lauantai 21. helmikuuta 2015

Pilkillä

Silloin joskus kun vielä oli talvi (eli noin pari viikkoa sitten), kävi isäntä pilkillä. Me muut jäätiin kotiin lämpöiseen, mutta tuliaisina tuli jotain Kreetalle ihan uutta ja jännää. 


"Mitä' ihmettä tälle nyt pitäisi tehdä!?"

Useiden lähestymisyritysten jälkeen kävi selväksi, että kala olisi liian haastava pala Kreetalle (ja merellinen tuoksu emännälle). 


Konsta katseli pöyristyneenä vieressä.

"Ai yrittääkö ne taas tuota että me tehtäis jotain itse ruokamme eteen. Ja pah. Jätä se kala niin saadaan pian purkista tonnikalaa tai jänispateeta."


Eli se sitten siitä. Toiselle yrittämällä pienimmät ahvenet keitettiin kissoille. Omin pienin kätösin palvelija eroitteli lihat kissoille ja kuinkas kävikään. Konstan mielestä se oli jotain aivan liian ällöä ja luonnon lähestä.

"En syö."

Kreeta söi niin mielissään että hetken päästä oksensi koko annoksen komeana ahventahnana lautasen viereen. Lopputulos, ei enää luonnon kalaisia antimia meidän kissoille.

2 kommenttia:

  1. 😄😁 jotenkin niin tuttua! Joskus joku, en edes muista kuka, söi pieneksi pilkottua silakkaa. Ei nämä... Ellihän pyydysti hiiriä/myyriä mutta söikö se niitä? Konsta ei varmaankaan..? Mielenkiintoista olisi nähdä, mitä meidän sakki sanoisi hiirelle, elävälle tai pakastetulle, hm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli söi kyllä mökilläkin mieluusti keitettyä kalaa, silloin muistaakseni Konstakin sitä söi. Ja kyllä, hiiret ja myyrät katosivat parissa minuutissa kun toi niitä pihaan :D Eli söi ne mieluusti vaikkea hampaita juurikaan ollut. Ehkä teilläkin pojat vaan leikkisi hiiren kanssa, jos sellainen eksyisi taloon :D

      Poista