Viime viikolla oli jälleen lähes rutiiniksi muodostuneen Tallinnan reissun vuoro. Jätetään ikävämmät kuulumiset mainitsematta (=kanssamatkustajilta bussista varastetut matkalaukut) ja siirrytään itse asiaan.
Jotain on ilmeisesti aiemmilla reissuilla jäänyt näkemättä, sillä törmäsimme näihin nazguleihin ensimmäistä kertaa! Tai sitten ne olivat tulleet hakemaan meitä juuri nyt...
Pelottaa se nyt vähemmästäkin.
Pääsimme silti pakoon näiden enttien avustuksella. Niiden runkoihin olisi voinut vaikka piiloutua!
Kävimme tällä kertaa päiväsaikaan upean jouluisen eli harmauden, vesisateen ja myrskyn keskellä tutustumassa Kalamajan alueeseen sekä Telliskivi Loomelinnak kompleksiin. Ilmeisesti alue on hieman vielä työn alla, mutta löytyi sieltä kaikkea hauskaakin...
Telliskiven "creativity citystä" löytyi mitäs muutakaan kuin KISSA!
Kyllä, seinässä oli iso sphynx. Olin jo kerran kävellyt sen ohi, mutta onneksi pyöriskelin sisäpihalla ihmettelemässä ja kissahan se siinä.
Lounastimme alueen F-Hooneessa. Kiva paikka ja hyvää sekä edullista lounasta.
Itse söin kanakeittoa ja Antti pelmenejä. Tekisipä joku ison kattilallisen meille moista keittoa täksi viikooksi niin ei tarvisi huolehtia kokkaamisella...
Olimme tulleet yölaivalla ja päivä oli pitkä joten lounaan lisäksi nautiskeltiin vielä illalla illallista Leib Restossa. Varasimme pöydän jo hyvissä ajoin emmekä silti saaneet toivomaamme aikaa, suosittu paikka tuntui tosissaan olevan!
Omalla lautasellani alkuruokana nähtiin pehmeää vuohenjuustoa, marinoitua porkkanaa ja tyrnikastiketta. Ihanan raikas annos, jonka tälläinen ei niin makeanhimoinen voisi nauttia vaikka jälkiruoaksikin!
Valitsimme ravintolan suositusten ohella oman leivän sekä laadukkaan olutlistan vuoksi. Poikkeuksellisesti nautimmekin illallisella pelkkiä oluita. Alkuruoan kanssa vaaleamman aletyyppisen ja pääruoalla vahvemman. Molemmat Virolaista käsityötä.
Samoin ruoassa oli läsnä kausituotteet sekä lähialueen antimet. Pääruokana nautiskelin suussa sulavaa ankkaa. Annoksen pyree oli kuin samettia ja metsäsienet sekä palsternakka toivat upeasti mukaan hapokkuutta. Harmikseni tosin todeta täytyy, että ankka on ehkä ylipäänsä itselleni hieman rasvainen liha joten oli täysi työ saada annos edes jokseenkin syödyn näköiseksi. Eli vatsat ainakin täyttyivät!
Paikka on kesällä vanhan kaupungin vehreine sisäpihoineen varmasti upea. Nyt sisällä paloi tunnelmallisesti takassa tuli. Valitettavasti uhmasimme pahinta myrskyä juuri tuona iltana joten ulkokuvat jäivät saamatta...
Vaikka tosiaan näin vehreää siellä nytkin oli!
Ja ne kissat... Kissat olivat voineet paksusti kotosalla sinä välin. Otimme niille ensimmäistä kertaa testaukseen uuden hoitajan Tassumetsän koirahoitolasta, joka on aivan lähellämme ja tämä tuntui olevan hyvä ratkaisu! Hoitaja kävi kerran päivässä ja kisut olivat kuulemma aina uteliaina vastassa. Vieraskoreina olivat oksentaneetkin vain kerran ja syöneet kiltisti lautaset ja aktivointilelut tyhjiksi päivän aikana. Kun palvelijat kotiutuivat keskellä yötä oli vastassa pari kissaa tyyliin "ai, te tulitte jo, no moi...". Että sellasia kavereita parin yön poissaolon jälkeen!