Kyllä vain. Aaton aattona siirryttiin koko lauman kera Kaustiselle ja siellä oli kuin olikin valkoinen joulu! Tosin Joulupäivänä keli oli taas takaisin kuin juhannuksena, kauniin vihreää ja Tapaninpäivänä uudelleen valkoista. Uskomatonta ja jännittävän vaihtelevaa!
Mummolan kuusi oli tietysti taas joulun kaunein ja faarin tunteella ja harkinnalla varas... valitsema.
"Kuvaajan oma kuva."
Aattona kokoonnuttiin perinteisesti katsomaan Lumiukkoa ja joulurauhan julistusta glögin kera. Perinteissä tietysti mukana myös kissat. Konsta näyttää esimerkkiä kuinka rakentaa joulurauhaa allegikon sylissä.
"Sniif, niisk ja atshii" vastaa pikkuveli.
Mutta minkäs teet kun toinen niin hienostuneesti tunkee syliin.
Pipana sen sijaan katseli turvallisesti Antin sylistä jännittävää tarinaa.
Taisi Kreetaa jännittää jokin muukin...
"Oliko tuolla ikkunan takana juuri tonttu, oliko?"
"Ja koska se pukki tulee?"
Todellisuudessa kyseessä oli joulua viettämään heränneiden kärpästen metsästyksestä. Kreeta on erityisen pätevä siinä ja mummolan ohuet verhotkin säilyivät ihme kyllä tässä touhussa ehjänä.
Joulusaunan aikana se pukki sitten oli käynyt! Kylläpä oltiin oltu kilttejä!
Kreeta ei ennättänyt pysähtymään lahjoja jaettaessa ja avattessa kuvattavaksi. Kissojen joulupaketeistä löytyi parit erilaiset ihanat lelut ja herkkutikkuja. Kissat olivat kovasti onnellisia ja masut herkkuja pullollaan!
Palvelija testaamassa uutta kameran jalustaa. Sillä saikin hauskoja testikuvia! Lähiaikoina, viimeistään keväällä, luvassa siis paljon maisemakuvia lähipelloista! Vai pitäisikö malttaa kantaa se jalusta mukana johonkin kauemmaskin?
Joulustressiä kissat lepäsivät pois mummolan pannuhuoneessa eli lämpökeskuksessa. Konsta haluaa välttämättä lepäämään vesivaraajan päälle, jossa sitten makoilee raajat pitkänään ja pussit silmien alla.
"Joo, nosta mut sinne ylös, alkaa väsyttää tämä valvominen."
Kummasti siellä mummolassa pärjättiin näiden joulukasvienkin kanssa. Kumpikaan ei maistanut, hyvä jos haistoivat. Okei, palvelijan tuomaa kissaystävällistä tulilatvaa teki mieli vähän uudelleen järjestellä... Varmuuden vuoksi kasvit nostettiin yöksi ja ihmisten poissaolojen ajaksi piiloon.
"Mamma, tuolla ulkona on lintuja, päästä mut sinne vaanimaan."
Loppuun vielä Konsta varaajan päällä komeilemassa. Tässä kohteliaasti sentään istuma-asennossa. Instagramissa vilahti lepäilevä versiokin. Alla oleva kuva kuitenkin kertonee kuinka pirteänä siellä jalkoja lepuutetaan... "not".
"Mamma, oliks pakko laittaa tää kuva missä mulla on ihan hirveet silmäpussit!"
Tällä kertaa jouluna tehtiin jotain poikkeuksellistakin. Tapaninpäivänä nimittäin kerättiin koko perhe koolle pelaamaan salibändyä kylätalolle! Olipa se hauskaa kinkun sulatusta, kun mukana oli kaikki "vauvoista (=veljen tytöt) vaariin.
Vuosi vaihtuikin sitten samalla porukalla allekirjoittaneiden eli palvelijoiden luona. Hyvää ruokaa, raketteja ja "mummon" lahjomista synttäreiden kunniaksi. Kaikki olivat onnistuneesti pitäneet salaisuuden Black Sabbath keikalle ostetuista lipuista eli Ozzy skarppaas vielä reilu puoli vuotta niin nähdään! Uuden vuoden juhlinnasta onkin vilahdellut kuvia myös Instagramin puolella joten ei siitä tässä vaiheessa sen enempää kuin rakettitarinoiden verran...
Kissat ja raketit. Raketeista on ollut paljon kommentteja puolin ja toisin ja tässä meidän näkemyksemme. Asumme tosiaan täällä pellon laidassa ja lähinaapurilta on aikoinaan tarkistettu ettei koiraa haittaa mahdolliset raketit. Toki ymmärrämme kaupungilla ja asuinalueilla hankaluuden tässä asiassa ja kurjaa on, ettei annetuissa aikatauluissa ammuskelun suhteen pysytä. Palvelusväki on myös tarkistanut omien kissojen reagoinnin paukutteluun. Rakettitoimikunta menee kauemmas ja muut katselevat talon edustalla, seuraavana päivänä käydään sitten keräämässä valoisalla roskat pois. Kumma kyllä Konsta-poikakaan ei ole millänsäkään raketeista. Tällä kertaa katselin sivu silmällä miten se oli noussut keittiön pöydälle ja katseli rauhallisin ilmein taivaalle kuinka valot räiskyivät. Aivan kuten me muutkin. Loppuvaiheessa Kreetakin liittyi Konstan seuraan. Kreetaa ei kuitenkaan raketit kiinnostaneet vaan se oli kiivennyt pöydälle mussuttamaan tarjoiluastiaan jääneitä suolakala-keksejä. Uskomattomia kissoja! Nuorempi veljen tytöistä kipaisi sisälle pelastamaan tilanteen nostamalla ihmisten herkut kaappiin. Että näin vaihtui vuosi meillä! Tänään lähtivät viimeiset vieraat ja pakkanen saapui... ehkä se talvi vielä tulee, valitettavasti.
Siitä huolimatta, kaikille ihanaa vuotta 2016!
