Merkkejä keväisestä talvesta!

Täällä on tosiaan ollut läpi talven kesällä rakennettu tarha käytössä. Ensin +5 tuntui rajalta jonka jälkeen kissat eivät enää menneet sinne. Myöhemmin nolla astekaan ei tuntunut missään ja nyt siellä on käyty myös pikku pakkasilla. 

Konstalle etenkin tarhassa käynti on tosi tärkeää ja Kreeta ei välttämättä joka kerta lähde mukaan. Kuitenkin jos siellä molemmat ovat niin Konsta on se, jolle ensin tulee kylmä. Ei siellä talvikeleillä ollakaan kuin pieniä hetkiä, mutta saavatpa ainakin vaihtelua. Luontodokumenttia livenä kun on lähestulkoon joka kerta jossain muodossa tarjolla!

Kun kerran niin ovat tuohon tarhaan tykästyneet niin pääsivät tänään etupihallekin talveen tutustumaan. Oli upea keväinen talvisää ja aurinko lämmitti jo mukavasti. (Palvelija on niin kypsänä talveen, että toivoisi lumen olevan jo tipotiessään joten kai tuo ärsyttävästi silmiin paistava aurinko auttaa asiassa edes jonkun verran?). 

Kreetamaiseen reippaaseen tapaan pipana oli ensimmäisenä ojentamassa tassuaan lumeen. Tunne ei ollut kuitenkaan niin mieluinen, että olisi hypännyt kokonaan.

Konsta pysytteli mieluummin terassin matolla kun Kreeta lähti jo seinustaa pitkin tutustumaan talveen.

Kreetakaan ei mieluusti tassujaan lumelle laittanut vaan kiersi sen fiksusti.

Ilmeestä huomaa, että Konstalla oli jotain sanottavaa turvalliselta alustalta pois lähtiessä. Olalta maahan ja siitä suorinta tietä takaisin ovelle. Ihan hyvä vaan, eipä huutele etuovelta ulos lähiaikoina!

"Hyyyyi, mitä ne ajattelee? Että mä oisin joku lumilepardikas vai?"

Pipanalle olka on muutenkin tuttu matkustuspaikka. Sen kanssa voisi mennä vaikka maailman ääriin ja neiti kulkisi olalla mukana rentona.

Maahan päästessään meinasi jopa lähteä pidemmällekin lenkille, kunnes puolessa välissä pihaa päätti kääntyä takaisin. 

"Joo, en mä taidakaan..."

Huomatkaa myös Kreetan hämmennyspörrö hännän päässä. Hyvin yleinen näky meillä kun touhuaa jotain innoissaan. Onko muualla ulkoiltu? Koiratalouksissa on varmasti ainakin ollut upeat puitteet ulkoiluun tänään. Näille kissoille ei ehkä ihan vielä ihaanteellisin keli joten parin minuutin reissun jälkeen lähtivät kissat sisälle lämmittelemään ja palvelijat jatkoivat ulkoiluaan.

Talvista hiljaiseloa

Viikot juoksevat vauhdilla, töitä riittää ja illat täyttyvät urheilun ja kotisohvan ihanaisesta vaihtelusta sopivassa suhteessa. Suksilla ei ole vieläkään käyty vaikka kerran jo yritys oli kova. Rannikon ilmasto ja palvelijan sukset eivät ole paras yhdistelmä. 

Tammikuun lopulla musiikkikorvaa hemmoteltiin keikkaelämyksellä. Tarkoitus on jakaa siitä muutama kännykkälaatuinen kuva juurikin nyt, koska viikonloppuna on edessä jälleen musadiggarille täydellinen elämys. Tiedossa on jo valmiiksi sen olevan. Tiedossa oli sen olevan sitä jo viikonloppuna lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä lippuja kevyen hihityksen kera varatessa. Siihen palattakoon kuitenkin myöhemmin.

Kauko Röyhkä piipahti Vaasassa tosiaan tammikuun lopulla ja ilta oli oikein mainio date night, sillä mieskin lähti mukaan! Ensin Suomen parasta pizzaa ja jälkiruokana soolokeikka rennossa hengessä. Kotona jo puolen yön aikaan, tälläisiä keikka-ajankohtia lisää, täydellistä!

No mitäs meille kuuluu? Siinähän se. Otetaan raveja välillä ympäri taloa, riehutaan ja leikitään, nukutaan kiltisti palvelijoiden sylissä, tapellaan paikoista palvelijoiden sylissä. Sitä ihanaa arkea. Pitäisikin taas keksiä jotain kissojen kanssa etteivät vallan rutinoidu!

Mitäs se jotain olisi?

Some serious shopping!

Palvelija piipahti reipas viikko takaperin tyttöjen reissulla pk-seudulla ja mitäs siellä muutakaan kuin some crazy shopping, hyvää ruokaa ja epäonnistunut escaperoom visiitti. Jälkimmäisistä todistusaineistoa instagramin puolella. Itse matkustamisesta teki jälleen jännittävää menomatkan VR:n ravintolavaunun sivukorvalla kuullut tarinat ja paluumatkan puuttuvat vaunut, joissa olisi ollut juuri ne meidän paikat. Oikeasti, Göstä olisi tehnyt noistakin ravintolavaunutarinoista monen monta biisiä... (kättä ylös se, jolla on pienintäkään aavistusta mihin tässä viitataan).

Mutta siihen asiaan!

Siis kattokaa nyt kaikki miten söpö pussukka! Ei mitään käsitystä mitä tuonne laittasi, mutta kuka nyt voi vastustaa astronauttikissaa ja -pandaa!?

Onhan nyt jokaisella grumpylla oltava yksi "grumpy"-paita. 

Mahtavuutta!

Kissatkin tykästyivät.

Ja sitten siinä kävikin jo näin...

...ja vähän näin.

Toinen lähti ja toinen jäi, kunnes taas vaanittiin ja siinä vaiheessa...

...palvelija sanoin, että "NOPE" nyt riittää.

Mutta tää. Tää oli niin cool ettei kissatkaan uskaltaneet körmyyttää paitaa vaan körmyyttävät toisiaan päät kiipeilytelineeseen kolisten tuossa vieressä, kun läppäri raksuttaa.

Tokihan sieltä muutakin tarttui mukaan, mutta tässä varmaan blogin kannalta tärkeimmät? Vaikka toki siinä yhdessä kauluspaidassa oli sinertävää leopardikuosia... Tämä kaikki saa palvelijan vaikuttamaan todellakin räväkältä tapaukselta, mutta kyllä se musta on silti lähimpänä sydäntä vaatetuksessa ja joskus voi vähän seota kissamaiseen tyyliin - se hullulle kissanaiselle sallittakoon? Ei kato viitti ottaa tätä maailmaa niin vakavasti.

Uuden vuoden lupauksia?

Meidän taloudessa ei olla mitään "uuden vuodenlupaustyyppisiä-tyyppejä" mutta Kreetan kanssa nuotteja läpikäytäessä hiipi ajatus mieleen, että josko sitä taas sinne laulutunneille... Eli ehkäpä ensi syksyn harrastuksiin tulee taas paluumuuttajana laulutunnit, tervetuloa puolestani.

Kreetan mielestäkin se olisi kiva harrastus, voi sitten yhdessä lajitella nuotteja ja piileskellä vaikka niiden alla...

Mainitsemisen arvoista on sekin, että huone, jossa lauletaan on myös "kissojen huone" joten automaattisestikin tästä tulee yhteinen harrastus.

Onko muualla tehty lupauksia? Yksin tai lemmikkien ohjaamana?

Pakkaspäivien rutiinit

On se pakkasta pidellyt! Alkais pikku hiljaa jo riittää, mutta ei, palasivat eilen taas takaisin!

Kotosalla pakkaspäiviin on ennättänyt kehittyä jo kissoillakin tietyt rutiinit. Konsta vaatii töistä palaavalta takkatulta. Yhdessä sitten sytytetään ja viereen jäädään lämmittelemään.

Kreeta lämmittelee myös takan päällä, kun omaa taidon omin pikku tassuin hypätä keittiön kaapistojen ja takan päälle. Onneksi se ei kuumene niin, että kissa oikeasti sinne sulaisi, jolta pipana tosiaan paikoin vaikuttaa.

"Onks pakko taas mun silmäpusseja...?"

Vuoden alussa palvelija oli varannut Konstalle ajan hammaskiven poistoon. Kauhulla tuli seurattua pakkasennustuksia - eihän tuota vilukissaa voisi sinne viedä kun pitää rauhoittaakin! Onneksi lukemat oli juuri sinä päivänä jokseenkin säädylliset ja jätkän hampaat saatiin hoidettua. Konsta kävi aamupäivän komeilemassa palvelijan toimistolla ja lounaalla pääsi klinikalle tuttuihin käsiin. Töiden jälkeen vastassa klinikalla olikin jo reipas poika, joka oli tehnyt hoitajiinkin vaikutuksen. Palvelijalle yllätyksenä tuli, että kissatkin osaavat olla vieraskoreita. Nyt pidetään kalustoa kunnossa dentiseptillä ja jatkossa yritetään nostaa useammin kissa pöydälle aiheesta hampaiden harjaus.

Eli näin rennosti ja hyvin täällä voidaan!

Kuinkas muualla on vuosi käynnistynyt?

...sniif... siellä ne pötköttelee kaukana palvelijan sylistä, sohvalla on ilmeisesti liian viileää nautiskelijiolle.

"Thug Life" by Kreeta

Vesivaraajan korkeuksissa pieni musta kissa ja Antin säbävarusteita. 

Seurasin tilannetta vierestä ja kuulin "pahismusiikin" (https://www.youtube.com/watch?v=UoUEQYjYgf4) korvissani... 

on se kova.

Osimoilleen valkoinen joulu!

Kyllä vain. Aaton aattona siirryttiin koko lauman kera Kaustiselle ja siellä oli kuin olikin valkoinen joulu! Tosin Joulupäivänä keli oli taas takaisin kuin juhannuksena, kauniin vihreää ja Tapaninpäivänä uudelleen valkoista. Uskomatonta ja jännittävän vaihtelevaa!

Mummolan kuusi oli tietysti taas joulun kaunein ja faarin tunteella ja harkinnalla varas... valitsema.

"Kuvaajan oma kuva."

Aattona kokoonnuttiin perinteisesti katsomaan Lumiukkoa ja joulurauhan julistusta glögin kera. Perinteissä tietysti mukana myös kissat. Konsta näyttää esimerkkiä kuinka rakentaa joulurauhaa allegikon sylissä.

"Sniif, niisk ja atshii" vastaa pikkuveli.

Mutta minkäs teet kun toinen niin hienostuneesti tunkee syliin.

Pipana sen sijaan katseli turvallisesti Antin sylistä jännittävää tarinaa.

Taisi Kreetaa jännittää jokin muukin...

"Oliko tuolla ikkunan takana juuri tonttu, oliko?"

"Ja koska se pukki tulee?"

Todellisuudessa kyseessä oli joulua viettämään heränneiden kärpästen metsästyksestä. Kreeta on erityisen pätevä siinä ja mummolan ohuet verhotkin säilyivät ihme kyllä tässä touhussa ehjänä.

Joulusaunan aikana se pukki sitten oli käynyt! Kylläpä oltiin oltu kilttejä!

Kreeta ei ennättänyt pysähtymään lahjoja jaettaessa ja avattessa kuvattavaksi. Kissojen joulupaketeistä löytyi parit erilaiset ihanat lelut ja herkkutikkuja. Kissat olivat kovasti onnellisia ja masut herkkuja pullollaan!

Palvelija testaamassa uutta kameran jalustaa. Sillä saikin hauskoja testikuvia! Lähiaikoina, viimeistään keväällä, luvassa siis paljon maisemakuvia lähipelloista! Vai pitäisikö malttaa kantaa se jalusta mukana johonkin kauemmaskin?

Joulustressiä kissat lepäsivät pois mummolan pannuhuoneessa eli lämpökeskuksessa. Konsta haluaa välttämättä lepäämään vesivaraajan päälle, jossa sitten makoilee raajat pitkänään ja pussit silmien alla.

"Joo, nosta mut sinne ylös, alkaa väsyttää tämä valvominen."

Kummasti siellä mummolassa pärjättiin näiden joulukasvienkin kanssa. Kumpikaan ei maistanut, hyvä jos haistoivat. Okei, palvelijan tuomaa kissaystävällistä tulilatvaa teki mieli vähän uudelleen järjestellä... Varmuuden vuoksi kasvit nostettiin yöksi ja ihmisten poissaolojen ajaksi piiloon.

"Mamma, tuolla ulkona on lintuja, päästä mut sinne vaanimaan."

Loppuun vielä Konsta varaajan päällä komeilemassa. Tässä kohteliaasti sentään istuma-asennossa. Instagramissa vilahti lepäilevä versiokin. Alla oleva kuva kuitenkin kertonee kuinka pirteänä siellä jalkoja lepuutetaan... "not".

"Mamma, oliks pakko laittaa tää kuva missä mulla on ihan hirveet silmäpussit!"

Tällä kertaa jouluna tehtiin jotain poikkeuksellistakin. Tapaninpäivänä nimittäin kerättiin koko perhe koolle pelaamaan salibändyä kylätalolle! Olipa se hauskaa kinkun sulatusta, kun mukana oli kaikki "vauvoista (=veljen tytöt) vaariin.

Vuosi vaihtuikin sitten samalla porukalla allekirjoittaneiden eli palvelijoiden luona. Hyvää ruokaa, raketteja ja "mummon" lahjomista synttäreiden kunniaksi. Kaikki olivat onnistuneesti pitäneet salaisuuden Black Sabbath keikalle ostetuista lipuista eli Ozzy skarppaas vielä reilu puoli vuotta niin nähdään! Uuden vuoden juhlinnasta onkin vilahdellut kuvia myös Instagramin puolella joten ei siitä tässä vaiheessa sen enempää kuin rakettitarinoiden verran...

Kissat ja raketit. Raketeista on ollut paljon kommentteja puolin ja toisin ja tässä meidän näkemyksemme. Asumme tosiaan täällä pellon laidassa ja lähinaapurilta on aikoinaan tarkistettu ettei koiraa haittaa mahdolliset raketit. Toki ymmärrämme kaupungilla ja asuinalueilla hankaluuden tässä asiassa ja kurjaa on, ettei annetuissa aikatauluissa ammuskelun suhteen pysytä. Palvelusväki on myös tarkistanut omien kissojen reagoinnin paukutteluun. Rakettitoimikunta menee kauemmas ja muut katselevat talon edustalla, seuraavana päivänä käydään sitten keräämässä valoisalla roskat pois. Kumma kyllä Konsta-poikakaan ei ole millänsäkään raketeista. Tällä kertaa katselin sivu silmällä miten se oli noussut keittiön pöydälle ja katseli rauhallisin ilmein taivaalle kuinka valot räiskyivät. Aivan kuten me muutkin. Loppuvaiheessa Kreetakin liittyi Konstan seuraan. Kreetaa ei kuitenkaan raketit kiinnostaneet vaan se oli kiivennyt pöydälle mussuttamaan tarjoiluastiaan jääneitä suolakala-keksejä. Uskomattomia kissoja! Nuorempi veljen tytöistä kipaisi sisälle pelastamaan tilanteen nostamalla ihmisten herkut kaappiin. Että näin vaihtui vuosi meillä! Tänään lähtivät viimeiset vieraat ja pakkanen saapui... ehkä se talvi vielä tulee, valitettavasti.

Siitä huolimatta, kaikille ihanaa vuotta 2016!