Phiuuuuh mitä hoppua koko viikko. Pääsiäisestä on toivuttu ja kissat ovat lepäilleet kaikessa rauhassa. Kunnes keskiviikkona arkea tuli häiritsemään uusi pulputteleva laite! Nyt se on sitten saapunut, vesiautomaatti. Varovaisesti siihen on käyty tekemässä tuttavuutta ja vettä latkitaan oli sitten masiina päällä tai ei. Konsta on enemmän käynyt juomassa tällä juomapisteellä, joka on toisaalta hyvä asia, sillä Elli on jo lisännyt juomistaan viime aikoina munuaisvaivojen seurauksena.
Kiitokset tästä vinkistä Feanorian kissalan blogille, teimme tilauksen vielä onnistuneesti zooplussan tarjouksella!
Vesiautomaatin jälkeinen päivä menikin jännittäessä Ellin eläinlääkärireissua. Olimme varanneet hammaskiven poiston ja munuaisseurannan. Vuosi sitten Ellillä todettiin lievää munuaisten vajaatoimintaa ja siitä saakka olemme olleet tarkalla ruokavaliolla. Päivän tuloksena muutamakin asia...
Hampaat oli hyvässä kunnossa ja hammaskivi poistettu. Suurempi ongelma olikin suussa agressiivisesti jyllännyt tulehdus! Siihen kortisoonipiikkiä ja vankat antibiootit. Löytyi siis Ellin kakomiselle syy muualta kuin munuaisvaivoista, toivottavasti tällä saadaan nyt neiti kuntoon. Munuaisarvot itsessään olivat hyvällä mallilla, vain vähän viitearvojen ylärajoilla, hieman jopa viime seurannasta laskeneet - jee. Huolestumaan minut sai haima-arvojen nousu. Ell lähetti vielä testin Tampereelle tarkempaan tutkintaan ja saisimme tulokset seuraavana päivänä.... Ei siinä muuta kuin kotiin toipumaan, Elli nukkui ja toipui kylpyhuoneessa lattialämmitykset mukavasti toipilasta lämmittäen.
Perjantai 13.päivä
Luulisi, että päivä olisi minunlaiselleni epäonnen ankalle normaalia huonompi, mutta toisin kävi. Sain hakea uuden kamerani, jippii. Ellin haimakokeen tulokset olivatkin negatiiviset ja kotona mies pesi yläkerran ikkunat. Ei ollenkaan huono perjantai 13.päivä.
Tosiaan, uusi kamera saapui... valkoinen Nikon 1J, toivotaan hänelle ja minulle paljon yhteisiä onnistuneita kuvia ja kuvauskokemuksia. Pahoittelen alun harjoitteluvaihetta, olenhan kuitenkin amatööri (enkä mikään ohjekirjojen lukija vaan tekemällä oppija - veljeni ovat perheen insinöörejä ja lukevat ohjekirjat puolestani).
Viikonloppuna kameran käyttöä harjoitellaan Vaasan kansainvälisissä koiranäytelyissä. Niistä lisää myöhemmin. Tässä muutama testausotos kotioloista. Jos jotain olen huomannut niin kissoista ainakin saa hienoja nassukuvia ja sitähän tällä ostoksella toivottiin...
 |
| Hönönenä toivottaa mukavaa lauantai-iltaa kaikille! |
Olipa ihana löytö tää siun blogisi satunnaisen blogisurffailun päätteeksi. Kissat kiinnostaa aina :)
VastaaPoistaKaverilla kahtelin sellasta putousmaista automaattia ja mietin, että kyllä joku meiän kissoille on kanssa hankittava. Vesi tuppaa hanasta kiinnostamaan aina enemmän kuin kupista.
No löytyi se! Ehkä ekassa linkissä oli jotain häikkää.
VastaaPoistaKylläpäs on tuo sininaamio niin upea! Itselläni oli ensimmäinen kissa juuri sininaamio, ihana Mäkä, soulmate, joka eli 17,5-vuotiaaksi. Sininaamiot ovat sydäntä lähellä<3
Tervetuloa Blogistaniaan!
Kiitos molemmille, kiva kuulla, että miellyttää. Meidän Konsta on sininaamion jälkeläinenkin, kun iskä on Baila-Bailan Rauhan Aika. Sininaamio oli ehdoton suosikkini ja seuraavaksi kiinnostaisi punanaamiot, joka selittää kiinnostusta Harun kuulumisiin. Ollaan kyllä oltu tosi onnellisia omasta ensimmäisestä simskusta, hauskoja luonteita vaikka joskus tuntuu, että maatiainen vie älykkyydellään simskua ihan sata nolla.
VastaaPoistaOho, ihana blogi ja ihanan kuvaukselliset kissat! Siitä on JO kolme vuotta kun Jonttu-kissani piti lopetaa 18-vuotiaana, mutta kyllä minä vielä joskus uuden kissan otan....
VastaaPoista