sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Lesken elämää lomalla

Niin, unohtuiko viimeksi mainita, että mies poistuu maisemista kalareissulle rajan taakse -jokainen päätelköön mihin suuntaan. Ollaan oltu nyt muutama päivä kolmestaan kissojen kanssa. Siinä ajassa sitä nainen ennättää keksiä kaikenlaista... Ajattelin tehdä patiostamme, terassistamme (mikä lienee) hieman viihtyisämmän ja tein muutaman hankinnan.


Kuinka paljon ihminen voikaan ilahtua vaikka uusista serveteistä ja vesipullosta? Sanottakoon samalla, että eivät muuten ole väreiltään olleenkaan tätä taloutta, mutta värit oli se juttu nyt pihamaallamme.


Iltaisin metsästä huhuilee pöllö, hankin sille kaverin ja pari kynttilää valaisemaan sen pimentyviä iltoja - joo joo, tiedän että pöllöt näkee hyvin pimeässä vai olikos ne sokeita...


Pari lämpöistä vilttiä sateenkareen ja kiinalaistyyppisten pihavalojemme väreissä. Nyt iltoja voi viettää pihalla vielä pitkälle syksyyn... Ei sillä, että syksyä kaipaisin, no way!


Hahaa. Konsta kesken iltavillin uutta mustekalaansa kantelemassa.


Kun ei tuosta selkänsä kesken jutun kääntävästä kaverista ole juttuseuraksi, onhan aina naamakirja ja blogit!

Saatoin muuten hieman huijata, kun sanoin, että kolmistaan ollaan oltu.. Iskä ja äiti lähti tänä aamuna meistä hyvää huolta pitämästä. Jos ei muuta niin yritän ainakin pitää huolen, etteivät hekään olleet nälissään, sillä käynnissä oli tehotankkaus tämän päiväiseen koitokseen. Ellikin yritti pitää huolen, ettei täällä isännän poissaollessa nähtäisi nälkää... Saaliita on tullut ja eräänä iltana siinä mittakaavassa, että juoksin itse sisälle piiloon. Onneksi iskä oli paikalla siirtämässä uhrin ikuiseen leposijaansa, itse en olisi ehkä jaksanut edes kantaa ;) 


Ja takaisin siihen tankkaukseen, joka ilmeisesti kannatti, sillä lähes 30 asteen helteessä jaksoimme painaa Botniapyöräilyssä 67 kilometriä mahtavan tsempparini Johannan kanssa! Ennakko-odotukset suorituksen suhteen ylittyivät itselläni huimasti. Kiitos Johannan lisäksi keväästä asti kiitettävästi palvelleelle TREK:lleni - yhteistyömme on ollut niin mainiota, että päätin ottaa pyörän vielä kisan päätteeksi kotiin mukaan... 

Nyt sitten lomaillaan edelleen!
Aurinko paistaa, olut maistuu, Kauko laulaa ja terassillamme on juuri sopiva varjopaikka blogin päivitykseen.

Ja mitäs seuraavaksi? 
Hyviä vinkkejä itsensä palkitsemiseen onnistuneen pyöräilyn suhteen otetaan myös vastaan.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Loma - Part II

Kaustisella festaroinnin jälkeen oltiin muutama päivä kotona, kunnes suunnattiin Karstulaan vuokramökkeilemään. Oltiin katsottu meille neljälle kiva mökki järven rannalta niin saataisiin lomailla mukavasti kissojen kanssa.


Ensimmäisenä päivänä kissat saivat katsella maisemia ikkunasta.



Kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä haluttiin kuitenkin jo ulkoilemaan joten emännän ollessa pyörälenkillä Antti vei kissat valjastelemaan. Ellikin sai pitkästä aikaa pukea valjaat ylleen.


Sisältäkin löytyi nopeasti suokkipaikat ihanilta retronojatuoleilta. Mökki oli vanha talo, joka oli vasta kunnostettu. Illan hämärässä oli ihana katsella maisemia järvelle.



Kavereitakin oli pakattu mukaan.




Kun lähistöllä ei ollut kuin toinen tyhjillään oleva mökki, päästettiin Elli ulkoilemaan palvelijoiden mukana ilman valjaitakin. Meni max 5 minuuttia ja pihassa oli saalis...


Konstakin ihmetteli mikä siellä rapisee.



Kyllähän näissä maisemissa kelpasi saalistella. Niin kissan kuin palvelijoidenkin. Konstallekin riitti mökissä saalistettavaksi jokunen hyttynen ja kärpänen.



Sauna hellitteli helteiden ohella ja järvessä oli mukava viilentyä. Näihin aktiviteetteihin kissat eivät halunneet osallistua.


Täälläkin kissat sopivat hienosti sisustukseen. 


Yhtenä päivänä tehtiin visiitti lähistölle eli Orifame Kotipesään. Konsta innostui tuliaisista niin ettei malttanut yölläkään nukkua! Kasvattajan kaapeista löytyi kadonneen lohikäärmeen tilalle vastaavaa tuotantoa oleva mustekala sekä miehekäs perhonen. Tuosta lähtien niitä onkin sitten kannettu ympäriinsä, piilotettu, potkittu, noudettu, heititty... Konsta sai myös oman pingviinilelun, sitä on hellästä halailtu. Jätkähän kun talvella innostui suunnattomasti pingviinidokkarista.


Palvelijat saalistelivat tälläisiä. Kuhaa saatiin syödä mahan täydeltä, kun järvestä nousi molempien ennätyskuhat!


Elli ei pelännyt edes isoa vettä vaan kävi juomassa sieltä...



Kummasti iltaisin kuitenkin väsy iski niin kissoihin kuin palvelijoihin. Täydellinen mökkiloma, johon tosiaan mahtui kalastusta, hyvää ruokaa, saunomista, uimista, pitkä pyörälenkki kovin mäkisissä maisemissa, kesän ensimmäinen pehmis, piipahdus kotipesään ja yhtenä päivänä emännän vanhempien visiitti lähes kaikkien edellä mainittujen asioiden parissa.


Nyt on mukava olla kotosalla helteiden jatkuessa. Blogi päivittyy tuulen puhallellessa kevyesti haavan lehtiin ja auringon laskiessa selän takana. Langaton netti on mainio asia, kun se ulottuu etupihalle ja soittelee samalla Spotifystä Kauko Röyhkää. 

Eilen käytiin risteilemässä merellä ja paikallisessa Jannen Saluunassa. Sitä ennen kirjakaupasta mukaan tarttui juurikin Kaukon teos "Poika Mancini" joten illan ohjelma onkin jo tiedossa...

Kesä <3

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Karvasessio

Naamakirjassa jo huutelinkin, että aamulla oli kissoilla turkinhuoltosessiot. Elliä harjasin ensin furmasterilla ja lopuksi karstalla. Lähteneistä karvoista olisi saanut vaikka tyynyyn täytteen. Konstaa harjasin furmasterilla ja saaliiksi jäi vaalea rivi karvaa, josta olisi saanut korkeintaan tekoamisviikset. Tarvisko kukaan? Tuolla ne viiksetkin nyt leijailee pitkin pihaa... 

Vielä kun palvelijan karvat saisi kuosiin. Hiukset huutavat tuskissaan ja oma kampaaja lomalla, täytynee soittaa aamulla... johonkin.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kesän helteinen Woodstock!

Halojata halloo lomalta!

"Typerät hyttyset..."

Viikon alussa pakattiin auto ja siirryttiin täydellisellä kokoonpanolla Kaustiselle "mummoloimaan". Kuten kuvasta näkee, lämpöisten iltojen riesaksi olivat tiensä löytäneen hyttyset. Hyyyyi. Päivien helteisessä auringossa sitten viihtyivätkin paarmat. Mutta emme valita, oli ihanaa-aurinkoista-helteistä-hikistä-janoista.


Ja kun kääntää kauniimman puolen kuvaajalle niin hyttysten osumat voitkin unohtaa. Palvelijalla on jonkinmoinen pyöräilyhaaste edessä joten pyörä oli roudattuna tännekin mukaan. Reippaat 30 kilsaa ja 30 astetta saivat riittää, palkintona jalkojen vilvottelua järvessä, huurteinen tuoppi ja hyvää rasvaista ruokaa. Eli plus miinus nolla, mutta hyvää ja hauskaa oli.


Elli löysi paikan joka mahdollisti ns. niin sisällä kuin ulkona olemisen yhtä aikaa.

Kaunis.


Konsta paistatteli niin sisällä kuin ulkona. Jätkä oli sen verran reipas tällä vierailulla, että teki valjaslenkkejä tutustuen mm. naapuruston koiriin. Kerran jopa ihan omatoimisesti, mutta siitä lisää myöhempänä.


Ja se Woodstock eli Kaustinen festareineen. Täytyy sanoa, että vuosien tauon jälkeen sää suosi kyllä täydellisesti. Juhlilla tuli piipahdettua parina päivänä. Siellä ne jatkuvat edelleen, käykääpä ihmeessä tutustumassa!


Kuten jo aiemmin on käynyt esiin, Jarkko Martikainen osuu ja uppoaa. On ollut hieno mahdollisuus käydä jo usemmalla keikalla tänä vuonna joten ehkäpä muutama ystävällinen sana olisi paikallaan. Jarkko on koonnut ympärilleen hienon orkesterin. Jokainen muusikko osaa soittaa useampaa soitinta ja hoitavat osuutensa malliikkaasti. Hattua täytyy nostaa etenkin Kaustisen omalle pojalle Anssille, todella lahjakas ja viihdyttävä nuori mies. Olenpa kuullut naisten kuiskuttelevan myös jotain silmänilosta... Jarkko sen sijaan on kuin pikku poika jouluna, saatuaan pitkästä aikaa bändin taakseen. Itse olen viihtynyt aikoinaan YUP:n keikoilla, jonka jälkeen koin musiikillisen aikuistumisen Jarkon soolotuotannon myötä. Sookeikat ovat olleet todella kotoisia ja koskettavia, mutta on kyllä hienoa nähdä miten osaava bändi vaikuttaa artistiin, täytynee kiittää näistä molemmista mahdollisuuksista. On ilo, että maassamme on kaltaisesi taitelija.


Paljon ylistäviä sanoja ansaitsee myös herra J Karjalainen pitkällä urallaan ja tuotannollaan. Karjalainen on tuttu näky Kaustisella, kuten toivottavasti Jarkkokin jatkossa. Keikka innosti allekirjoittaneen kuuntelemaan uusinta levyä, joka omasta mielestäni on Karjalaisen ehdottomasti parasta antia kautta aikojen. On mahtavaa huomata, että vuosienkin jälkeen voi olla tyylilleen uskollinen ja tehdä sen silti upean freshisti. 


Omalta osaltani viimeisen illan kruunasi vielä Jarkon & Luotettujen Miesten toinen keikka. Kyllä kelpasi. Hienoa muuten myös se, että ohjelmistoon on uusien biisien lisäksi tuotu mukaan vanhempaa tuotantoa. Torstai-illan keikan vierailevana tähtenä piipahti parissa biisissä myös Ville Kangas. 


Ja kyllä, tulihan sitä vähän janojuomaakin otettua upea sään, seuran ja musiikin kunniaksi.


Tänään jätettiin sitten mummola (pitäisikö sitä kutsua tasapuolisuuden nimissä välillä faarilaksi?) taakse. Aamulla (okei, aamupäivällä) tavaroita pakatessa, kun viimein istahdin aamiaispöytään normaaliin lounasaikaan, kuului kuinka takaovi kävi. Kukaan ei tullut sisään joten kissanomistajan äärettömällä nopeudella ampaisin itsekseen oven avanneen Konstan perään. Konsta vilkaisi taakseen ja korvat virtaviivaisina kaasutteli tiehensä. Pysähtyi välillä kuin ilkkumaan ja singahti taas täyttä ravia seuraavan maalaisrakennuksen taakse. Ei auttanut palvelijan "Konsta perkele pysähdy!" huudot, kun jätkä paineli kaasu pohjassa tietä pitkin naapureita kohden. Tiesin, että talossa asuu iso bokseri ja hiippailin kissani perään yövaatteissani sydän pamppaillen. Konsta nuuskutteli aitan edustalla ja meinasin napata sen siltä paikalta, kunnes pihassa ollut bokseri nousi ja haukahti. Koira lähti kohti ja Konsta hetken tuijotettuaan otti kirjaimellisesti jalat alleen. Koiran emäntä tuli ulos ja samalla sekunnilla kun tien päässä vastassa sähisi Elli karvat pystyssä, kajahti emännän komento ilmoille. Koira pysähtyi kuuliaasti juuri Ellin edessä ja palasi emännän luo. Korvat punaisina vaihdoin muutaman lauseen emännän kanssa kertoen hieman liian isoegoisesta sisäkissastani. Koira käyttäytyi mallikkaasti kotiaan puolustaen, toisin kuin rakas hassu siamilaiseni. Ja Elli... no Elli oli taas sankari, mistä lienee singahti paikalle puolustamaan Konstaa. Oli kuitenkin pakko poistua pihasta etsiskelemään sitä piiloa mihin Konsta olisi itsensä kauhuissaan jemmannut. Ei tarvinut kauan etsiä, sillä kissa odotteli takaovella sisäänpääsyä. 

Olisi luullut, että ego olisi saanut jonkinmoisen kolauksen, mutta ei... Kyllähän se jätkä pyysi lenkille pääsyä vielä useasti ennen lähtöä. 

Näin siis meillä loman alku. Kuinkas muiden hellepäivät ovat sujuneet?