tiistai 31. tammikuuta 2017

Kainaloinen

Älkää huolestuko Konstan ja Kreetan puolesta. Kisumäärä tässä blogissa ei ole lisääntymässä vaan somessa tuli vastaan kuva parin vuoden takaa...


-Kyllä, se on meidän pikku pipana! Tuo ihana pieni pulleroinen lepakon poikanen!

Silloinen tehotyttöjen Poppana, kun siskoksia pentueeseen syntyi kolme. Nyt Kreetan siskolla on pikkuisia pikkusia pentusia ja sukulaisten kesken on huokailtu vauvakuvien äärellä.

Kotona huokaillaan sen sijaan joka aamu pipanalle. Jopa arkiaamuisin on ihana herätä kun jossain vaiheessa yöllä kainaloon vasemmalle puolelle on kaivautunut pieni mustikki. Enää siihen ei oikeastaan edes herää, sillä pipana tekee sen niin huomaamattomasti ja kuin automaattisesti palvelija siirtää käden niin, että pieni voi laskea päänsä käsivarrelle. Peittokin nostetaan pienen päälle etenkin näin talvella. Saa nähdä unohtuuko moiset kainalonukkumiset kun kevät ja kesä ja lämpö saapuu. Kreeta tosin rakastaa korkeaakin lämpöä, kun saunassakin viipyy veljeään pidempään. Aamulla sitten jo jossain vaiheessa ennen kukonlaulua eli herätystä alkaa kainalossa pieni pöhisemään ja liikehtimään siihen malliin, että johan se palvelijakin saadaan hereillä. Ja siitäkös Kreeta vasta innostuukin! Siitä alkaa moottorit käynnistymään ja alkaa hurja kehräys - niin onnellinen pieni on kun palvelija heräilee. Silmiä auki siristellessä pieni pöhisee vielä kainalossa ja vieressä isännän selän päällä heräilee Konsta. Konstan todellinen rakkaushetki aamuisin tulee vasta hieman myöhemmin - palvelijan ollessa meikkaamassa kun kaverukset ovat syöneet ensimmäisen aamupalansa. Niin ankealta kun joskus tuntuukin herätä ennen herätystä niin täytyy ajatella, että onnihan se vain on <3 harvalla on näin upeita herätyskelloja ja onnellisia aamuhetkiä!

Huomenta vai muillekin, kuinka teillä herätään aamuisin?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

50 shades of GREEN

Siis jos Konstalta kysyttäisiin niin leluista olisi olemassa vain ja ainoastaan vihreän eri sävyjä. 


Kuten aiemmin luvattu, nyt esittelyssä Konstan uudet suosikit.


Kesken Ikean tavaroiden kasaamisen, äijä kaahaili ympäri taloa lelut suussaan. Ja mieluusti tosiaan vihreä lelu eli neljästä vaihtoehdosta suurimmat suosikit ovat selkeästi vihreä kaksikko. Kolmantena tulee kiva pitkä pötkylä, jota on hauska heitellä mutta ihana aurinkoinen ei ole saanut läheskään kolmen muun verran hampaanreikiä osakseen.


Hirmuisen vaikea valinta! Tässähän menee ihan pää sekaisin.




Eteisessä avoinna juuri se lipaston laatikko, joka pitä sisällään eniten kissojen leluja. Jemmoja toki on muuallakin... ja sama mikä laatikko eteisessä aukeaa, on paikalla kaksikko alta aika yksikön. Tuolta sitten itse usein kaivetaan se suosikkilelu esiin, jolla lähdetään leikkiin.


Näin hurjaa touhua se sitten on!



Poseerataan tässä nyt yhdessä kiltisti.


Mutta todellisuudessa... "Beat it sisko hyvä! Nää on mun juttuja!"


Niin. Ikean lelut on tosiaan se Konstan juttu.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Hajuton ja mauton joulu

Hajuton ja mauton koska... torstaina ennen joulua palvelijan palatessa kotiin, ilmoitti isäntä, että se olis influenssa nyt. Joulunviettoon mummolaan kuitenkin lähdettiin seuraavana päivänä ja kun viimein oltiin pihassa, oli palvelijankin kuumelukemat suhteellisen korkealla. Vuosikausia oli kulunut ilman sairastelua joten yli 39 asteen kuume oli suhteellisen ankara. Ehkä siis lomalle siirryttyä pystyi suosiolla sairastua, olihan kissojenkin hoito taattu, kun kinkku oli tullut uunista ja mummolan väki oli paikalla.


Aatto kuitenkin sujui mainiosti! Ruokakin maistui, tai ainakin se riisipuuro. Sillä elikin sitten pari seuraavaa päivää. Hieman aattokuvia ottaessa kampaus saattoi olla kuumetakussa...



Joulusaunaankin jaksettiin, niin kissat kuin palvelijatkin. Eikä kukaan edes pyörtynyt sinne!


Joulusaunan aikana oli taas tontut käyneet kaikessa hiljaisuudessa tuomassa paketteja kuusen juurelle. Olipa niitä paljon!


Kissatkin olivat ihmeissään!





Ja sitä kinkkua?
- Juu, sain ihan sopivasti, sanoo Konsta.


Taisivat kissat syödä tänä jouluna enemmän kinkkua kuin palvelijansa!


Olivat ilmeisesti kinkkunsa ansainneet kun olivat olleet noin kilttejä. Hirmuinen kasa oli lahjoja Kreetan ja Konstan nimillä varustettuna!




Kukkuu! Ei tainneet kissat olla niin innoissaan ryhmäkuvan ottamisesta kuin kuumehöyryissä ollut palvelija...


Lautapelejäkin pelattiin taas kuten kissataloudessa kuuluu.


Ja kyllä, mikä tärkeintä, nukuttiin ja levättiin! Korkeimpien kuumeiden aikana Konsta ei jättänyt palvelijaa silmistään hetkeksikään vaan vartioi jatkuvasti silmä kovana. Näin kuulemma jopa silloin kun palvelija ei itse kyennyt moista uniltaan todistamaan. On se uskomaton rakkauspoika <3 Kreeta jätti suosiolla sisarhentovalkoisen hommat veljelleen, onhan se vaaleampi tosiaan.

Näin siis joulu tällä kertaa. Onneksi kuitenkin uusi vuosi alkoi jo sujua mallikkaammin ja nyt ollaan taas täysillä uuden vuoden kuvioissa kiinni! Viime viikonlopustakin on jotain toooosi jännää kerrottavaa kunhan ennätetään...