maanantai 5. joulukuuta 2016

It's Beginning to Look a Lot Like Christmas...

...ja tralalalaa raikuu kun Konsta komeasti laulelee joululauluja. Äijän tapoihin kun kuuluu olla kaikissa keskusteluissa läsnä niin miksipä ei joululauluissakin. Onhan Konstan Joululaulu muutenkin ehkä yksi hienoimmista.


Mutta tosiaan joulukuu on ilmestynyt mystisesti jostain kalentereihimme ja sehän tarkoittaa joulukalentereita päivittäiseen rutiiniin! Konsta tykkää ja kaivelee innoissaan kalenterin reunoja. Äijä tietää jo pitkällä perinteellä mistä on kyse.


Kreeta paheksuu hieman kissamaiseen tapaan vieressä. "Tässä nyt mitään hommia ite aleta herkkujen takia tekemään...".


Konsta myhäilee onnellisena. "It's mine. It's all MINE!".


"Voi Konsta rakas kun ei ole. Yhdessä avataan ja jaetaan teidän kesken."


"Et oo tosissas?"


"No okei sitte... mutta jos mä vähä tuolta alta vielä ite yritän...".


Että näin sujuu täällä joulukuu. Palvelija sai kuukaudeksi salikortin joululomalle jääneiden harrasteiden tuuraajaksi ja arki rullaa töiden, kuntoilun ja kodin välillä. Viikonloppuna irtauduttiin arjesta isännän kanssa yhden yön ajaksi kohteena Tampesteri. Teatterin ja upean illallisen kruunasi sunnuntain parisuhdetaivas (kuten isäntä sitä kutsui) Ikealla. Vaan eivätpä tiedä kissat kenen asioita siellä hoidettiin... oli nimittäin aika tärkeät 5 tuntia kissojenkin tulevaisuuden kannalta. Ainakin toivon mukaan...tästä toivottavasti positiivisia uutisia myöhemmin!

Ihanaa ja vähemmän kiireistä joulun odotusta muille!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Pipanan pilailut

Tälläisinä sateisina ja tylsinä päivinä olisi aikaa kunnon leikkihetkille ellei kaksikko olisi koko ajan talviunilla takan päällä... onneksi joskus aiemmin löytyi vielä energiaa moiseen!


Kreetan saa aika helposti mukaan leikkiin. Tässä hieman mallia.


Kuten kuvista näkyy, vaihtoehtoja oli tarjolla runsaasti. Leikkiin valikoitui kalastelulelu, jossa palvelijakin saa parhaiten osallistua mukaan.


Maistellaan hieman.

Huomatkaa veljen välinpitämättömyys sekä paikoin paheksuva katse.



NOMNOMNOM!


Kuvat itse leikin huumasta olisi olleet jotain tätä luokkaa...


...ja riehumisen jälkeen oltiinkin valmiit.

Heippa vaan ja palvelija, nyt evästä kuppiin ja sassiin, että pääsee päikkäreille!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Pienillä valinnoilla suuri vaikutus

Tässäpä kotimme keskipiste eli sydän, pala keittiötä ja olohuonetta. Pitkään harmaita hiuksia on aiheuttanut se, että Pipana mennä päästelee takan ja kaapiston päälle hyppäämällä ylös liesituulettimen kautta. Konsta ei siihen kykene, koska on mammanpoika arkajalka. Tämä on toisaalta myös hyvä, sillä saattaisi olla, että liesituuletin menisi uusiksi tuon yrityksen jälkeen - sen verran roteva tuo äijä on.


Talon isäntä on ollut nyt pian neljä viikkoa polvileikkauksen myötä sairaslomalla eli kissoilla on ollut seuraa päivisin. Päivällä tosin nukutaan ja Kreeta suorittaa sen mielellään etenkin nyt kylmempien kelien tullen keittiön kaapiston päälle nostetussa pehmoisessa pesässä. Konsta kun ei ole itse sinne perään päässyt eikä toipilas voi olla koko ajan toimimassa hissinä, on Konsta ollut jatkuvasti änkemässä toipilaan syliin. 

Instagramissa jo kyselinkin mistä tunnistaa hiekkalaatikolla käyneen mustan kissan? No naamasta tietenkin. Kreeta kaivelee niin, että hiekka pölyää ja tekee otsaan koomisen mäyrän raidan!

Tehtiin pieni mutta ruma muutos sisustukseen. Tuotiin kissojen- eli työhuoneesta kiipeilyteline keskelle taloa ja nyt on Konstakin onnellinen päästessään kulkemaan ihan itse ylös! Toki se otti hetken aikaa ennen kuin rohkaistui moiseen telineenkään kautta. Ennen tosiaan toimittiin niin, että Konstan ilmaistessa halunsa päästä ylös, nosti palvelija käsillään kissan korkeuksiin niin, että tämä pääsi sinne hyppäämään. Alas samoin eli palvelijan kädet ojoon ja omaan ihmiseen sinisilmäisesti luottavainen Konsta laski etutassunsa käsille ja valui sitä kautta syliin.


One happy cat!

Viikonloppuna aamupalapöytäkin on rauhallisempi tämän myötä. Ennen Konstalla oli tapana kulkea ja huutaa huomiota hakeakseen, kun palvelijat istuivat alas aamupalalle. Nyt osa aamuraksuista tarjoillaan samaan aikaan kuin palvelijoiden aamupala. Tämän jälkeen syliin ehkä änkeää pieni musta mutta Konsta sen sijaan asettuu keittiön matolle ruoan jälkeiselle pesulle ja tämän jälkeen kiipeää ylös seurailemaan tilannetta tai ruokalevolle.

Niin pieniä muutoksia ja silti niin suuri vaikutus!


Tuo kiipeilyteline keittiössä ei tule kuitenkaan olemaan lopullinen ratkaisu. Ehdotuksia otetaankin vastaan sen suhteen mikä olisi siistimpi ja sisustuksellisempi vaihtoehto. Ennen joulua olisi tarkoitus vielä piipahtaa Tampereella joten saattaa olla, että isännän pieni raksamiehen osuus aivoista on kehitellyt jonkun suunnitelman johon liittyy Ikean seinähyllyt... sitä odotellessa!

Ja ei, meillä ei ole vielä lunta eli mustaa pyhäinpäivää vietetään. Pimeän tullen täytynee käydä vanhalla hautausmaalla, joka on erityisen upea pimeällä valtavan kynttilämeren kaunistamana.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Elli

Lokakuun alussa tuli 2 vuotta elämää ilman Elliä. Kenties vuosipäivän vuoksi palvelijan uniin ja mieleen muutenkin on palannut taas aktiivisemmin tuo pehmoinen harmaaraita.




Suuri persoona ja mahtava kaveri. Palvelijan sormia syyhyttäisi päästä silittelemään pehmoista kotikissaa. Onneksi aina välillä tulee piipahdettua Vaasan kissatalolla pehmoisia tapaamassa. Ja aika hyvin saa nenän tungettua kotikaksikonkin turkkeihin, etenkin Kreetan turkki on aika pitkä. 



Elli oli monessa mukana. Tässä taidettiin olla itäisessä Suomessa kesälomareissulla. Ja kun Helsingissä ihmiset piipahtivat Korkeasaaressa, kävi Elli valjaslenkillä Seurasaaren oravia ja lintuja tapaamassa. Enemmän tämä neiti on Suomea nähnyt kuin Konsta ja Kreeta. Eli palvelija suosittelee asuntoautoa kissaperheille lämpimästi...


Läheisriippuvainen Konsta on onneksi saanut elämäänsä uuden ystävän jonka kanssa voi yhtä kauniisti nähdä yhteisiä unia. Muistakaa tekin nauttia ystävienne seurasta, niin ihmisten kuin karvaisten!


tiistai 18. lokakuuta 2016

Orifame Itseteossa - kokonaiset 6 vuotta!

Eilen tuli aamulla töissä fiilis "hupsis jotain unohtui" eli vaikka aamulla jaettiin rakkaudenosoituksia Konstan toimesta runsain tassuin, ei kurja palvelija muistanut sille olevan pätevä syykin! Konsta upeine sisaruksineen täytti eilen kokonaiset kuusi vuotta. Synttäreihin illalla oli kutsuttu kukas muukaan kuin paras kamu, oma sisko. Yhdessä sitten herkuteltiin kotipesän lahjoilla. 


Onnea Konsta!

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Viikonloppu serkkutytön seurassa

Jo jokin aika sitten koko lauma pakkasi itsensä taas autoon ja matkasi Pihtiputaan mökille eli isännän vanhempien luo. Siellä sattuikin olemaan serkkutyttö Hippu mummolassa syyslomalla. Vastaanotto molemmin puolin oli välinpitämättömän tuttavallinen... "ai sä, no moi" ja tervehtimiset oli sillä kuitattu. Hetken päästä jaettiin jo yhdessa sohva.




Sinä välin kun Hipun kanssa puuhasteltiin ulkosalla, tekivät kissat sitä mitä parhaiten osaavat. Ottivat rennosti ja nukkuivat. Ei paljon stressioireita havaittavissa, kun mökki ja sen asukkaat ovat jo tuttuja.




Ulkona touhuttiin myös koko porukan voimin. Konstalla edelleenkin menee koiran kanssa ulkosalla mukavammin kun taas Kreeta hoitaa sisätiloissa sukulaissuhteita kuntoon. Yllä Konsta määrittelee leikin ehdot ja sitten eikun menoksi...



Konsta rakastaa risulla leikkimistä niin, että siinä vaiheessa voi huoletta ottaa taluttimenkin pois. Alla videomuodossa todistusaineistoa siitä, että kyllä tuo kaksikko oikeasti osaa yhdessä touhutakin. Viikkoa myöhemmin, kun Hippu tuli kissojen luo pariksi päiväksi kylään leikittiin samaista leikkiä omalla kotipihallakin. Ainoa ongelma leikissä on se, että leikittäjä väsyy ja pää menee pyörälle!


Pahoittelut huonosta kuvalaadusta ja tärisevästä kamerasta. Kuten lopussa voi huomata, kameran toisessa päässä on myös menossa mukana Kreeta, joka laulelee hurmaavasti (=pitkästyneenä, mennään jo sisälle)! Kreetasta saa valitettavan paljon huonommin videota ja kuvia, koska... no tiedättehän, musta kissa.



Mökillä tietysti myös veneiltiin, saunottiin, sienestettiin... kyllä kelpaisi viettää tämänkin viikonlopun jatkeeksi vielä pitempikin tovi noissa maisemissa, mutta ei - huomenna taas töihin ja jotain muuta uutta ja erilaistakin taitaa olla tiedossa.


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja etenkin Hipulle terkkuja!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

HopLoppia niin kissoille kuin ihmisillekin!

Viikonloppuna niin kissat kuin palvelijatkin saivat hieman erilaista ohjelmaa. Veljen tytöt tulivat ihan kahdestaan bussilla viikonloppukylään!


HopLopissa kontittiin polvet mustelmille ja hypittiin trampoliineilla päättömästi. Eivätkä kissatkaan jääneet huonompaan asemaan. Aamulla oli aina joku hyvissä ajoin ruokkimassa ja aktivointia tuli ihan uupumiseen saakka. Molemmat kissat pääsivät taas treenaamaan agilityä, alla Konstan suoritus vanhemman sisaren johdattelemana. Edes palvelijakaan ei onnistu saamaan moista suoritusta kissastaan irti, aplodit Millalle!


Pujottelueste on se haastavin. Johtuisikohan orienttien pitkästä mitasta, sillä hanurin ollessa ulkona ensimmäisestä mutkasta, on pää jo viimeisen tapin luona. Kreeta oli moisesta sitä mieltä, ettei täällä ennenkään ole töitä ruoan eteen tehty, että annahan jo se herkku. Kreeta ei selkeästikään ole yhtä helposti motivoitavissa tekemiseen kuin Konsta. Tämä ei siltikään tarkoita etteikö Kreeta tekisi mitään. Neidillä on vain taipumus aktivoida itse itseään ja vetää rallia ympäri taloa saadakseen pahimmat karstat moottorista karistettua. Leikittäessä Kreetan suosikkeja ovat kalastelulelut, joissa palvelija heiluttelee kepin nokasta roikkuvaa lelua.

"Itse olen itseäni aktivoinut tähänkin saakka ja
hyvin on toiminut. Anna jo se herkku.!"

Näin sujui meillä viikonloppu. Kuinkas muualla?

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Summer's (almost) gone...

Hassua puhua kesän virallisesta päättämisestä, kun vielä on mökkireissua suunnitteilla syksyn alkajaisiksikin, mutta tässä tämä jälleen... kesän virallinen päätös mökkimaisemissa tutulla porukalla!



Ensin piti hieman tutustua automatkan jälkeen uuteen paikkaan. Portaikosta on aina hyvä pälyillä ja hetken päästä voi asettua vaikka keskelle mökkiä päikkäreille.



Toki kaapitkin piti tutkia, mutta kävelyille ulos ei kaveukset halunneet, sillä viikonloppu alkoi sään puolesta valitettavan myrskyisissä merkeissä.



Onneksi sää parani sunnuntaiksi ja palvelijat pääsivät tekemään mitäs muutakaan kuin sienestämään! Alueella oli mm. niin paljon karvarouskuja ettei niitä vain malttanut jättää maahan. Pakkasen lähestyessä täyttymistään tehtiin niistä myös etikkasieniä. Nam.


Ei hätää, näitä ei kerätty.


Edes sienireissulle eivät karvakorvat halunneet mukaan. Oli niin paljon tärkeämpää tekemistä, mm. päikkärit ja kaverin pesu.





Sää tosiaan suosi sunnuntaina eivätkä kukat ainakaan näyttäneet siltä, että syksy lähestyisi vielä kovin uhkaavasti.



Ulkona tarkeni jopa syödä eli syyskuu ja terassi, check.




Kun lähdön hetki koitti, olivat kaverukset niin kotiutuneet että toinen piti hakea saunasta ja toinen katseli sinisillä silmillään sohvan karmilta "oikeesti, joko nyt pitää lähteä?". Mikäs mökkireissu se olisi jos ei joku olisi saunaan sammunut?



Sellainen kesän päätös tänä vuonna!