50 shades of GREEN

Siis jos Konstalta kysyttäisiin niin leluista olisi olemassa vain ja ainoastaan vihreän eri sävyjä. 

Kuten aiemmin luvattu, nyt esittelyssä Konstan uudet suosikit.

Kesken Ikean tavaroiden kasaamisen, äijä kaahaili ympäri taloa lelut suussaan. Ja mieluusti tosiaan vihreä lelu eli neljästä vaihtoehdosta suurimmat suosikit ovat selkeästi vihreä kaksikko. Kolmantena tulee kiva pitkä pötkylä, jota on hauska heitellä mutta ihana aurinkoinen ei ole saanut läheskään kolmen muun verran hampaanreikiä osakseen.

Hirmuisen vaikea valinta! Tässähän menee ihan pää sekaisin.

Eteisessä avoinna juuri se lipaston laatikko, joka pitä sisällään eniten kissojen leluja. Jemmoja toki on muuallakin... ja sama mikä laatikko eteisessä aukeaa, on paikalla kaksikko alta aika yksikön. Tuolta sitten itse usein kaivetaan se suosikkilelu esiin, jolla lähdetään leikkiin.

Näin hurjaa touhua se sitten on!

Poseerataan tässä nyt yhdessä kiltisti.

Mutta todellisuudessa... "Beat it sisko hyvä! Nää on mun juttuja!"

Niin. Ikean lelut on tosiaan se Konstan juttu.

Hajuton ja mauton joulu

Hajuton ja mauton koska... torstaina ennen joulua palvelijan palatessa kotiin, ilmoitti isäntä, että se olis influenssa nyt. Joulunviettoon mummolaan kuitenkin lähdettiin seuraavana päivänä ja kun viimein oltiin pihassa, oli palvelijankin kuumelukemat suhteellisen korkealla. Vuosikausia oli kulunut ilman sairastelua joten yli 39 asteen kuume oli suhteellisen ankara. Ehkä siis lomalle siirryttyä pystyi suosiolla sairastua, olihan kissojenkin hoito taattu, kun kinkku oli tullut uunista ja mummolan väki oli paikalla.

Aatto kuitenkin sujui mainiosti! Ruokakin maistui, tai ainakin se riisipuuro. Sillä elikin sitten pari seuraavaa päivää. Hieman aattokuvia ottaessa kampaus saattoi olla kuumetakussa...

Joulusaunaankin jaksettiin, niin kissat kuin palvelijatkin. Eikä kukaan edes pyörtynyt sinne!

Joulusaunan aikana oli taas tontut käyneet kaikessa hiljaisuudessa tuomassa paketteja kuusen juurelle. Olipa niitä paljon!

Kissatkin olivat ihmeissään!

Ja sitä kinkkua?

- Juu, sain ihan sopivasti, sanoo Konsta.

Taisivat kissat syödä tänä jouluna enemmän kinkkua kuin palvelijansa!

Olivat ilmeisesti kinkkunsa ansainneet kun olivat olleet noin kilttejä. Hirmuinen kasa oli lahjoja Kreetan ja Konstan nimillä varustettuna!

Kukkuu! Ei tainneet kissat olla niin innoissaan ryhmäkuvan ottamisesta kuin kuumehöyryissä ollut palvelija...

Lautapelejäkin pelattiin taas kuten kissataloudessa kuuluu.

Ja kyllä, mikä tärkeintä, nukuttiin ja levättiin! Korkeimpien kuumeiden aikana Konsta ei jättänyt palvelijaa silmistään hetkeksikään vaan vartioi jatkuvasti silmä kovana. Näin kuulemma jopa silloin kun palvelija ei itse kyennyt moista uniltaan todistamaan. On se uskomaton rakkauspoika <3 Kreeta jätti suosiolla sisarhentovalkoisen hommat veljelleen, onhan se vaaleampi tosiaan.

Näin siis joulu tällä kertaa. Onneksi kuitenkin uusi vuosi alkoi jo sujua mallikkaammin ja nyt ollaan taas täysillä uuden vuoden kuvioissa kiinni! Viime viikonlopustakin on jotain toooosi jännää kerrottavaa kunhan ennätetään... 

Siamilainen noutaja

Toisian sanoen "Hän joka Noutaa".

Myöhemmin on luvassa kuvapläjäys Konstan uusista suosikkileluista, mutta sitä ennen hieman hämärää videomateriaalia Konstasta noutamistouhuissa. Palvelijat kotiutuivat illalla pitkän päivän jälkeen ja ruoan jälkeen kissat reipastuivat kunnon raviin ja riekkumiseen uusien suosikkilelujen kanssa. Kreetakin on kerrankin niin hämillään Konstan suuresta innostumisesta, että seurailee ennemmin sivusta. Eli hyvin poikkeuksellista moinen innostus äijältä. 

Valitettavan vähän videomateriaalia on osunut puhelimeen tai kameraan Kreetasta, mutta sille löytyy kyllä pari loogista selitystäkin. Vielä pahemmin kuin kuvissa, videolla Kreeta ei erota juuri ollenkaan, koska musta kissa. Sen lisäksi Kreetan vauhti innostuessa on sitä luokkaa, ettei sitä voi videomuotoon edes tallentaa koska vauhdikas musta pantteri. 

Tässä kuitenkin Konsta illalla isännän kanssa leikkitouhuissa jo vähän rauhoituttuaan. Ensin käveli edes takaisin kodinhoitohuoneen ja makuuhuoneen väliä lelu suussaan samalla huutaen. Isäntä teki iltajumppaa polvelle ja Konsta jumppasi omiaan. Kreeta valvoo isännän jumppaa kuten aina. Yleensä juoksee paikalle, kun huomaa että on taas se aika päivästä. Kreetasta tulisi hyvä joogakissa - mikäli täällä joku joogaisi.

Pahoittelut pimeästä kuvalaadusta. Tuli vähän nopeaan tämä kuvaussessio ja koti oli jouluvalaistuksessa.

Tässä se nyt on!

Viikko sitten palvelijat tosiaan lomailivat viikonloppuna Tampereella ja parisuhdetta vaalittiin myös 5 tunnin tourneella Ikeassa. Nyt viikon aikana tavaraa on kasattu, viimeisimpänä tänään eteiseen uusi kaappi johon saa urheilukamoja jemmaan, mahtava idea! 

Kreeta on seurannut isäntää kasaushommissa silmä kovana. Jotenkin niin uskomattoman haltioituneena, että meinasi palvelijaa vähän vieressä naurattaa.

Mutta itsenäisyyspäivänä kasattiinkin jotain niin tärkeää, että pitääkin olla haltioitunut!

Tässä se nyt on!

Uusi hieman sisustuksellisempi ratkaisu kaapistojen ja takan päälle kiipeämiseen.

Yllä Konsta testaamassa laskeutumista ensimmäisen kerran. Se 5 tuntia Ikealla kului pääasiassa siihen, että kaikki mahdolliset vaihtoehdot tätä ajatellen käytiin läpi. Mietittiin tasoja seinille, kaapistoja, hyllyjä mutta tässä lopputulos.

Onhan se nyt hieman siistimpi kuin aiempi ruma ja iso kiipeilyteline. Teline muutti kylläkin takaisin kissojen huoneeseen, siellä voi käydä kirmaamassa ylätasolle ja terottamassa kynsiä.

Muutaman päivän ajan pavelijat seurasivat tilannetta hämmentyneinä. Tuleeko Konsta koskaan uskaltautumaan kiipeämään ja hyppäämään ylös... 

...kunnes eilen palvelijan juhliessa pikkujouluja oli Konsta opetellut hienovaraisen tavan hypätä keittiön tasolta ylimmälle rapulle ja siitä hienosti ylös. Mikä helpotus ettei tämä ollut turha hankinta! Etenkin kun se on porattu seinäänkin jo kiinni ja toisen reunan osalta on tehty hieman muutoksia sahalla.

Isommilla tasoilla on kiva ihmetellä talon tapahtumia. Vaikka Kreeta ei tätä kiipeämiseen käytäkään niin malttaa se hengailla tasoilla muuten vaan.

Ja mikä tosiaan tärkeintä. Katsokaa nyt miten onnellinen kissa tuolla ylhäällä seuraa maailman menoa ja ummistaa tarvittaessa silmänsä kauneusunia varten. Sydän pakahtuu kun näkee miten onnellisia nuo olennot ovat! Siellä ne nytkin samassa pesässä nukkuvat...

Mitä sitä ei rakkaitensa eteen tekesi? Erityisen onnellinen palvelija oli huomatessaan miten sitoutunut isäntäkin tähän hommaan oli. Taitaa sekin vähän noista kissoista pitää... 

It's Beginning to Look a Lot Like Christmas...

...ja tralalalaa raikuu kun Konsta komeasti laulelee joululauluja. Äijän tapoihin kun kuuluu olla kaikissa keskusteluissa läsnä niin miksipä ei joululauluissakin. Onhan Konstan Joululaulu muutenkin ehkä yksi hienoimmista.

Mutta tosiaan joulukuu on ilmestynyt mystisesti jostain kalentereihimme ja sehän tarkoittaa joulukalentereita päivittäiseen rutiiniin! Konsta tykkää ja kaivelee innoissaan kalenterin reunoja. Äijä tietää jo pitkällä perinteellä mistä on kyse.

Kreeta paheksuu hieman kissamaiseen tapaan vieressä. "Tässä nyt mitään hommia ite aleta herkkujen takia tekemään...".

Konsta myhäilee onnellisena. "It's mine. It's all MINE!".

"Voi Konsta rakas kun ei ole. Yhdessä avataan ja jaetaan teidän kesken."

"Et oo tosissas?"

"No okei sitte... mutta jos mä vähä tuolta alta vielä ite yritän...".

Että näin sujuu täällä joulukuu. Palvelija sai kuukaudeksi salikortin joululomalle jääneiden harrasteiden tuuraajaksi ja arki rullaa töiden, kuntoilun ja kodin välillä. Viikonloppuna irtauduttiin arjesta isännän kanssa yhden yön ajaksi kohteena Tampesteri. Teatterin ja upean illallisen kruunasi sunnuntain parisuhdetaivas (kuten isäntä sitä kutsui) Ikealla. Vaan eivätpä tiedä kissat kenen asioita siellä hoidettiin... oli nimittäin aika tärkeät 5 tuntia kissojenkin tulevaisuuden kannalta. Ainakin toivon mukaan...tästä toivottavasti positiivisia uutisia myöhemmin!

Ihanaa ja vähemmän kiireistä joulun odotusta muille!

Pipanan pilailut

Tälläisinä sateisina ja tylsinä päivinä olisi aikaa kunnon leikkihetkille ellei kaksikko olisi koko ajan talviunilla takan päällä... onneksi joskus aiemmin löytyi vielä energiaa moiseen!

Kreetan saa aika helposti mukaan leikkiin. Tässä hieman mallia.

Kuten kuvista näkyy, vaihtoehtoja oli tarjolla runsaasti. Leikkiin valikoitui kalastelulelu, jossa palvelijakin saa parhaiten osallistua mukaan.

Maistellaan hieman.

Huomatkaa veljen välinpitämättömyys sekä paikoin paheksuva katse.

NOMNOMNOM!

Kuvat itse leikin huumasta olisi olleet jotain tätä luokkaa...

...ja riehumisen jälkeen oltiinkin valmiit.

Heippa vaan ja palvelija, nyt evästä kuppiin ja sassiin, että pääsee päikkäreille!

Pienillä valinnoilla suuri vaikutus

Tässäpä kotimme keskipiste eli sydän, pala keittiötä ja olohuonetta. Pitkään harmaita hiuksia on aiheuttanut se, että Pipana mennä päästelee takan ja kaapiston päälle hyppäämällä ylös liesituulettimen kautta. Konsta ei siihen kykene, koska on mammanpoika arkajalka. Tämä on toisaalta myös hyvä, sillä saattaisi olla, että liesituuletin menisi uusiksi tuon yrityksen jälkeen - sen verran roteva tuo äijä on.

Talon isäntä on ollut nyt pian neljä viikkoa polvileikkauksen myötä sairaslomalla eli kissoilla on ollut seuraa päivisin. Päivällä tosin nukutaan ja Kreeta suorittaa sen mielellään etenkin nyt kylmempien kelien tullen keittiön kaapiston päälle nostetussa pehmoisessa pesässä. Konsta kun ei ole itse sinne perään päässyt eikä toipilas voi olla koko ajan toimimassa hissinä, on Konsta ollut jatkuvasti änkemässä toipilaan syliin. 

Instagramissa jo kyselinkin mistä tunnistaa hiekkalaatikolla käyneen mustan kissan? No naamasta tietenkin. Kreeta kaivelee niin, että hiekka pölyää ja tekee otsaan koomisen mäyrän raidan!

Tehtiin pieni mutta ruma muutos sisustukseen. Tuotiin kissojen- eli työhuoneesta kiipeilyteline keskelle taloa ja nyt on Konstakin onnellinen päästessään kulkemaan ihan itse ylös! Toki se otti hetken aikaa ennen kuin rohkaistui moiseen telineenkään kautta. Ennen tosiaan toimittiin niin, että Konstan ilmaistessa halunsa päästä ylös, nosti palvelija käsillään kissan korkeuksiin niin, että tämä pääsi sinne hyppäämään. Alas samoin eli palvelijan kädet ojoon ja omaan ihmiseen sinisilmäisesti luottavainen Konsta laski etutassunsa käsille ja valui sitä kautta syliin.

One happy cat!

Viikonloppuna aamupalapöytäkin on rauhallisempi tämän myötä. Ennen Konstalla oli tapana kulkea ja huutaa huomiota hakeakseen, kun palvelijat istuivat alas aamupalalle. Nyt osa aamuraksuista tarjoillaan samaan aikaan kuin palvelijoiden aamupala. Tämän jälkeen syliin ehkä änkeää pieni musta mutta Konsta sen sijaan asettuu keittiön matolle ruoan jälkeiselle pesulle ja tämän jälkeen kiipeää ylös seurailemaan tilannetta tai ruokalevolle.

Niin pieniä muutoksia ja silti niin suuri vaikutus!

Tuo kiipeilyteline keittiössä ei tule kuitenkaan olemaan lopullinen ratkaisu. Ehdotuksia otetaankin vastaan sen suhteen mikä olisi siistimpi ja sisustuksellisempi vaihtoehto. Ennen joulua olisi tarkoitus vielä piipahtaa Tampereella joten saattaa olla, että isännän pieni raksamiehen osuus aivoista on kehitellyt jonkun suunnitelman johon liittyy Ikean seinähyllyt... sitä odotellessa!

Ja ei, meillä ei ole vielä lunta eli mustaa pyhäinpäivää vietetään. Pimeän tullen täytynee käydä vanhalla hautausmaalla, joka on erityisen upea pimeällä valtavan kynttilämeren kaunistamana.