torstai 8. kesäkuuta 2017

Stressikynnystä koetellaan

Siitä ne aamupalan jälkeen pujahtavat ulos kun kesä on taas täällä ja tarhaa voi pitää avoimena.


Näin tekivät tänäkin aamuna sinä välin kun palvelija meni kaunistautumaan. Sattumoisin kaunistautuminen keskeytyi sillä keittiössä odotti pari läjää oksennusta siivoojaansa. Kesken aamuisten siivoustouhujen tarhasta alkoi kuulua juttelua johon sisarukset eivät yleensä keskenään ala. Arvasihan tuon samantien, verkon takana oli vierailija. Siivoustouhut loppuun saatettuaan palvelija hiiviskeli katsomaan. Kreeta ei ollut uskaltautunut ulos asti vaan pälyili juurikin tuosta luukun raosta häntä mahtavana puuhkana. Konsta kohteliaana herrasmiehenä kuristeli tarhan tasolla ja alapuolella verkon toisella puolella juttelua ihmetteli ilmeisestikin neitipuolinen uusi mustavalkoinen tuttavuus. Ihme kyllä vaikka juttelu Konstan taholta kovin voimakasta olikin, ei se ollut vihamielisen oloista vaan enemmänkin uteliasta. Palvelijan ominaisuudessa kuitenkin päätin keskeyttää tuokion ja musta-valko poistui paikalta hennosti hipsien. Konsta harvan joulukuusimaisen häntänsä kera sinkoili sisään ja ulos kunnes palvelija sai äijän rauhoitettua hetkeksi syliin kehuja kuulemaan. "Hienosti tutustuttu, hyvä poika." Sisällä odotti jännittynyt sisko ja molemmille kourallinen herkkuja. Isännän mukaan musta-valko on ennenkin pyörinyt näillä nurkilla joten ehkä tapaus olikin jo tuttu ruudun takaa... Niin uteliaaksi uusi tuttavuuskin kuitenkin tuli, että näkyi palaavan vielä tarhan kulmille uudestaankin eli ei se juttelu tosiaan tainnut olla vihamielistä. Konsta ei onneksi enää silloin ollut tarhassa ja luukku sulkeutuikin sen jälkeen taas päiväksi. 

Ja kysehän ei tosiaan ollut palvelijan stressitasosta vaan Konstan. Jännityksellä pitkän päivän jälkeen kotiin palatessa täytyy vain toivoa, ettei äijäimäistä isännyyden merkkiä ole tehty sängyn päälle. Se on aiemmin ollut tälläisissä tapauksissa reviirin merkkinä, kiitos kakkakeisarin.

Ihanaa kesäpäivää ja muistakaa tutustua uusiin tuttavuuksiin pienellä varauksella ;)

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pikku hiljaa sitä kesää kohti...

Täällä ei olla varmaan ainoina Suomen maassa odoteltu sitä kesää... Nyt se on vähän näyttänyt saapumisen merkkejä. Ensimmäiset pyykit on kuivatettu uudella pyykkinarulla ja nurtsia on ajettu.




Niin ja me ollaan tietysti ulkoiltu! Tarhan luukkuakin on voinut pitää pidempiä toveja auki ja etupihallekin ollaan päästy. Konsta koki suurta tarvetta siistiytymiseen ruiskuteltuaan merkkejään etupihan puskaan... voi huokaus.


Kreeta paistattelee mielellään auringossa ja imee sitä upeaan turkkiinsa. Mieluiten pipana märehtisi heinää, mutta siitä hommasta aina paikoin komennetaan pois. Kummallista... ja kuka se Yrjö on kun sen aina oletetaan tulevan kylään, jos ulkoilee ja syö heinää?




"Sisko hei, kuulin ihan selvästi, että iskä availee voirasiaa tai muuta suurta herkkua sisällä...!"


"Olikohan... pitäskö mennä?"


"Joo."


"Joo, kyllä. Kyllä mä luulen kans."


"Pitää siis mennä. Heippa!"


torstai 18. toukokuuta 2017

Kissanpiiskaajan... WHAT?

Palvelija piipahti parisen viikkoa sitten aktiivilomalla lähiseudulla. Nimittäin Kristiinankaupungissa!


Treenaamisen lomassa tuli tutustuttua idyllisen kauniiseen pikkukaupunkiin, jota voi todellakin suositella rentouttavaksi kesäkohteeksi. Meri-ilmaa hengitellessä voisi kuvitella varmasti viettävänsä tuolla päivän ihastellen vanhoja puutaloja.


Kovin paljon kissamaista nähtävääkin oli... ja siis mikä kuja? Onneksi Wikipedia osasi kertoa kujan tarinan ja kävi ilmi ettei kissoja ole vahingoitettu toisin kuten nimestä voisi päätellä. Kujalla ei kuitenkaan yhtäkään kissaa näkynyt joten hieman epäluuloisena palvelija joutui poistua paikalta... 


Turistimateriaali antoi kuitenkin ymmärtää, että kissoja tuolla kaupungissa asustelee omilla kujillaan ja niiden laskemistakin suositeltiin. Joten toivottavasti jollain muulla on parempi tuuri!



Pitäähän treenin lomassa tankatakin ja se tapahtui tietysti ihan vain nimen perusteella valitussa ravintolassa. Kyllä siellä vatsansa täyteen sai!


Kissoja ei näkynyt edes majapaikassa, mutta sielläpä olikin oma kesyyntynyt rusakon poikanen! Niin symppis! Ja taloon saapuu lähempänä kesää omat kanat kotkottelemaan. Mahtava pajapaikka oli varattu ensimmäistä kertaa airbnb:n kautta ja kaikki meni senkin suhteen vallan mallikkaasti.


Palvelija suosittelee siis lähimatkailua ja Kristiinankaupunkia muillekin!


torstai 11. toukokuuta 2017

Pikkupantterin syntymäpäivää tänään vietetään...!

Onnea Orifame Pantteri Peijakas!


Eli meidän rakkauspapana Kreeta juhlii tänään 3v synttäriä. En voi uskoa, että tuo pikku pipana on vasta kolme vuotias, sillä tuntuu sen aina olleen piristämässä meitä positiivisella energisyydellään. Mutta johan se käytöskin sen kertoo, pikkuinen on vielä onneksi aika pieni.


Toissapäivänä posti toi kuoren Kreetan omalla nimellä ja sitä on nyt odotettu palaavan näkökenttään, sillä kuori sujahti kaappiin jemmaan. Tänään palkitaan pipanan kärsivällisyys ja kuori avataan. Kiitos kotipesään rakkauspapanasta ja postin tuomisista!


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kyllähän sitä nyt Wappuna lunta pitää olla!

Tämän vuoden vapputunnelmat oli jotenkin normaalia vaisummat... Eniten positiivisuutta loi ajatus kolmen päivän viikonlopusta. Ja mikäs muukaan sitä vapputunnelmaa söi kuin se sää? Ei tarvi varmaan selittää sen enempää.


Tuon verran kuitenkin saatiin vappukoristeita esille.


Ja näin paljon ne Kreetaa kiinnostivat.


Yritettiin sitten kääntää se yli 10 sentin uusi lumi voitoksi ja pyöriteltiin lumiukko!


Eipä ole moista tullutkaan hetkeen tehtyä!


Tosin eipä sekään edes pysynyt pystyssä. Ei edes sitäkään enää aikuisena osaa!


Jotain perinteistä vapussa kuitenkin oli: silli- ja graavisiikaleivät sekä kuohujuoma! Senkin verran piti tuota perinnettä muokata, että isäntä graavasi itse siikaa lohen sijaan. Palvelija on juuri palannut viikonlopun potkunyrkkeilyleiriltä, joka piti sisällään 3 x 1,5h treenit joten pelkkä kuvan katselukin saa jälleen nälän aikaiseksi... eli siis tankkaamaan!

Kuinka positiivisesti muualla suhtauduttiin talviseen vappusäähän?

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen tipuset

Pääsiäisenä lähdettiin koko lauman kera "mummolaan" rentoutumaan. Ohjelmassa oli trullitelua (kyllä, palvelija pikkuveljensä joka ei ole enää niin pieni kanssa kävi neljällä ovella), laadukasta sählyä perhepiirissä, kokko, hyvää ruokaa ja juomaa sekä kissoillakin ulkoilua. 



Kreeta tykkäsi kyttäillä keittiössä jälleen lintusia. Sekä tietysti pöydän antimia jos silmä vältti... 




Pipanalle ulkoiluksi riitti pieni lenkki talon päähän ja lähinnä portaalla kevään nuuskuttelu.



Konsta innostui tietysti heti kunnolla. Taloa ympäröi vielä lumivallit joten lämpöisimmässä paikassa talon päädyssä äijän pystyi irroittaa taluttimesta.


Ja voi että kun siellä olikin sitten niitä miesten hommia, nimittäin hirvittävää nuuskuttelutouhua.






Onneksi rentoutukseksi löytyi vähän heinääkin laidunnettavaksi. Kovin tosin oli vielä kuivat eväät.


Vielä vähän enemmän saisi tulla niitä lämpimämmän kevään merkkejä vaikka toki kotosalla kevät on jo huomattavasti mummolan pääsiäistä pidemmällä. Suunnistuskausikin on alkanut jo pari viikkoa sitten joten sekin olisi huomattavasti miellyttävämpää jos ei tulisi räntää päin näköä ;)

Näin täällä, kuinkas muualla?

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

...Oi Gran Canaria...

Maaliskuun puolessa välissä palvelija pakkasi laukkunsa ja lähti matkaan... Kreeta jäi pitämään komentoa yllä mieskaksikolle kotiin. Loma oli siis kaksipuolista, palvelijalle komennon pitämisestä ja kotiväelle komennon alla olemisesta. Viikko kului niin nopeaan ja kaikilla osapuolilla oli sujunut niin hyvin, että tämänhän voisi tehdä toistekin! Palvelijalla oli nimittäin reissussa mukana kaksi mahtavaa matkaseuralaista, joiden kanssa vatsalihakset olivat kovilla, sillä niin paljon naurua mahtui reissuun. Reissuun lähdettiin teemalla "pöönät Puerto Ricossa" eli suuntana oli takuuvarma aurinko Gran Canarialla.



Ja mitä se palvelija siellä reissussa näkikään? Kissoja, paljon kissoja. Kissat olivat yllättävän isokokoisia ja niitä ruokittiin säännöllisesti. Paikalliset kissat olivat yksin tai pienellä laumalla omineet omat alueensa ja niiden elo tuntui sujuvan vallan sopusointuisesti.


Selkeästi olivat myös tottuneet ihmisiin, sillä useimmat tulivat heti lähelle kun niille jutteli. Valitettavasti palvelijalla ei tällä kertaa ollut tarjota kuin juttuseuraa ja lupauksia malliurasta, sillä useat pääsivät kameran eteen.




Loistavaan matkaseuraan kuului myös luottotoveri, Kettu!


Kettu pääsi mukaan oikeastaan kaikkialle mihin seuruekin meni, jopa hieman alaikäisenä Frederikin keikalle Ulvovaan Mylläriin.

- Juu kyllä. Luitte oikein. Frederik elikkäs Reetu, Se se vasta oli... jännittävä kokemus.


Kuten tarkoituskin, aurinko helli lomalaisia ja hotelli oli loistovalinta! Omalla parvekkeella oli mukava ottaa aurinkoa ja viilentyä halutessaan omassa porealtaassa drinkin kera.


Joka päivälle löytyi jonkinmoista rentouttavaa tekemistä. Jos ei muuta niin rantabulevardeilla reippailua.


Syötyä tuli paljon ja hyvin. Juotua toki myös!



"Oh hi!"
-tämä yksilö selvästikin asusteli skandinaavien ravintola-alueella. Ei huono valinta, sillä ruokaakin saattoi vahingossa eksyä sopivasti kissan nenän eteen...



Siivoojalla löytyi huumorintajua ja taiteellista näkemystä jos jonkinlaisiin taideteoksiin!


Parina iltana säätä raikastettiin pienin sadekuuroin. Onneksi se ei iltasella niinkään haitannut vaan loi lähinnä hienon näköisen taivaan ihailtavaksi.



Yhtenä päivänä hypättiin paikallisbussiin ja piipahdettiin Las Palmasissa.



- Oo Las Palmas, oo Las Palmas...!




Kettu oli myös reipas ja kiipesi Puerto Ricon näköalapaikalle!



Biitsilläkin piti käydä mutta ei, ei se hiekka vaan ole meidän juttu. Kettukin ravisteli hiekkaa irti turkistaan koko loppuillan.


Eräänä päivänä veneiltiin lähellä olevaan pienempään kylään, Puerto de Moganiin.



Niin vain kaikki aurinkoinen päättyy aikanaan ja nyt räntää sataessa sitä odotellaan, koska se Suomen kesä saapuu vai saapuuko se koskaan... mitä te luulette?