lauantai 24. marraskuuta 2012

Potilaasta Houdiniksi

Eipä vaivaa Elliä hampaiden jomotus eikä poisto enää... Ruoka maistuu ja Konstaa pidetään kurissa. Elli on ilmeisesti sisäistänyt myös ajatuksen, että nyt ollaan maalla ja se tarkoittaa ehdottomasti sitä, että reviirit tulisi tarkistaa ja mittailla. Ellillähän on kaksi paikkaa eli molemmat "mummolat", joissa on halutessaan päässyt vapaana ulkoilemaan. Systeemi on toiminut, reviiri on pysynyt pienenä ja Elli tulee takaisin kutsusta. Samaa on lyhyillä reissuilla harjoiteltu nyt myös täällä uudessa paikassa, sillä taisinpa neidille pahimpina potilaspäivinään luvata, että jos vain kuntoutuu niin voidaan vaikka harkita sitä ulkoilua...Ollaan sitten käyty yhdessä pihamaata tutkimassa ja joskus yksinään, on onnistunut mainiosti ja Elli on tullut hienosti kutsusta takaisin. 

Ellin mielestä tämä on toiminut jo niin hyvin, että voi tehdä itse päätöksen koska lähteä ulos. Siispä kun eräänä arki-iltana meillä viime viikolla oli jäänyt ulko-ovi lukitsematta (eipä jää enää), heräsin aamulla siihen, että meillä oli ulos asti avoimet ovet ties monettako tuntia ja Elli oli teillä tuntemattomilla. Konsta ei onneksi ollut uskaltautunut mukaan reissulle vaan karkasi pihalle nenäni edestä vasta kun itse kömmin ulos... Ei muuta kuin Konsta takaisin sisään ja taskulampun kanssa pyjamassa ulos taloa kiertelemään ja kisuttelemaan. Tovi meni, mutta Elli palasi etupihalla kuin ei mitään! 

"There are things known and things unknown. Between there are The Doors"

Kului pari päivää ja toissapäivänä töistä palattuamme Elli hypiskeli etuoven ripaan ja totesin vain, että yrittää sopii kun ovi on lukossa. Eipä mennyt kauaankaan kun hiljeni ja ulkoa alkoi kaikua Konstan huutelut. Hemmetti! Se tästä nyt vielä puuttui! Elli oli siis menestyksekkäästi avannut oven lukosta. Ainoa onni tuossa tilanteessa, että Elli päätti avata lukon meidän ollessa kotona! Pienien itkupotkuraivareiden ja hätäkeskuspuhelun (iskältä täytyy aina tarkistaa kaikki käytännön asiat) aikana Antti oli löytänyt netistä keinoja estää moinen vahinko (tai parhaimmillaan opittu tapa mikäli Elli sen pari kertaa ensin vahingossa tekisi) ja lähdin äkkiä juoksemaan rautakauppoja läpi. Niistä ei apua löytynyt, mutta väliaikaispatenttina tehtiin seuraavista sisäovista ruuvimeisselin avulla lukittavat joten eiköhän nämä kuusi lukittua ovea kaksi kissaa saisi sisällä pysymään. Onneksi meillä on "vain" nuo kolme samalla mekanismilla toimivaa ulko-ovea... 

TADAA!

Tälläinen siihen sitten löytyi lukkoliikkeestä! Tai itseasiassa kahteen oveen, yksi laitettiin vielä tilaukseen... Onko muilla näistä kokemuksia? Luottavaisina siihen, että nämä auttaisivat asiaa uskaltautui palvelusväki pikkujoulujakin viettämään ja kyllä vain, pikkutuntien aikaan kotiin palatessa eteisessä venytteli kaksi uneliasta kiltisti sisätiloissa pysynyttä kissaa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Seinäjoen näytelmissä 11.11.12

Oltiin pitkästä aikaa näytelmissä, oli kivaa!

Syy siihen miksi liian aktiivisesti ei olla nyt käyty näytillä on kasvava sertien määrä ja todellisuus siitä, että tämän reissun jälkeen pitää suunnata ulkomaille... saapa nähdä tuleeko se jonain päivänä tapahtumaan.

Seinäjoelle lähdettiin, koska paikalla olisi sukulaisia ja siitä hauskuudesta harvoin kieltäydytään. Sukulaiskissoja ei niinkään ollut mutta ihmisiä kylläkin. Kuten Seinäjoen näyttelyn tapoihin kuuluu, tapahtuu aina jotain jännää... Viimeksi hajosi auto ja Konstaa ajelutettiin ympäri kaupunkia taksilla. Tällä kertaa kuskin ominaisuudessa toiminut palvelija ajoi kauniisti räpsähtävään kameraan aamun matkalla... hiphuraa ja tikettiä odotellessa!

Raviradan näyttelypaikalla keskityttiin sitten itse asiaan ja hauskuutta aiheutti se, että tuomarimme oli kääntänyt arvostelujärjestyksen päälaelleen! Kerrankin Konsta pääsi tiskille melkein samantien. Tuomarina meillä oli Kristiina Rautio, joka sai Konstankin hienosti aisoihin. Meidän jätkällä oli taas kovasti asiaa, mutta kuten Kristiina sanoi "juttelee, mutta käyttäytyy". Ja pääsipä Konsta tuomarin halaukseenkin!

Aiemmin täällä ei ole kertoiltu arvostelusetelin sisällöstä, mutta koska se on aika oleellinen osa näyttelyä niin jaetaan nyt hieman sitäkin tietoa... Tyypiltään isokokoinen erittäin elegantti  ja korkeajalkainen. Pään profiili voisi olla pyöreämpi. Silmissä upea sininen väri. Turkki hitusen pitkä, mutta erittäin silkkinen. Hännässä hyvä muoto, voisi olla hieman pidempi. CAPIB:n nappasi yleisvaikutelmaltaan timmivartaloinen pavarotti! 

Näin marraskuussa kesäinen nurmikko ja voikukat on muisto vain...

Kiitos kivasta päivästä Senja, Jossu, Tiina, Kimi, Moko, Masi... ja muut! Kotona Konstaa odotti Elli, joka ei taaskaan piitannut mukana kantautuneista näyttelutuoksuista vaan otti kaverin reippaana vastaan.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Karvaisessa valtakunnassa kaikki hyvin!

Elli toipui huikeaa vauhtia saatuaan lääkkeet ja oli jo keskiviikon operaatioon mennessä oma itsensä. 

Tässä on vähän vielä toipuminen kaveri kainalossa kesken. Nenukin on vielä ihan Nutriplussassa...


Niimpä kun keskiviikon eläinlääkärireissu koitti, oli mieli toisaalta reipas ja luottavainen ja toisaalta kurjaa viedä Elli taas paikkaan mistä palataan väsyneenä ja toipilaana. Jännitin koko aamupäivän ja iltapäivän puolella sain mennä hakemaan potilaan kotiin. Kolme huonoimmassa kunnossa ollutta hammasta oli poistettu ja operaatio oli mennyt hienosti! Jatkossa seurataan tilannetta ja viimeistään puolen vuoden päästä katsotaan uusiksi suuhun... 

Saimme jatkaa samalla kipulääkkeellä ja suuta huuhdotaan joka päivä. Olin huolissani kuinka eväs neidille maistuu, mutta mitä turhia! Keskiviikkoiltana olisi jo halunnut suurinta herkkuaan eli sipsejä ja torstai aamuna katsoi nenän vartta pitkin, kun tarjosin toipilasruokaa. Siispä olemme syöneet omaa märkäruokaa siitä saakka hyvällä menestyksellä. 

Kaikki siis hyvin! Alla vielä kuva äskeisestä kärpäsen saalistusreissusta. Ensin juostiin hurjia spurtteja ja kärpäsen istahdettua kattoon, alkoi tuijottaminen.