sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Pyykkipäivä

Meillä on pyykätty tänään. Pyykkikaapin oven avaaminen tarkoittaa, että...


Just. Siellä ne on taas.

"Siis onks nää jotku kalterit. Leikitäänkö vankilaa?"

"Mutsiiiiiii, miks Konsta saa aina yläpedin?!"

Elli rakas, Konsta saa yläpedin, koska Konsta pääsee sinne omatoimisesti. Elli kiipeää alapetiinkin jo niin koomisen kankean näköisenä, että eiköhän se Ellille riitä.

Muutoin meillä on kyllä vauhtia riittänyt. Silloin kun kissat ei nuku päikkäreitään, ravaa ne perätysten ympäri taloa ja nykyään ei taas tiedä kumpi kiusaa kumpaa vai kiusaako kumpikaan ja onko se kaikki vaan leikkiä. Ilmeisesti on, meillä nimittäin nautitaan hyväntuulisista terveistä kevätinnostuksen saaneista kissoista.

PS. Pahoittelut pyykkikorien antimista noin niin kuin muuten...

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Minä vain nukun ja nukun.

Torstaina Ellillä oli hammaslääkäri. Tai no, eläinlääkäri, joka suoritti hampaiden poisto-operaation.


Antibiootit aloitettiin edellisenä viikonloppuna ja torstaiaamuna ei saanut enää ruokaakaan syödä. Ihan mälsää.


Ellillä oli iltapäiväaika ja emäntä sai jännitellä operaatiota töissä muutaman tunnin kunnes sai lähteä hakemaan neidin kotiin. Operaatio oli mennyt hienosti! Elliltä puuttuu nyt kaikki oikean puolen poskihampaat, loput neljä poistettiin tällä kertaa. Hoito-ohjeet mukaan ja kotia kohti heräilemään!


Ja sehän se sitten kestikin, se herääminen. Kotiin tultiin hieman ennen viittä ja tuntitolkulla odoteltiin potilaan vierellä. Vasta puoli kahdentoista aikaa yöllä neiti otti ensimmäiset askeleensa! Siitä alkoi heräily ja aamulla vasta syötiin eka kertaa. Perhana kun sillon olikin jo nälkä!

Kovimmille eläinlääkärireissu tuntui ottavan kuitenkin Konstalla. Nimittäin jätkä oli muutaman tunnin kotosalla IHAN YKSIN. Voi apua sitä rakkauden määrää, joka saatiin osaksemme kun saavuttiin kotiin. Herra yritti jopa kiivetä emännyksen takapuolesta roikkuen syliin...


Voitte kuvitella kuinka pitkältä odotus tuntui ja neuvoa-antava puhelukin täytyi kertaalleen tehdä. Unen määrä oli kuitenkin aivan normaalia ja emäntä oli taas kerran huolehtinut turhasta. Elliä ei vaan huvittanut herätä, kun rauhassa sai oman saunan lattian lämmössä heräillä. 

Konsta oli tosi reipas ja kärsivällinen. Halusi käydä katsomassa Elliä saunassa palvelijoiden mukana ja nätisti haisteli kaveriaan sekä kierteli huolissaan mutta rauhallisena ympärillä.


Neiti voi erinomaisesti, nälkä on kova eikä toipilasruokaa ole tarvittu. Kipulääkettä annetaan kerran päivässä ja meno on sen mukaista kun operaatiossa ei olisi käytykään.


Kuvat otettu rakkaudentäyteisestä kotimöllöttelyhetkestä operaatiota edeltävänä iltana.

Ihanaa viikonloppua kaikille!
Täällä odottaa sushit jääkaapissa ja aurinko paistelee jopa häiritsevästi taivaalta, kyllä ihmisen ja eläimen kelpaa...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Keisarin paluu

Konsta the Keisari lähti viikonlopuksi ykköspalvelijansa kanssa "mummolaan" Kaustiselle. Elli jäi isännän kanssa pitämään kotia kuosissa ja nautiskeli Konstattomuudesta keräten koko viikonlopun huomiota puskien ja kehräten. Samalla Elli sai rentoutua ja valmistautua tulevan viikon eläinlääkärikoitokseen...

Mukana matkasi yksi suosikkirotista, Rattus Ruskea.

Konsta sen sijaan tutustui uuteen matkamusaan. Automatkoilla kuunnellaan musiikkia vaihtelevasti, pääosin tosin palvelijan rockhenkisestä valikoimasta. The Doorsin tuotanto tuntui sopivan Konstalle, mukana ei tarvinut laulaa ollenkaan niin kovasti kuin yleensä. L.A.Woman osoittautui suosikkilevyksi (palvelija nyökyttelee hyväksyvästi). 


Ja mitäs muutakaan Kaustisella, kun mukavaa rentoutumista ja lepäilyä. Konstan pääasiallisesti löysi vuodesohvan peittojen seasta, eikä niitä saanut sunnuntainakaan kerätä pois ennen kuin juuri ennen lähtöä ja silloinkin jätkä löytyi tuuletusta odottavasti petivaatekasasta.


Tokihan viikonloppuun mahtui eräskin Konstalle tuttu toimintatapa. Nimittäin lauantaiaamuna vanhempien makuuhuoneesee livahtanut keisari kävi Samppa Linnamaisesti sanottuna "kakil" isännän peitolla. Palvelijan saapuessa paikalle keisari peitti hienosti jälkiään ja katsoi suoraan silmiin kauniin sinisillä silmillään. Mitäpäs siinä muutakaan kuin kissa kainaloon ja näyttämään todellisen hiekkalaatikon paikkaa... Ei siinä oikein muutakaan osannut, kun ei ollut mitään käsitystä mistä käytös johtui. Jätkä on kuitenkin niin rento ja kuin kotonaan "mummolassa", mutta kai se sitten kovin jännää on se kyläily. 

Perjantai-illan Konsta oli keräillyt hellyyspisteitä kiertelemällä sylistä syliin ja olemalla hurmaava oma itsensä. On todella hauskaa pitää kissoja joskus erillään, koska Konstan tulee oppia olemaan myös yksin ilman Elliä ja Elli kaipaa välillä omaa rauhaansa. Konstasta tulee ainoana kissana kunnon mamman poika ja seuraa koko ajan ihmisensä kintereillä jutskaillen. Lauantaiaamun episodista huolimatta kavereita ja sylejä riitti silti loppuviikonlopuksikin.


Keväiset pakkaspäivän auringonsäteet lämmittivät taas olohuoneen ikkunasta sen verran, että mustat nahkasohvat imivät lämpöä itseensä ja Konsta etsi tietenkin talon lämpimimmän paikan.


Nyt kuitenkin ollaan takaisin kotosalla ja takan edustalla laukkaa kaksi kissaa.. Oli ne varmaan toisiaan kaivanneet, olihan?