Ikäväni Tallinnaan...

Oltiin viime viikonloppuna melkein ihan kaksin Tallinnassa!

Melkein ihan, sillä olihan meitä kaksi bussillista muitakin työpaikaltani mukana... ilman kisuja kuitenkin! Kylmähän niille olisi kaupungilla tullut.

Jouluinen Tallinna on kaunis. Olimme reissussa yhden yön, joten ennätettiin ihastella vanhaa kaupunkia sekä shoppaillakin.

Antin sukulaiset ho-hoi! Vieläkö muistatte?

Ei, emme ruokailleet "Olemattomassa Röttelössä" vaan Kohvik Moonissa. Olimme tutustuneet ravintolatarjontaan jo etukäteen ja Moon valittiin listan ja fiiliksen perusteella. Ravintolasta sai jo etukäteen kuten paikan päälläkin aidon, perinteisen, silti ajan hermoilla olevan kuvan.

Ruokailuvälineet olivat ihanasti esillä!

Huomatkaa muuten myös hienot valokuvateokset, joita oli muuallakin ravintolassa. Valkoisen suden kanssa ollut nainen oli noista suosikkini, hänellä oli haltijan korvat!

Lähikuvassa Antin herkullisen rapean pehmoiset blinit

Ja koska samalla vietettiin allekirjoittaneen synttäreitä, on tarjolla omahyväisesti jopa useampi kuva märän lumen pieksemästä palvelijasta. Halusin ehdottomasti alkuruoaksi tartarpihviä, joka Moonissa oli hirvestä. Marinoidut sienet toivat ihasti annokseen hapokkuutta. Pippuria ja suolaa olisin omaan makuuni kaivannut hieman lisää, ja ehkä sen munan keltuaisen, mutta annos toimi ja tartar on tervetullut lautasellani uudestaankin!

Perhana soikoon. Olin luvannut arvostella tartarin Hans Välimäeltä oppimieni termien mukaisesti, mutta ruoan ollessa niin hyvää, unohdin.

Pääruokana söin pupujussia. Älkää nyt itkekö siellä. En itkenyt minäkään, kun huomasin, että annos oli lähes tunnistamattomassa muodossa. Ja olihan pupu saanut porkkanansakin lautaselle mukaan. Annos oli upean maukas ja tekstuuria ja purupintaa oli täydellisesti. 

Antin ankka. KvaakKvaak.

Tästähän on tulossa selkeästi ei pelkästään kissablogi, vaan eläinblogi.

Synttärisankarille jälkkäridrinksujakin drinksubaarissa tarjoiltiin tuplamääränä. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun tarjoilija kertoi happy hourin vuoksi saavani kaksi juomaa yhden sijaan. Ihmetys oli moinen jo senkin vuoksi, että missä on happy hour perjantaina parhaaseen viinan myynti aikaan?

Seuraavana aamuna lähdimme kohden Nurri kissakahvilaa. Niin. Tämä on kuitenkin ainoa kuva sen reitin varrelta. Olin jo suunnitellut miten Tallinan reissulta yksi juttuni koskee pelkästään kissakahvilaa ja niitä ihania pehmoisia kisuja, mutta ei... Koska emme olleet tienneet aikaa jolloin kahvilaan ennättäisimme, emme olleet tehneet varausta. 

Se oli virhe.

Pääsimme vain kahvilan eteiseen, johon tarjoilija tuli kertomaan ettemme voi tulla sisään, sillä kahvila on koko päivän täyteen buukattu ja kissojen vuoksi sinne voidaan ottaa vain tietty määrä ihmisiä. Näin muutaman kissan ja pystyin jo melkeen tuntemaan niiden pehmeyden hyppysissäni... voi suuri suru.

Jätin siis koko mokoman kahvilan kuvaamatta ja kuvasimme toisen kissabaarin kyltin. Tuossakaan emme tosin vierailleet. Tai no, mistä minä tiedän mitä Antti teki, kun hyvin maistuneen aterian ja jälkiruokadrinksujen jälkeen nukahdin väsyneenä, mutta onnellisena pehmoiseen hotellisänkyyni.

Toisena päivänä ruokailtiin Clayhillsin Gastropubissa, jossa kävimme jo samaisella reissulla viime vuonna. Helppoa ja hyvää, hauskasti esille laitettua pubruokaa. Tunnelma, sisustus, tarjoilijat, listat, juomavalikoima... kaikki on vaan jotenkin niin "mun juttu". Sinne siis varmasti vielä uudestaankin.

Kissakahvila suruani purin shoppailemalla. Edellisenä päivänä olimme jo ostaneet Superalkon tyhjäksi, lauantaina oli vuorossa vaatteet ja muu sälä.

Voi ihanuus. Paikallisia tuotteita. Oli pakko ostaa... ihan vaan vaikka itselleni synttärilahjaksi.

Ja ne kengät, jotka jo naamakirjassa vilahtivat. En vaan voinut sille mitään. Rakastuin. Ja mikä koomisinta, kyse oli urheiluliikkeestä, johon Antin perässä laahustin kissakahvilaepisodin jälkeen pitkin naamoin... mitäs siellä muutakaan kuin kasapäin alennuksessa olevia Vanseja!?!

Sellainen jouluinen pyrähdys siis meillä viime viikonloppuna. Kissat olivat voineet paksusti sinä välin kotosalla, kiitos Satun avustuksen. Nyt meillä alkaakin jo olemaan joulu! Siitä lisää myöhemmin...