Vappulomanen!

Vapun ja isännän valmistumisen kunniaksi -mitä nämä asiat sitten ikinä lienevätkään- oli meillä vapun aikaan neljän päivän lomanen. Perjantaina saatiin Vaasaan kylään vanha tuttu, bernipoika Kapa! Kapalle oli varattuna kovasti ohjelmaa omistajiensa riemuksi, sillä kissaleikkien lisäksi kalenterissa oli treffit Espanjanvesikoirapennun Niilon ja Walesinspringerspanieli Ullan kanssa. Kai niillä treffeillä oli ihan kivasti mennyt, kun Kapa nukkui kauniisti koko yön ja antoi Konstankin vähän pomottaa...

Lauantaina kun Kapa suuntasi kuononsa seuraaviin pippaloihin, pakkasimme me auton ja aloimme piiiiitkän matkan 

(Konstan koko matkan mittainen sivuhuomatus: "VäääääääÄÄÄÄÄÄÄÄ!")

 kuulemma mökille.

"No haloo Konsta, ihan tuttu mesta, täällä me oltiin kesälomallakin pitkä tovi!"

Elli kotiutui hetkessä ja otti tuntumaa maastoon. Konstan sen sijaan piti juosta häntä suorana pitkin mökkiä, terassia ja pihaa huudellen "missamaoooooooooon".

Jossain vaiheessa alkoi ulkoleikit ollakin jo molempien mieleen. Oli kyllä eri hauskaa päästä ulos palvelijoiden mukana ilman talutinta. Konstaltakin se sujui oikeen mallikkaasti, kun jätkä lähinnä kulkee vierellä ja palaa viereen käskystä.

"Kattokaas vaan mitä mäki siellä opin. Terotin kynsiä ihan oikeeseen puuhun! Ja oisitte nähny
miten mä vähä niinku kiipesinkin puuhun... Ainakin 40 senttiä korkeelle!"

"Ja mitkäs ihmeet nää nyt sitte on!!?"

"No haloo taas Konsta... Ne on ne pitkospuut, jotka tänne viime kesänä naputeltiin! "

Joo, on se vielä se sama kaveri vaikka ulkokissalle jo haiseekin, pakko mennä siis
pikkuhiljaa sisälle, täällähän alkaa  tulla ihan landeks.

Päivisin palvelijat saattoivat jättää meidät lepäilemään kaikessa rauhassa ja poistuivat eväsreppunsa kanssa johonkin luonnon helmaan. Taisivat kuulemma vähän eksyäkin jollain reitillään... kjehkjeh.

Vastaan tuli mm. tälläinen jälki maassaolleessa puunrungossa. Mikäs tämä sitten on?
Ei täsmännyt kotikissan eikä siamilaisen tassun kokoon.

Onneksi eivät retkeläiset nälkään kuolleet vaikka reitiltään eksyivätkin. Mukana kun oli isosti
evästä ja henkinen puoli  saikin evääksi komeita maisemia.

Sinä välin mökillä Konstalla oli omat taistelunsa...

vastustajana lampaanvillainen viltti. Emme vielä tiedä ottelun lopputulosta.

Sen sijaan tämän ottelun voitti selkeästi talja, ilmeisesti lammasta sekin. Kumpainenkaan kissoista ei suostunut tassullaankaan astumaan tämän karvan päälle. Ei vaikka yritimme kääriä ne taljaan taikka leikittää... Talja 1 - Kissat 0.

Ottelu jatkukoon seuraavalla lomalla.

Eikä me ihan yksin oltu siellä Kolimajärvellä. Meidän rannassa kävi hengailemassa joutsenia ja sorsiakin. Valkoisia valaita siellä ei vielä nähty, sillä palvelijat eivät voineet käydä pulahtamassa järvessä.

Alla pakolliset vappukuvat. JiiHaa, meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Ehdottomasti kuitenkin vappulomasen parasta antia oli hyvä ruoka ja kauneusunet, ilmeisesti myös palvelijoiden mielestä, kun eivät mokomat nousseet aamulla kukonlaulun aikaan antamaan sapuskaa! Että ei nyt ihan täysin mikään 5 tähden loma, kun aamupala oli myöhässä joka aamu...