Katsokaa nyt tuota ilmettä!
Oli pakko kipaista hakemaan puhelin käteen joten pahoittelen pimeitä puhelinlaatuisia kuvia, mutta olihan tuo katse pakko ikuistaa. Ja kukaan ei varmasti voi kuvitella mistä on kysymys...
"Ai mun ilme vai?"
- No kun Kreeta sai huomiota äsken niin mäkin tulin hakemaan.
"Joko on pian mun vuoro?"
Eli siis kyse joka syksyisestä madotuksesta. Mainitsematta on varmaan jäänyt se, että pipanalla on valehtelematta varmasti sukunsa pisin ja levein kieli! Veljeäänkin pestessä Konstan turkki on hetkessä märkänä kun Kreetan pesuri käynnistyy. Lääkkeet jaettiin kissojen painon mukaan ja ensin vuorossa oli Kreeta. Oli kyllä pirullisen näköinen irvistys pikku emännällä kun ruisku oli tyhjennetty. Musta naama oli tahmaa täynnä ja samoin palvelijan huppari. Ilmeisesti suurin osa kuitenkin tyhjeni oikeaan osoitteeseen.
Tuon jälkeen siis Konsta odotti malttamattomana vuoroaan ja kuten aina, ruisku tyhjeni tyylillä vaikkakin massutus jälkikäteen oli jokseenkin epäluuloinen. Ei ollut jätkä enää yhtä kehräystä palvelijoiden silmiin tuijotellen.
Onneksi tähän pettymyksen tunteeseen löytyi ratkaisu!
Nams.
Hillittömän kalaisan tuoksuisia kenties liiankin kanssa mutta ei missään nimessä kissojen mielestä. Ihan selkeä suosikki nami!
Noniin nyt seki on sitten alta pois, pahat maut unohtuu herkkujen myötä ;) Meilläkin madotettiin viikonloppuna, tablettimuodossa. Tabut puoliksi ja ruoan sekaan, sinne meni eikä kumpikaan edes huomannu :)
VastaaPoistaAikamoista, meillä ei ole uponnut noin ainakaan Ellille ja Konstalle. Kreeta on niin perso että mistäs tuosta tietää :D Meilläkin vedettiin tabut murskaksi ja sitten siitä jaettiin vähän Konstalle enemmän kuin pikkusiskolle :)
Poista