lauantai 27. helmikuuta 2016

Merkkejä keväisestä talvesta!

Täällä on tosiaan ollut läpi talven kesällä rakennettu tarha käytössä. Ensin +5 tuntui rajalta jonka jälkeen kissat eivät enää menneet sinne. Myöhemmin nolla astekaan ei tuntunut missään ja nyt siellä on käyty myös pikku pakkasilla. 


Konstalle etenkin tarhassa käynti on tosi tärkeää ja Kreeta ei välttämättä joka kerta lähde mukaan. Kuitenkin jos siellä molemmat ovat niin Konsta on se, jolle ensin tulee kylmä. Ei siellä talvikeleillä ollakaan kuin pieniä hetkiä, mutta saavatpa ainakin vaihtelua. Luontodokumenttia livenä kun on lähestulkoon joka kerta jossain muodossa tarjolla!



Kun kerran niin ovat tuohon tarhaan tykästyneet niin pääsivät tänään etupihallekin talveen tutustumaan. Oli upea keväinen talvisää ja aurinko lämmitti jo mukavasti. (Palvelija on niin kypsänä talveen, että toivoisi lumen olevan jo tipotiessään joten kai tuo ärsyttävästi silmiin paistava aurinko auttaa asiassa edes jonkun verran?). 


Kreetamaiseen reippaaseen tapaan pipana oli ensimmäisenä ojentamassa tassuaan lumeen. Tunne ei ollut kuitenkaan niin mieluinen, että olisi hypännyt kokonaan.


Konsta pysytteli mieluummin terassin matolla kun Kreeta lähti jo seinustaa pitkin tutustumaan talveen.



Kreetakaan ei mieluusti tassujaan lumelle laittanut vaan kiersi sen fiksusti.



Ilmeestä huomaa, että Konstalla oli jotain sanottavaa turvalliselta alustalta pois lähtiessä. Olalta maahan ja siitä suorinta tietä takaisin ovelle. Ihan hyvä vaan, eipä huutele etuovelta ulos lähiaikoina!

"Hyyyyi, mitä ne ajattelee? Että mä oisin joku lumilepardikas vai?"


Pipanalle olka on muutenkin tuttu matkustuspaikka. Sen kanssa voisi mennä vaikka maailman ääriin ja neiti kulkisi olalla mukana rentona.


Maahan päästessään meinasi jopa lähteä pidemmällekin lenkille, kunnes puolessa välissä pihaa päätti kääntyä takaisin. 

"Joo, en mä taidakaan..."

Huomatkaa myös Kreetan hämmennyspörrö hännän päässä. Hyvin yleinen näky meillä kun touhuaa jotain innoissaan. Onko muualla ulkoiltu? Koiratalouksissa on varmasti ainakin ollut upeat puitteet ulkoiluun tänään. Näille kissoille ei ehkä ihan vielä ihaanteellisin keli joten parin minuutin reissun jälkeen lähtivät kissat sisälle lämmittelemään ja palvelijat jatkoivat ulkoiluaan.

torstai 18. helmikuuta 2016

Talvista hiljaiseloa

Viikot juoksevat vauhdilla, töitä riittää ja illat täyttyvät urheilun ja kotisohvan ihanaisesta vaihtelusta sopivassa suhteessa. Suksilla ei ole vieläkään käyty vaikka kerran jo yritys oli kova. Rannikon ilmasto ja palvelijan sukset eivät ole paras yhdistelmä. 


Tammikuun lopulla musiikkikorvaa hemmoteltiin keikkaelämyksellä. Tarkoitus on jakaa siitä muutama kännykkälaatuinen kuva juurikin nyt, koska viikonloppuna on edessä jälleen musadiggarille täydellinen elämys. Tiedossa on jo valmiiksi sen olevan. Tiedossa oli sen olevan sitä jo viikonloppuna lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä lippuja kevyen hihityksen kera varatessa. Siihen palattakoon kuitenkin myöhemmin.


Kauko Röyhkä piipahti Vaasassa tosiaan tammikuun lopulla ja ilta oli oikein mainio date night, sillä mieskin lähti mukaan! Ensin Suomen parasta pizzaa ja jälkiruokana soolokeikka rennossa hengessä. Kotona jo puolen yön aikaan, tälläisiä keikka-ajankohtia lisää, täydellistä!



No mitäs meille kuuluu? Siinähän se. Otetaan raveja välillä ympäri taloa, riehutaan ja leikitään, nukutaan kiltisti palvelijoiden sylissä, tapellaan paikoista palvelijoiden sylissä. Sitä ihanaa arkea. Pitäisikin taas keksiä jotain kissojen kanssa etteivät vallan rutinoidu!

Mitäs se jotain olisi?

maanantai 1. helmikuuta 2016

Some serious shopping!

Palvelija piipahti reipas viikko takaperin tyttöjen reissulla pk-seudulla ja mitäs siellä muutakaan kuin some crazy shopping, hyvää ruokaa ja epäonnistunut escaperoom visiitti. Jälkimmäisistä todistusaineistoa instagramin puolella. Itse matkustamisesta teki jälleen jännittävää menomatkan VR:n ravintolavaunun sivukorvalla kuullut tarinat ja paluumatkan puuttuvat vaunut, joissa olisi ollut juuri ne meidän paikat. Oikeasti, Göstä olisi tehnyt noistakin ravintolavaunutarinoista monen monta biisiä... (kättä ylös se, jolla on pienintäkään aavistusta mihin tässä viitataan).

Mutta siihen asiaan!


Siis kattokaa nyt kaikki miten söpö pussukka! Ei mitään käsitystä mitä tuonne laittasi, mutta kuka nyt voi vastustaa astronauttikissaa ja -pandaa!?


Onhan nyt jokaisella grumpylla oltava yksi "grumpy"-paita. 

Mahtavuutta!


Kissatkin tykästyivät.


Ja sitten siinä kävikin jo näin...



...ja vähän näin.



Toinen lähti ja toinen jäi, kunnes taas vaanittiin ja siinä vaiheessa...


...palvelija sanoin, että "NOPE" nyt riittää.


Mutta tää. Tää oli niin cool ettei kissatkaan uskaltaneet körmyyttää paitaa vaan körmyyttävät toisiaan päät kiipeilytelineeseen kolisten tuossa vieressä, kun läppäri raksuttaa.




Tokihan sieltä muutakin tarttui mukaan, mutta tässä varmaan blogin kannalta tärkeimmät? Vaikka toki siinä yhdessä kauluspaidassa oli sinertävää leopardikuosia... Tämä kaikki saa palvelijan vaikuttamaan todellakin räväkältä tapaukselta, mutta kyllä se musta on silti lähimpänä sydäntä vaatetuksessa ja joskus voi vähän seota kissamaiseen tyyliin - se hullulle kissanaiselle sallittakoon? Ei kato viitti ottaa tätä maailmaa niin vakavasti.