Lomat lusittu - jihaa!

Aivan mahtavaa. Molemmat palvelijat ovat lähteneet takaisin töihin!

Se tarkoittaa sitä, että meikäläiset saa palata takaisin normirutiineihin. Kesällä on ollut niiiiiiin paljon actionia... Ollaan käyty mökillä ja "mummolassa" ja ja ja pahinta varmaan kaikista, että emäntä on ollut koko ajan läsnä! 

Nyt on taas mahdollisuus normaaleihin ja tärkeisiin tehtäviin kotosalla. Pääroolissa niissä taitaa olla päiväunet!

Kanssaeläjän hygieniastakin voi nyt paremmin pitää huolen...

Korviakaan ei tarvi jatkuvasti höristää emännän lässytysten ja jatkuvien huomionosoitusten pelossa.

Ah, kyllä rutiinit ovat ihania. 

Palvelijan huomautus: työhonpalaaminen on ollut RASKASTA. Parina ensimmäisenä iltana nukuttiin nokkaunet työpäivän jälkeen ja eipä noita karvaelämiä näyttänyt vieressä ja kainalossa nukkuminen haittaavan...

Ei mikään yhen illan juttu...

Niin. Siis se Kaustinen. 

Sinnehän sitä eksyy folkmusiikin tunnelmiin harva se kesä. 

Tänä vuonna aloittelin lomanikin taas festareiden aikaan ja suunnistin perjantaiksi festailemaan.

Täälläkin on tullut pyörähdettyä jokunen kerta...  

Tänä vuonna testattiin ihan Pelimannitalonkin puiset penkit.

Sää ei juurikaan hellinyt lomalaista Kaustisella, mutta onneksi tunnelma oli sentään mukavan rennon letkeää joka vuotiseen taattuun tapaan. 

Mulle tuo on kyllä edelleen se Villen Pipo, ei mikään muu.

Äipän festarimunkki.

Musiikin suhteen tunnelmaa yllä piti mm. Jesse Kaikuranta ja Tuure Kilpeläinen.

Sekä tietysti niin niin monet muut pienemmät kokoonpanot ja yksittäiset soittelijat.

Tykkäsin. Taas. Ja tulen tykkäämään edelleenkin. Kiitos Kaustinen.

Kaustiselta lomalaiset siirtyivät kissoineen Kolimalle mökkeilemään. Tämän vuoden mökkisäät oli sen verran huonolaatuiset, ettei kameraa huvittanut edes kaivaa kassista esiin. Jokseenkin saman kaavan mukaan siellä eleltiin tänä kesänäkin kuin viime kesänä: 

http://orifame.blogspot.fi/2011/11/pimeisiin-iltoihin.html

Viikko sitten kotiuduttiin Vaasaan. Tai siis kissat emäntänsä kera kotiutuivat. Vieraiksi saatiin Kaustiselta "mummolan" väki eli emännän iskä ja äippä. Konsta ja Elli toipuivat festareista, Kaustisen ja Koliman tohinoista ja ihmiset tekivät jotain ihmisten juttuja, kuten kävivät saaristoristeilyllä, luonnon helmassa pyöräretkellä ja kaupungin terasseihin ja vaatekauppoihin tutustumassa. 

Nyt ollaan vietetty ukkospäiviä ihan vaan kolmistaan ja toivottavasti saadaan se mieskin pian kotiin. Siellä se on ollut Ruotsin Lapissa viikon päivät kalastamassa... ja kesäkelillähän ei tietenkään saa saalista mukana kotiin asti. -No, saa luvan viedä mut Arkenille ahventoastille!

Loppuun ei voi sanoa kuin, että onneksi on vielä lomaa jäljellä!

Keskiyön kauhua maaseudulla

 Sinne jäi kotipiha ja oma parveke. 

Pihalle jäi varmasti se rusakko syömään kaikki kukkaset, kun kissat ei ole parvekkeelta huutelemassa...

Sinne jäi oma sänky, niin ja Anttikin. 

Mukaan kuitenkin otettiin uusi tuttavuus. Hifistelyvessat saivat jäädä ja ne korvattiin säilytyslaatikolla, on toiminut mainiosti. Jätkä istuu pää pystyssä komeassa ryhdissä hiekalla kun tekee tarpeensa. Ei tainnut katollinen vessa olla pitkälle pojalle kovin käytännöllinen. Onpa myös tyhjään astiaan (kts. tyhjä hiekkalaatikko ison vieressä) pissivä Ellikin bongattu hiekalta pissatarpeiltaan. Tämä oli siis oikein mainio muutos! Ja paakkuuntuva EcoBastis pelletti saadaan suorituksen jälkeen nostaa isona paakkuna suoraan roskiin tai mummolassa jopa vielä käytännöllisemmin, suoraan hyötykäyttöön eli talon lämmityspannuun.

Vaasan lomalaiset suuntasivat kulkunsa siis maalle! Täällä sitä ollaan "mummolassa" Kaustisella. Kylällä festarit kuhisee muusikoita ja musiikin ystäviä. Meillä on tosin ollut yö aikaan toisenlaiset aktiviteetit...

Ellihän on vanha maaseudun kasvatti, saksanpaimenkoirien kanssa kasvanut kovapäinen neiti. Kaustisella saa kulkea ulkona vapaana, kun siihen on pienestä saakka tottunut. Nyt jo 9 vuotiaana ei pitkiä lenkkejä tehdä vaan ulkona enemmänkin nautiskellaan. Ja kyllähän sen kissasta huomaa kuinka se vapaana liikkumisesta nauttiikaan! Elli tulee käskystä hienosti takaisin sisään eikä tosiaan lähde kauas pihapiiristä. 

Illalla puolen yön aikaan oli tarkoitus huhuilla neiti nukkumaan. Ja sieltähän se sateisesta säästä ampaisi samantien varaston ovesta sisään. Ylpeänä ja rinta rottingilla, häntä ojossa Elli esitteli panttivankinsa. 

KÄÄÄÄÄK!

Neiti toi sisään hiiren! Polleana massutteli sen meidän valvovien silmien alla suolia ja häntää myöten. Siisti kissa, ei jäänyt kuin vähän verta matolle. Tässä vaiheessa omistajakin laskeutui puulaatikon päältä lattian tasolle ja talon väki siivosi maton. Ei kai siinä voinut kuin kehua kissaansa... Joka ei munuaissairaana olisi saanut kyseistä annosta edes nautiskella. Mutta se nautinto, jonka Elli näytti tästä saavan, oli kyllä taas sitä luokkaa että ei voi kuin olla 9 vuotiaasta kissastaan ylpeä!

Sitten jäätiin jännittämään koska ja mihin hiiri yön aikana oksennetaan, mutta mitä vielä... Elli marssi syömään loput "oikeasta" ruoasta ja iltapesun jälkeen kävi yöpuulle, mihinkäs muualla kuin omistajansa viereen. Neljän aikaan yöllä herätys. Ei, kyseessä ei ollut pahoinvoiva kissa vaan saalistuksen makuun päässyt eläkeläinen, joka hyppi etuoven kahvaan ja maukui saalistusta jatkamaan kaatosateeseen. Ei Elliseni, ei tähän aikaan yöstä.

Niin joo, ja mitä teki kaunis siamilaispoikani tämän teatteriesityksen aikana. Istui nenä pitkällä Ellin vieressä, mutta ei kertaakaan pyrkinyt hiirisaaliille. Ei tainnut jätkä ymmärtää mistä oli kysymys... Ilme oli hyvin hyvin hämmentynyt "mitatamaon"-tyyliin.

Konsta on muutoinkin onneksi tyytynyt sisällä hyttysten ja kärpästen saalistukseen ja on jättänyt isommat saaliit "isosiskolle".

Jäämme odottamaan mitä muuta jännittävää loma tuo tullessaan... Kaustisen jälkeen suunnataan vielä mökkeilemään Pihtiputaalle!

Kesäkuun kuulumiset - (almost) noncat version now also available.

No pitihän sitä taas... 

Nimittäin Seinäjoella Törnävällä kesäkuun puolessa välissä pyörähtää.

Vuoden 2012 Provinssilook. 

Olimme reissun päällä vain perjantai-illan ja täytyy sanoa, että säät suosivat. Yllä olevaa vaatetusta kummempaa ei juurikaan tarvinut koko yönä.

Bändeistä mainittakoon Amorphis, Eläkeläiset ja Nightwish. 

Muuten ilta meni hengaillessa ja tunnelmaa haistellessa. 

Mutta johan perhana kun tuli aika hun-pata.

JA MINÄHÄN HUN-PPASIN, VARPAANI SOSEEKSI.

Ilta hämärtyi (siis ihan konkreettisesti, ei allekirjoittaneen osalta) ja päättyi meidän osalta Nightwishiin. 

ROKROK.

Hetki siitä koittikin jo JUHANNUS. Voi pojat, silloin kyllä ihmisen kelpaa.

Jo perinteinen juhannuskilpailu ("jo vuodesta 2011"), pullojen piilotus, suunniteltiin tänä vuonna hyvissä ajoin. Insinööriopintojaan aloitteleva pikkuveikka piirsi kartan ja henkilöstöhallinnon tietojärjestelmä nörtti suunnitteli excelin.

Kun kilpailukaavakkeet ja säännöt oli liimailtu pannuhuoneen oveen, saikin kirmata jo pihamaalle. Juhannusperinteisiin kuuluu myös naapurin Zetorajelu, mitä olisikaan aamupäivä ilman tuota Zetorin säksätystä?

Seuraavana ohjelmassa juhannuskoivujen haku. Perinteitä kunnioittaen niitä kärättiin traktorin kärryllinen, 

tietysti omilta mailta. Kts. ajo-ohjeet kuvasta.

Koivukuormassa kuuluu perinteisesti nauttia juhannuksen ensimmäinen... mitä se sitten ikinä kenellekin on. Lapsena se oli limsa, nykyisin se on Alkon perinteinen lonkero. Lonkeroa ostetaan siis nämä pari pulloa vuosittain ja nautitaan hyvin viilennettynä juhannuskoivukuormassa.

Koivukuorma pihaan ja sauna lämpiämään. Samalla istutellaan koivut oven pieluksiin ja tehdään vihdat/vastat/vistat/vahdat. Siis mikä se oikeasti on?

Kaikille ei juhannuksen "vielä niin kovin viileät" säät maistu. Vaikka aurinko paistoi ulkona, kelpasi Konstalle lähinnä olohuoneen lattialle tai sohvalle porottava aurinko.

Grillitulia säätäessä nautittiin pahinpaan nälkään alkupalat ja alkujuomana tyrnicocktail.

Aattoillaksi saimme kutsun testaamaan sukulaisten tuoretta savusaunaa. Kyllä kelpasi pehmoisissa löylyissä lekotella (jo toiseen otteeseen samana päivänä, mutta juhannuksena ei lasketa). Kyseisen lauturin nokkaan jäi myös allekirjoittaneen talviturkki - jihaa!

Puh-huh-huh. 

Joskus juhannuksena seuraavat aamut ovat kovin vaikeita herätä. Joillakin saattoi mennä hieman pidempään tai sanottaisiinko aikaiseen ja seuraavana aamuna tai sanotaanko päivänä oli mukava vain kömpiä syvemmälle peiton uumeniin... 

Samaan aikaan Elli piti reviiriä pystyssä, vaikka ei sellaista virallisesti "mummolassa" omistakaan.

Mitäpä sitä turhia reviiristä rähisemään, kun naapurissa on noin mukavia kissoja. Tuttavuutta siinä lähinnä tehtiin! 

Sisätiloissakin jo pikkuhiljaa heräiltiin ja vuorossa oli Konstan poseeraus retrorakkaustarinan  ja juhannuskielojen kanssa.

 Etsintäaika umpeutui lauantaina klo 15.00. Tänä vuonna jäi kaksi pulloa löytymättä ja aamuun asti valvoneet saivat kömpiä "yöunilta" ne suoraan piiloistaan hakemaan... Ei, ei niitä jätetty odottamaan seuraavaa vuotta. 

Kehitysideana vuodeksi 2013; perheen insinööriveli ja insinööriveljen alku voisi ehkä piirtää kartan jollain ihan virallisella ohjelmalla - how about that? Muutakin mainiota juhannusohjelmaa otetaan vastaan!

Kaikinpuolin mainio kesäkuu!

Nyt vain lomaa odotellessa...

Northern Lights - lähes keskikesällä!

Kyllä vain, Northern Lights kesäkuisessa Kokkolassa!

Lauantai 9.6.2012

Kysessä siis FINTICAt:n ensimmäinen näin pohjoinen näyttely ja eiköhän me oltu mukana. Orifame kotipesän Senja sai sai meidät innostumaan meille uudenlaisesta näyttelykokemuksesta. Mukaan lähdimme luottavaisin mielin, sillä tukijoukot olisi vahvat. Senjan lisäksi mukana olisi FINTICAt konkari Heidi Strömberg ja Orifame Aurinkokuningas. Pakkohan meidän oli päästä ottamaan oppia!

Senjalla mukana oli jokin aika sitten kotipesästä muuttanut ÄLLÄT pentueen Orifame Leikillään. Pikkunen Kiippu tyttö, kaunis kuin mikä... Kiipun lisäksi tuplasturdin eli paritalon toisessa päässä asusteli ja näyttelypöydällä hurmasi Uuden-Seelannin tuontikomeus Moko, jonka moni innokas pääsi Kokkolassa ensimmäistä kertaa tapaamaan (allekirjoittanut yhtenä niistä). Kiipun kanssa ollaankin jo tavattu helmikuisella Jyväskylän näyttelyreissulla, neiti oli vain saanut huomattavasti siitä tapaamisesta mittoja lisää! 

Hmmmm. Tuomaria huvittaa kun meidän jätkällä on askaa....Toisella kertaa samaisella pöydällä Konsta kuitenkin ilmeisesti hurmasi jo muillakin kuin kovaäänisillä puhetaidoillaan, kun sai häkkiin mentäessä tuomarilta pusun!

Wau mikä kissa, mikä koko ja mitkä kuviot. Orifame AurinkoKuningas. Jos herran menestystä ihan vähän valoitetaan niin kissahan on mm. viime vuoden TICA tuloksissa pohjoiseuroopan kolmanneksi paras itämainen lyhytkarva kastraatti. Tuttavien kesken Amadei kuiskaili tuomareille hiljaa ja kauniisti.... miauu.

"Hmph, en nyt enää niin tästä venyttelystä välittäisi...

"...mut nää on mun huudit näissä mä viihdyn!"

Joo-o. Viihtyhään tuo, kun vaan saa paikoin näyttää reviirinpuolustustaitonsa kevyesti föönaamalla. Kuuluu Vääää ja Kääää kun Konsta kitalaki punaisena loistaen sturdin suulta huutelee. Kauemmas ei nyt uskalla huudella... ei edes vieraisiin pöytiin.

Hieno on. Ja hieno on profiilikin.

Hönöillen taas näyttelyn päätökseen. Konstan komeillessa vielä viimeiseen otteeseen tuomaripöydällä, oli kimpsut ja kampsut kerätty ja jätkä pääsi lepäilemään. Majapaikassa Elli odottelikin ja pesi äkkiä pois Konstasta näyttelypäivän oudut hajut ja maut.

Hienosta näyttelykokemuksesta sopii kiittää Senjaa ja Heidi sekä tietysti Nalitnan Heidi Anttilaa, joka oli tehnyt suuren työn näyttelyn toteuttamiseksi. Illalla kissojen palvelijat palkitsivat itsensä jumalaisella ruoalla, intialaisen ravintolan Mango Chicken oli suoraan sanoen... niin uskomattoman hyvää ettei sitä voinut sanoin kuvailla! Jälkiruoaksi vielä lisää mangoa pirtelön muodossa ja maisemien katselua kauniissa vanhassa kaupungissa.

Sunnuntaina näyttelykissa lepäsi ja vuorossa oli Ellin päivä. Ellin toiveohjelmassa oli ulkoilua joten tämä toteutettiin pikku avustajien toimesta. 

Paikoin kantoapukin oli tarpeen!

Välillä piti vaania ohi meneviä lenkkeilijöitä. 

Majapaikkan suuntaan sitten palattiinkin juoksujalkaa!

Kesäviikonloppuja on selkeästi liian vähän. Näyttelyviikonlopun aikana olisi saanut festata preerialla, kun Vaasassa järjestettiin oma pieni festari. Ehkä ensi vuonna siellä mukana... Tulevana viikonloppuna kissat saavat yön seudun lomaa palvelijoistaan, kun ihmisväki humppaa ja rokkaa Törnävällä. Tarkoitus olisi siis nähdä Provinssirockissa tärkeimpänä Eläkeläiset ja Nightwish. Sitten onkin jo juhannus... NOHUHHUH. Ja töitäkin pitäisi tässä välissä tehdä. JaksaaJaksaa, onhan kesä!

Mukavia kesäpäiviä kaikille!