torstai 8. kesäkuuta 2017

Stressikynnystä koetellaan

Siitä ne aamupalan jälkeen pujahtavat ulos kun kesä on taas täällä ja tarhaa voi pitää avoimena.


Näin tekivät tänäkin aamuna sinä välin kun palvelija meni kaunistautumaan. Sattumoisin kaunistautuminen keskeytyi sillä keittiössä odotti pari läjää oksennusta siivoojaansa. Kesken aamuisten siivoustouhujen tarhasta alkoi kuulua juttelua johon sisarukset eivät yleensä keskenään ala. Arvasihan tuon samantien, verkon takana oli vierailija. Siivoustouhut loppuun saatettuaan palvelija hiiviskeli katsomaan. Kreeta ei ollut uskaltautunut ulos asti vaan pälyili juurikin tuosta luukun raosta häntä mahtavana puuhkana. Konsta kohteliaana herrasmiehenä kuristeli tarhan tasolla ja alapuolella verkon toisella puolella juttelua ihmetteli ilmeisestikin neitipuolinen uusi mustavalkoinen tuttavuus. Ihme kyllä vaikka juttelu Konstan taholta kovin voimakasta olikin, ei se ollut vihamielisen oloista vaan enemmänkin uteliasta. Palvelijan ominaisuudessa kuitenkin päätin keskeyttää tuokion ja musta-valko poistui paikalta hennosti hipsien. Konsta harvan joulukuusimaisen häntänsä kera sinkoili sisään ja ulos kunnes palvelija sai äijän rauhoitettua hetkeksi syliin kehuja kuulemaan. "Hienosti tutustuttu, hyvä poika." Sisällä odotti jännittynyt sisko ja molemmille kourallinen herkkuja. Isännän mukaan musta-valko on ennenkin pyörinyt näillä nurkilla joten ehkä tapaus olikin jo tuttu ruudun takaa... Niin uteliaaksi uusi tuttavuuskin kuitenkin tuli, että näkyi palaavan vielä tarhan kulmille uudestaankin eli ei se juttelu tosiaan tainnut olla vihamielistä. Konsta ei onneksi enää silloin ollut tarhassa ja luukku sulkeutuikin sen jälkeen taas päiväksi. 

Ja kysehän ei tosiaan ollut palvelijan stressitasosta vaan Konstan. Jännityksellä pitkän päivän jälkeen kotiin palatessa täytyy vain toivoa, ettei äijäimäistä isännyyden merkkiä ole tehty sängyn päälle. Se on aiemmin ollut tälläisissä tapauksissa reviirin merkkinä, kiitos kakkakeisarin.

Ihanaa kesäpäivää ja muistakaa tutustua uusiin tuttavuuksiin pienellä varauksella ;)

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pikku hiljaa sitä kesää kohti...

Täällä ei olla varmaan ainoina Suomen maassa odoteltu sitä kesää... Nyt se on vähän näyttänyt saapumisen merkkejä. Ensimmäiset pyykit on kuivatettu uudella pyykkinarulla ja nurtsia on ajettu.




Niin ja me ollaan tietysti ulkoiltu! Tarhan luukkuakin on voinut pitää pidempiä toveja auki ja etupihallekin ollaan päästy. Konsta koki suurta tarvetta siistiytymiseen ruiskuteltuaan merkkejään etupihan puskaan... voi huokaus.


Kreeta paistattelee mielellään auringossa ja imee sitä upeaan turkkiinsa. Mieluiten pipana märehtisi heinää, mutta siitä hommasta aina paikoin komennetaan pois. Kummallista... ja kuka se Yrjö on kun sen aina oletetaan tulevan kylään, jos ulkoilee ja syö heinää?




"Sisko hei, kuulin ihan selvästi, että iskä availee voirasiaa tai muuta suurta herkkua sisällä...!"


"Olikohan... pitäskö mennä?"


"Joo."


"Joo, kyllä. Kyllä mä luulen kans."


"Pitää siis mennä. Heippa!"