Kymmenen vuotta kuninkaallisessa seurassa!

Opiskelijat aloittavat opintojaan ja en voi mielessäni olla palaamatta 10 vuoden taa... Olin itse menossa toista vuotta ammattikorkeaan ja illalla myöhään ajelimme maalta takaisin kaupunkiin. Kyydissä oli jotain kultaakin kalliimpaa. Meidän oma pieni raitapukuinen Elli <3

Elli on kokenut kanssamme kaiken mahdollisen. Nykyinen koti on sen neljäs yhteinen meidän kanssamme. Opiskeluaikoina kuljettiin niin bussilla, junalla kuin autolla. Se on tottunut olemaan ulkona ja tutustumaan uusiin paikkoihin olemalla silti siisti sisäkissa kaupungissa. 

Meillä on hauskoja muistoja 10 vuoden ajalta, ehkäpä joskus skannaankin kuvia pikku Ellistä ja postaan ne tänne. Pentuna Ellin raidat näkyivät aivan eri tavoin kuin nykyään. Jo pienestä pitäen se on ollut itsenäinen ja oman arvonsa tunteva. Edes palvelija ei niin vain saanut silittää tai ottaa syliin. Kaikessa rauhassa huomaamatta se sitte itse tuli viereen kun halusi... 

Nykyään Elli osaa ottaa rennommin. Sillä on tärkeitä tehtäviä omassa kodissa ja tärkeä isosiskon rooli. Konstan myötä Ellikin on alkanu kilpailemaan huomiosta ja tulee nykyään lähelle helpommin. 

Uudessa kodissa Elli on selkeästi onnellisempi kuin koskaan ennen! Vaikka ikää on se 10 vuotta ja vaivoja on tullut sen myötä vastaan, on silti maalla asuminen ja ulkoilu se mitä Elli selkeästi rakastaa. 

Ja kyllä. Alun emminnän jälkeen Elli päätti tosiaan itse, että saa ulkoilla täällä vapaana ja koska se on sujunut ongelmitta, olemme Ellin tahtoon myöntyneet. Haluamme antaa sille parhaan mahdollisen paikan eläkkeen viettoon.

Näillä sanoilla ja kuvilla haluamme onnitella alkukesällä 10 vuotta täyttänyttä Elliä sekä kiittää näistä mahtavista vuosista. En tiedä missä olisin, jos Elli ei olisi ollut menossa mukana näinä vuosina. Toivomme tätä vielä lisää!

Kuvasin Elliä tänään ulkona, koska oma pihapiiri on sen suosikkipaikka. Kuvat kertokoon lisää!

Perus Ellimäinen ilme. Ihmekään jos kutsumme sitä joskus Grumpyksi.

Muutama kukkanen oli vielä noussut loppukesää piristämään.

"Mikäs tämä on..."

Nyt sankari tuhisee sohvalla vieressäni, taisipa kuorsatakin hetki sitten...