä. 

Tammikuun lopulla musiikkikorvaa hemmoteltiin keikkaelämyksellä. Tarkoitus on jakaa siitä muutama kännykkälaatuinen kuva juurikin nyt, koska viikonloppuna on edessä jälleen musadiggarille täydellinen elämys. Tiedossa on jo valmiiksi sen olevan. Tiedossa oli sen olevan sitä jo viikonloppuna lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä lippuja kevyen hihityksen kera varatessa. Siihen palattakoon kuitenkin myöhemmin.

Kauko Röyhkä piipahti Vaasassa tosiaan tammikuun lopulla ja ilta oli oikein mainio date night, sillä mieskin lähti mukaan! Ensin Suomen parasta pizzaa ja jälkiruokana soolokeikka rennossa hengessä. Kotona jo puolen yön aikaan, tälläisiä keikka-ajankohtia lisää, täydellistä!

No mitäs meille kuuluu? Siinähän se. Otetaan raveja välillä ympäri taloa, riehutaan ja leikitään, nukutaan kiltisti palvelijoiden sylissä, tapellaan paikoista palvelijoiden sylissä. Sitä ihanaa arkea. Pitäisikin taas keksiä jotain kissojen kanssa etteivät vallan rutinoidu!

Mitäs se jotain olisi?